Turta hetkeen

Tämä ei ole edes varsinainen kännibloggaus – hauskaa kun voi pitää kohtuuselvänäkin. Vielä helpommin toki ikävää. Hetken kestää ikävää, muttei sentään iäti, joten pois oli päästävä.

Alku ei luvannut hyvää. Olin ollut vanhempieni luona [minusta porukat on varsin typerä sana] pikkujoulupäivällisellä [ei, äiti, en tarkoita, että teillä olisi ollut ikävää] ja menossa joka tapauksessa Kaupungin kautta kotiin. Ajattelin, että voisin yhtä hyvin tavata tuttuja matkan varrella.

Valitettavasti heillä tapaa kestää tuntikaupalla ennen kuin saavat arvontansa jonkinlaiseen päätökseen. Puoli yhden maissa lähdin kohteenani System, jonne kertoivat menevänsä.

Ei sen nimi ole enää System, ollut aikoihin. Oli aikoinaan, kun sinne ensi kerran eksyimme. Ei ollut enää silloinkaan kuin törmäsin yllättäen häneen kuin Virpiin laulussa. – – keskiyöllä narikassa, tuntuu aivan niin kuin joku potkis sua naamaan. Vaikkei tuntunut, oikeasti sain kicksejä.

Olin jo sisällä, kun soittivat, ettei seurueen nuorin ollutkaan päässyt. Minulta ei kysytty edes papereita, alan pikkuhiljaa tottua tähän. Pakkoko niiden on kaiken maailman teinien kanssa alkaa seurustella. Tässä on kunniakkaasti eletty jo monta vuotta ja viimein päästy onnellisesti yli teinihelveteistä, ja joku menee sitten hankkimaan uuden rajoitteen.

Tietenkin seurueessa oli yksi, joka ei suostunut menemään teinipaikkaan. Niinpä minut käännytettiin juuri ovelle päästyäni Satumaahan, jonne olivat menossa pitämään hetkeksi seuraa tälle ongelmatapaukselle.

Satumaa tapaa olla täysin tukossa, en ole varmaan ikinä mahtunut istumaan siellä, enkä näe mitään muuta syytä siellä käymiseen kuin lakkiaisyön nostalgisoinnin, mikä on kyllä aina hyvä syy.

Tällä kertaa typerä imagojono onneksi söi kavereideni hermot ennen kuin jouduin itsekään narikkaa maksamaan. Kertoivat, ettei naulakossa ollut tilaa. Ei, vaikka odottaessamme ainakin kymmenen ihmistä poistui paikalta, naulakon kautta.

Kävin sitten katsomassa irti päässyttä helvettiäkin [jätetään nimet mainitsematta tällä kertaa] eikä suunta juuri muuttunut. Lattia tuposen turvoksissa, päätkin useimmilla. Yksi liian innokas pikkutyttö sekä yksi melkein syliin istumaan pyrkinyt äijä. Saivat kaverit sentään vittuiltavaa.

Ei oikein napannut, ei. Enemmänkin sellainen turta hetkeen -fiilis. [Google ei löytä moista ilmausta; täten rekisteröin sen itselleni]

1 on viitsinyt kommentoida:

Oh! Inhoan tuota biisiä osaksi siteeraamasi säkeen takia. Kaverilleni Lauralle on tehty monia kauniita kappaleita, minulle vain tuollainen, jossa tuntuu kuin potkittaisiin naamaan.

Minulle esiteltiin vastikään eräs Leena, ja ajattelin heti Nuorta rakkautta: "Oi Leena, näen sinut yöllä unissani kedolla. / Leena, kosketa kättäni porttikongissa, jotta tietäisin sinun olevan totta." Ja heti perään ajattelin: "Yks kaks Virpi onkin ylimielinen ja kylmä!"

6/17/2006 01.07.00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds