Mitä ja sitten?

Vastaanpa viimein Sediksen kysymyspakettiin, kun ovat omat ideat vähissä. Siinäkin määrin, etten jaksa edes kääntää kysymyksiä suomeksi.

1) Keille blogiasi kirjoitat ja keihin blogisi vaikuttaa?

Kirjoitan varsin säälimättä asioista, jotka ovat herättäneet minussa jonkinlaisen ajatuksen. Oletettavasti tämä kiinnostaa myös muita jollain tapaa [samoin] ajattelevia, mutten varsinaisesti kanna tästä huolta.

Minua huvittaa ajatus itsestäni blogini yksinvaltiaana. Että saan syöttää lukijarukille mitä soopaa vain eikä minun tarvitse pitäytyä tietyissä aiheissa. Minä kun luulen olevani mailmaa avosilmin ihmettelevä puolueeton havainnoija [kappas, niin minäkin]. Sittenkin huomaan äänensävyni muuttuneen verrattuna aikoihin, jolloin kirjoitin vain itselleni. Lavalla tai powerpoint-koneen takana seistessään on kai pakko yrittää olla hieman enemmän. Koettaa muistaa suoristaa selkäänsä ajoittain. Itse kyllä huomaa heti, milloin oman valokuvan hymy on pakotettu.

Minua, uteliasta, kiinnostaisi oikeastaan tietää, miksi tuntemattomat suuruudet tuotoksiani seuraavat. Lähinnä, onko asiallisuuksien ja asiattomuuksien suhde sopiva. Tulisiko tilittää enemmän omasta surkuhupaisasta itsestään vai keskittyä vaikka Paris Hiltonin nenään. Jättää typerät vitsit pois vai pohtia enemmän otsikoita tyyliin Spoileri pilasi Kimin kisan tai Kohututkimus: Formulat kaavamaisia. Ehkä kirjoittaa enemmän keskipakoisvoimasta [älkää viitsikö, tänne on oikeasti tultu tuota nimen omaan Googlesta etsimällä. kyllä siitä oli syytä kirjoittaa. kansa haluaa tietää.].

2) W.D. Rossin mukaan prima facie (tässä "ensimmäisen kertaluokan") velvollisuuksia - nimenomaan sellaisia joista ON neuvoteltava toisten kanssa - ovat läpinäkyvyys, vastuullisuus, muille tuotetun harmin minimoiminen, vapaa ilmaisu, tosiasioissa pitäytyminen, etiketti. Tutkija pyytää asettamaan ne omaan arvojärjestykseesi ja vielä antamaan panoksensa näiden termien kehittämiseen: onko muita tärkeitä ensimmäisen kertaluokan velvollisuuksia.

1. Vapaa ilmaisu on blogityyppisen julkaisemisen hienoimpia puolia, kuten yllä väitin.

2. Tosiasioissa pitäytyminen nyt ei ole mikään itseisarvo, mutta pyrin olemaan pistämättä sanoja ainakaan toisten suuhun, omasta niin väliksi. Etenkään, jos kärjistän sen verran, että asia kuuluisi mielestäni ymmärtää vitsintapaiseksi.

Minä en siis modannut alavaloa parvekkeelleni.


3. Läpinäkyvyys on hienoa [ai niinQ vaatteissa vai?], mutta hieman heikossa asemassa, kun leikin mukamas anonyymiä.

4. Ensimmäiseksi nostamani vapaus kai tarvitsee vastuupainonsa. En minä lukijoita kohtaan varsinaista vastuuta kanna. Sen verran, etten julkaise kaikkein turhimpia juttujani [sanot vain], mutta taitaa vapauden ja vastuun vaihtotase olla pahasti ylijäämäinen [vai kumminkohan päin sitä nyt pitäisi sanoa].

5. Etiketti voi tarkoittaa aika laajalti mitä vain. Pilkkusääntöjä, erityistä blogikäyttäytymistä tai yleisesti muihin suhtautumista mukavasti. Olen minä aika siivoja ja kiltti, joo.

6. Muille tuotettua harmia en mitenkään erikseen pyri minimoimaan, se syntyy lähinnä sivutuotteena, jos on syntyäkseen.

Enpä oikein tiedä tuosta neuvottelusta. Minusta kun on hauskinta, että kukin voi blogissaan tehdä, mitä lystää. Toisten reviirillä tehty kommenttitrollailu alkaa jo mennä yli enkä minä-hymistelijä menisi kirjoittamaan julkisesti toivomani kenenkään kuolemaa vain koska hänen elämänasenteensa jurpii minua [no, olipas taas kannanotto, tuomitaan myös toisen maailmansodan aloittaminen, hyihyi].


3) Kantin hengessä tutkija kysyy, onko olemassa velvollisuuksia, joita bloginpitäjän on täytettävä koko ajan ollakseen "hyvä bloggari". Ja onko asioita, joita ei saa koskaan tehdä blogatessa?

Hyvä bloggari kai kirjoittaa kiinnostavasti, vaikkei inspiraatio olisi ylimmilläänkään. Tai sitten ymmärtää olla hiljaa, jos ei irtoa.

Jos haluaa tulosvastuuta korostaa, lukijoiden miellyttäminen on kai suotavaa, mutta kyllä bloggaaminen on minusta lähtökohtaisesti ja aidoimmillaan itseisarvoista puuhastelua ja juuri siksi niin kiinnostavaa.

Kovin herkästi en tarttuisi henkilökohtaisuuksiin. Eiköhän laki tuon jälkeen määrää aika tarkkaan, mitä ei sovi sanoa. Esimerkiksi jom[no huh, huh].

4) Tutkija kysyy, mitä yhteiskunnallista merkitystä bloggaamisella on?

Minä miellän tämän internetin business-luokaksi, jos unohdetaan business-luokkaan liitetyt negatiiviset konnotaatiot sekä se, miksi valita vertaus, jota joutuu selittelemään. Siinä missä monet foorumit ovat täynnä trollaavia idiootteja, blogin pitäminen on sen verran pitkäjänteisyyttä vaativaa puuhaa, ettei se onnistu aivan heppoisesti.

En minä tiedä, mikä olen mitään sanomaan, mutta onhan täällä kovasti ketään kiinnostamatonta ryönää seassa. Minä en teilaa Sunnuntailistojavastauksia vailla kysymyksiä on päinvastoin oiva formaatti – mutta aivoton testitulosten julkaiseminen ilman mitään omakohtaista kommentointia ei lisää muuta kuin kohinaa.

5) Lopuksi tutkija kysyy, miksi päätit aloittaa blogin pitämisen? Mitä halusit saavuttaa blogillasi? Oletko saavuttanut sen tarkoituksen nyt?

Vastahan kerroin, että tarkoitus oli päästä koristamaan etusivua...

Halusin helpottaa kirjoittamiseen uhraamani ajan tuhlauksen perustelemista itselleni. Jos joku muukin lukee sepustuksia, puuha tuntuu hieman järkevämmältä, olkoonkin, että tyyli muuttuu hieman. Tietenkin minulla on inhimillisenä narsistina pyrkimys vakuuttaa maailma erinomaisuudestani ja hurskastelevana nöyrimyksenä hinku sanoa, että voivoi, minä nyt tässä vain vähän.

Joidenkin teorioiden mukaan naiset ovat aina ja kaiken takana, mutta minäkään en ole niin todellisuudesta vieraantunut, että luulisin tätä miksikään metodiksi, älkää peljätkö.

Niin, ja terveisiä äidille myös. *vilks*

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds