Totuus Pommac-tarinasta!

Jos kotiin tultuaan tekee mieli tanssia, on kai lähtenyt ajoissa. Jos taas kirjoittaa, lie lähtenyt liian myöhään.

Tässähän kirjoitan taas.

Pääsin viimein Systemiini ja minulla oli hauskaa, kiitos hienotunteisesta kysymättä jättämisestä. Jotenkin älykköfiilis kävellä lehti kainalossa bussipysäkille. Olkoonkin, että kyseessä ei ollut kuin City.

Viulisti Pekka Kuusisto kertoi luottokamakseen iPodin. Oikeesti, ziiz kuka enää kehtaa omistaa jotain aipodii.

Voidaan myös miettiä, mikä seuraavista ei kuulu joukkoon:

KONEhelsinki
IVANAhelsinki
BOBhelsinki
Espoo

Sain palautetta laadunvalvojaltani. Hän kertoi, että edellinen vastaukseni mitvitin kommenttiin ei ollut järin hauska [en linkitä, jottei kukaan näkisi alennustilaani]. Luuleeko se, että mä oon joku kysynvaan. Eivät tavalliset ihmiset pysty mihinkään nokkelaan kuin silloin tällöin, ja minä olen tämän kuukauden kiintiöni jo törsännyt.

Aina väärässä ollessani lohduttaudun muistelemalla viisautta, jonka mukaan jokainen ihminen on oikeassa vain kerran elämässään. Ei kannata tuhlata sitä mihinkään aivan turhaan. Minulla on tähän liittyen yksi riipaiseva tarina, mutta jätän sen kertomatta, jotta julkaisullani olisi tulevaisuutta.

Eivätkä minua joka päivä suurimmat überäijät kommentoi. Vaikka sitten negatiivisesti.

Samasta lähteestä annettiin ymmärtää, ettei ole reilua lukijoita kohtaan alkaa selittää jostain ihmeen keskipakoisvoimasta kesken kaiken. Aivan kuin ketään voisi vähempää kiinnostaa. Saattaisin ottaa viestin tosissani, ellei vinkin esittäjä olisi vääräoppinen, joka todella edelleen luulee, että keskipakoisvoima on olemassa.

Luultavasti hän on vain katkera, kun ei ymmärrä. Kyllä minä tiedän, että pohjimmiltaan kaikki janoavat kuulla keskipakoisvoimasta. Näen jo Iltiksen kohuotsikot: Keskipakoisvoima kiinnostavampaa kuin Seksi!

Tapasin myös armaan äitini, ja kertasin elämän peruskysymyksiä. Pommac-juttu ei siis todellakaan mennyt niin kuin väitin. Ensinnäkin, minä olin kaksi enkä kolmea [silti en osannut puhua, tyhmä kun – kuten neuvolassa kerrottiin – olin]. Toisekseen, kyse ei todellakaan ollut vahingosta. Äitini nimenomaan ja tarkoituksella suojeli pulloaan lapsensa hyökkäykseltä eikä suinkaan epähuomiossa ja säikähdyksen takia sitä kaatanut. Motivaattorina oli silkka itsekäs ahneus ja huoli juoman joutumisesta huonompiin suihin. Isäni oli siis aivan oikeassa sanoessaan, että äiti ennemmin kaatoi juoman pöydälle kuin soi lapsensa siitä nauttia.

Ei se sittenkään kovin hauska tarina ole, mutta selittääpä sentään jotakin.


2 on viitsinyt kommentoida:

Olen aina pitänyt Katto-Kassisesta, joka ei ole mikään laupias lälläriäijä, vaan sellainen pieni mies, joka sumeilematta syö Pikku Veljen viimeisen kolakaramellin. Äidissäsi on ilmiselvää kassisainesta.

12/12/2004 09:16:00 ip.  

Joo, noita luettiin aikoinaan innokkaasti meilläkin. Maailman paras höyrykoneenkäyttäjä...

12/12/2004 09:24:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds