Kaikkien puiden oksat

Lämmin huone ja nettiyhteys vatsan päällä. Ei ihminen paljoa tarvitse ollakseen tyytyväinen.

Palasin juuri lumimyrskystä. Kaksi päivää sisällä nyhjötettyäni oli pakko hieman terästäytyä. Lähteä etsimään sitä ehdottomuutta, joka minut aiemmin jatkuvasti syöksi moisiin myräköihin. Tällä kertaa maassa oli vastasatanutta lunta yhtä monta senttimetriä kuin pakkasasteita aikoinaan, siinä parisenkymmentä.

Pääsinpähän koettamaan lahjaksi saamaani useimpien mielestä hölmön näköistä hattuani. Se muistuttaa muutama vuosi sitten saamaani, josta kaverini sanoi silloin, että hän aina ajaa GTA:ssa sellasten papparaisten yli, jotka käyttää just tommosta hattua. Tämänkertainen vain on musta sopiakseen nykyiseen takkiini.

Kiipeän Siltavuorenpenkereelle aina kuin mahdollista. Olen hieman kateellinen psykologian opiskelijoille vai keitä lienevät, jotka luultavasti pääsevät kurkkimaan rakennuksen yläkerroksista avautuvaa näkymää. Minä vain maan tasolta tiirailin Hakanientä ja Merihakaa.

Testasin lahjaksi saamaani kännykän perään kiinnitettävää laservaloa. Kauemmaksi se kantoi kuin viskomani lumipallot. Osuikin paremmin, vaikkei alhaalla ihmisiä liikkunutkaan. Nytpä minulla on täydellinen luennointivarustus. Voin ohjata kännykällä bluetoothin yli kalvoesitystä Clicker -ohjelmalla ja käyttää samaa kapulaa karttakeppinä.

Enää puuttuvat ihmiset, jotka haluavat kuunnella minua.

Penkereeltä alas tuleminen on oma taiteenlajinsa. Periaatteessa paikka on umpikuja; omia jälkiään sopii palata takaisin. Tämä vaihtoehto ei tietenkään kuulu määrittelyalueeseen, joten hyppäsin tapani mukaan kaiteen yli jyrkähkölle alas viettävälle kalliolle.

Lumessa reittiä alas etsiessäni muistin viimeöisen uneni, jossa laskettelin pulkalla ruotsalaisessa hiihtokeskuksessa. Selvisin kunnialla alas [jäljistä ei voi päätellä, että kaaduin kertaalleen] ja hyppäsin kivimuurilta jalkakäytävälle. Hanki oli koskematon, ja tyhjästä ilmestyneet jalanjälkeni huvittivat minua.

Jatkoin matkaani kuin uutta manteretta kartoittava settleri Civilizationissa. Joulunaikaan suon itselleni pari Civin parissa tuhlattua vuorokautta, II on ainoa oikea [vain koska olet niin surkea, ettet osaa kolmosta]. Myötätuuli pöllytti lunta edessäni, ja tunsin oloni keulabulbittomaksi ruotsinlaivaksi.

Linnunlaulun sillalla nostin hattua haudatulle.

Töölönlahden pohjukassa korviini arpoutui Heli Laaksosen runo Kiittämättömi, jossa hän kertoo, kuinka Helsinki on kaunis pohjoisesta tultaessa. Kuinka Oopperan kulmalla pitää väistää pari oksennusta, jatkaa Eduskuntatalon ohi ja kumartaa hevoselle. Ylittää tie ja kohta se jo näkyy: Laitur kakskymmentnel, pikavuaro Turkku.

Olipa sattumaa taasen. Jotkut luulevat olevansa kovinkin viisaita sanoessaan, etteivät usko sattumiin. Minä en mihinkään muuhun uskokaan.

Pelasin jouluaatonaattona hauskaa seurapeliä, jonka nimeä en muista. Sain oppia, että 60 % eurooppalaisista uskoo horoskooppeihin. Järkyttävän suuri luku. Tämän jälkeen ei yllätä hiukkaakaan, että pelin tietojen mukaan 25 prosenttia ranskalaisaikuisista uskoo auringon kiertävän maata.

Kaikki eivät välttämättä tienneet sitäkään, että Töölönlahden rannan jalkakäytävän ja pyörätien erottavat korokkeet on mitoitettu siten, että niitä kävelemällä askel osuu aina sopivasti edellisen korokkeen loppuun ja seuraavan alkuun. Tästä tiedosta oli iloa tällä kertaa, sillä koroketta päällystänyt lumipeite oli puolta ohuempi kuin jalkakäytävän puolella.

Tuulikin oli vastainen, ärsyttävimpänä seurauksena lumihiutaleet sattuivat kipakasti silmiini. Kohta minulla ei ollut enää keinoa erottaa sulamisvettä kyynelistä.

Jatkoin matkaani aikalailla sumeana. Tyhjän steissin kohdalla korvissani pauhasi Steen ykkösen Sinisiä rappuja ja punasia hintalappuja ja mietin, onko kaikki vain kärjistettyä liioittelua vai totisinta totta. Hitto, kun en tiedä noistakaan asioista yhtään mitään. Loppumatkan kuljin jo kiroten ja perille pääsyä odotellen.

1 on viitsinyt kommentoida:

Krmh. Itteasiassa ne taitaa olla _sosiaali_psykologian opiskelijoita ketkä majailee/majaili Siltavuorenpenkereellä.

t. Arvaa ;) (Kyllä, minäkin luen tätä)

12/27/2004 02:41:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds