Greippi on hedelmä

Kauan sitten piti kirjoittaa Pommacista. Nyt on hetki aikaa.

Kommentoimani Applea hypettänyt Nöjesguiden sisälsi myös veikkauksen, että ensi vuoden juoma olisi Jallu-Pommac. Alun perin 50-luvullahan lonkeroa sai myös toisen makuisena. En tiedä tarkalleen, sisälsikö se oikeasti Jallua ja Pommacia vai maistuiko vain siltä. En ole koskaan juonut moista yhdistelmää, vaikka monesti olen aikonut.

Baareissa ei vain ole ikinä Pommacia [eikä kotona Jaloviinaa]. Tarjoavat jotain ihmeen inkivääriolutta korvikkeeksi aivan kuin näillä olisi jotain muuta yhteistä kuin väri. Melkein kuin joku ehdottaisi Pepsiä, kun tilaa Cocista.

Jos kuulette jonkun kertovan tarinaa äidistä, joka piti parempana kaataa Pommac pöydälle kuin antaa lapselleen, olette luultavasti törmänneet isääni. Minä onneton kolmivuotias tai jotain [ei tarvitse korjata ikää kommenteissa, äiti], joka en puhuakaan osannut [kai kukaan vielä kolmivuotiaana mitään sano, hyvä jos kävelee], kurkotin ravintolassa pulloa itselleni, jolloin äiti säikähdyksissään tönäisi sen kumoon. Isästäni tämä oli tietenkin ratkiriemukasta ja halkihauskaa. Hänen juttujensa virkistystaajuus on minuakin pidempi – siinä vähintään kahdenkymmenen vuoden hujakoilla – joten tuo saattaa yhä tulla vastaan.

Ihmiset aina kieltämässä, että et kai vain sentään minusta kirjoita. Kuitenkin toiveikkaana kuikuilevat, jos jotain vaikka olisi sittenkin sanottu. Nyt ovat vanhemmat tyytyväisiä vähän aikaa.

Jatketaan limonadilinjalla. Päivänä eilisenä silmääni pisti Fanta-pullon etiketti. Grapefruit siinä luki. Tarkoitti greippiä suomeksi. Etiketti-copyt ovat viimein suostuneet ymmärtämään, että grape tarkoittaa viinirypälettä. Olen monta vuotta miettinyt, mitä ulkomaalaiset mahtavat ajatella suomalaisia virvoitusjuomavalikoimia kartoittaessaan; tuntuuko grapefruit natiivista englanninpuhujasta täysin eri asialta kuin grape? Ymmärtääkö hän oikeasti väärin vai onko asia yksi lysti.

Taas pisti vihaksi tuo jatkuva uudistamisen tarve [oho, mitä se puhuu]. Onko se niin vaikeaa pitää kelpo peruslimppareita valikoimissa? Fantan pari kesää sitten lanseerattu sitruuna oli mukavan kirpeää. Nyt se on sitten korvattu kaiken maailman shokatoilla ja ananasgreipeillä. Ei siinä paljoa korjattu etikettikään lohduta.

Toinen surullinen tarina on Frisco-sarja. 90-luvun puolivälissä myyty sitruuna-Frisco oli hieman makeampaa kuin tuo sitruuna-Fanta, mutta kelpokamaa sekin. Cociksen ja Pepsin valmistusoikeuksien siirryttyä Hartwallilta Koffille ja päinvastoin Friscosta tehtiin rupuinen halpabrändi ja makuvaihtoehdot rampautettiin ilmeisen tahallaan. Nykyäänhän Koff-tekee molempia, eikä liene suotavaa, että kunniakasta Fantaa käytäisiin haastamaan sisältäpäin.

Kiinnostava yksityiskohta sekin, että Harwallin klassista Omppu-juomaa [joka ei kai ole omenaa nähnytkään] ei saanut myydä kuin pikkupulloissa niin kauan kuin Hartwall pullotti myös Cocista. Olisi kai Omppu muuten noussut uhmaamaan isoveljeään [hyvin mahdollista... inkiväärinoluen ja Pommacin sekoittava ravintolatyöntekijä voisi hyvinkin pitää Omppua ja Cocista täysin vastaavina tuotteina].

Loppuaika voidaan käyttää ihmetellessä, miksi sitruunanraikkaalta tiskiaineelta maistuva Coca-Cola Light Lemon tuotiin maahan ennen vaniljaversiota.

Avaudutaan vielä hieman Pinseristä. Jemmataan viisaasti tänne loppuun, jotta kukaan ei vahingossa tulisi lukeneeksi. Uusi jatkuvasti päivittyvä systeemi on tietenkin ehdottoman tarpeellinen, jotta kaltaiseni netin myötä keskittymiskykynsä kadottaneet sinnetännehaahuilijat voisivat entistä paremmin hermoilla ajan hermolla pysymisestä. Huomaamatta jääneet omat päivityksetkin ovat melkein korvaantuneet haamuilulla, joten lähes tasoissa ollaan.

Päivitysprosentin laskukaavaan sen sijaan olisi syytä muuttaa. Nykyinen järjestelmä, jossa merkittävää on ainoastaan viimeisestä päivityksestä kulunut aika, ei ole järin kannustava.

Minun ei kannata kirjoittaa kaikkea mahdollista ja julkaista niin nopeasti kuin suinkin saatan, vaan odotella niin kauan, että prosentti laskee ja julkaista vasta sitten. Ei palkita nopeasta valmistumisesta. Ei sillä, että kauheasti tuolle uhraisin ajatuksiani, mutta silti. Jonkinlainen päivitystiheyteen perustuvat pisteitys olisi parempi. [se muuten on pisteitys eikä pisteytys, repikää siitä]

Nykytavalla myös kaikki puoli vuotta umpihuppeluksissa uinailleet muinaismuistot hyppäävät heti listakärkeen, jahka jotain älähtävät. Ei elämässäkään voi menneitä paikkailla hoitamalla asioita kerralla kuntoon kuin taikaiskusta, joten miksi Lista olisi yhtään armollisempi... Sua vaan harmittaa, tapasi vanha kaverini sanoa.

Ja vielä. Valmistemplateen kyllästyneet riemuitkoot: Pää aukille puuhataan paraikaa uutta ilmettä. Varsinaisen logon suunnittelu on ulkoistettu JCP:lle, ja uusi leiska olisi tarkoitus ottaa käyttöön vaiheittain joulun pyhien aikana aloittaen leistä ja päätyen skahan [wtf?]. Luvassa trendikästä ruskeaa ja kybästi pikkudetskua.




1 on viitsinyt kommentoida:

No, kai sitä nyt edes pikkuriikkisen saa kommentoida. Ei minulla ole suuria traumoja.

12/11/2004 01:59:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds