En ole katkera, mutta.
Minä olen katkera ja.

Näin sitä pitää. Olen jälleen oppinut ajattelemaan myönteisesti, joten valvojani antoivat luvan kirjoittaa yhden blogikirjoituksen. 

Olen ollut lomalla ja tyhjentänyt päätäni onnistuneesti. 

Huomasin sen eilen, kun paremman sijaistekemisen puutteessa nimesin Google Photosin tunnistamia ystävieni naamoja. Jouduin jatkuvasti kaivamaan heidän sukunimiään Facebookista. 

Vain nähdäkseni, että he ovat poistaneet minut Facebook-kavereistaan. 

***

Olen jo vuosikaudet ajoittanut lomani niin, että jään lomalle kesken viikon ja palaan perjantaina. Joku tyyppi kirjoitti tämän oivalluksen Linkediniin englanniksi ja sai postaukselleen toista sataa peukkua. Mutta se nyt onkin ammattilaisfoorumi. 

Tänä vuonna vein ajatuksen hieman pidemmälle ja menin toimistolle pyörimään puoleksi päiväksi vielä toisella lomaviikollani. Se oli hauskaa: sai nähdä ihmisiä ja höpötellä ilman, että tarvitsi tehdä mitään. 

Heräsin pohtimaan, paljonko tuo poikkeaa tavallisesta työstäni sillä erotuksella, että ei tarvitse käyttää viimeisiä luovuuden murusiaan selittäessään tuntikirjausjärjestelmään, mitä on muka tehnyt. [Hoh, asiakkaat, he uskovat mitä vain.] 

Luovuus, niin, ei tarvitse nukkua kuin muutama yö kunnolla ja pää on täynnä ajatuksia. Tämänkin blogitekstin kirjoitin mielessäni jo kolmantena lomapäivänä. Niin pitkälle en ole vielä päässyt, että saisin jotain aikaan, mutta ideoiden saanti on jo hyvä alku. 


***


Yksi hyvä tekeminen ihmiselle voisi olla coachaus. Olin taannoin mukana, kun tällaista puuhattiin, ja coachi sanoi seuraavaa:

– En voi sitoutua mihinkään tiettyyn sisältöön enkä voi luvata mitään tiettyjä tuloksia. En myöskään voi luottamuksellisuussyistä kertoa jälkeenpäin, mitä olemme jutelleet coachaussessioissa. Haluan myös etukäteen varoittaa, että voi olla, että coachattava henkilö kertoo sessioista joitain asioita, mutta kannattaa huomata, että nämä eivät välttämättä ole totta.

Kyllähän moinen herättää kysymyksiä. Tärkeimpänä, kuinka saada itse yhtä hyvät disclaimerit omiin sopimuksiin.


***


Miten lomasi on mennyt? minulta kysyttiin toimistolla. 

Ja tuntui, että tosi hyvin, kiitos. En vain osannut sanoa miksi, sillä en ollut ehtinyt suorittaa yhtään hyväksyttävää loma-aktiviteettia. 

Eilen olin kahvilassa Suomenlinnassa ja siellä myytiin juustonaksuja. Inspiroiduin siitä niin, että ostin illalla pussillisen niitä ja söin sen kahdessa päivässä. #noshame. 

Ei tuollaisia voi kertoa julkisesti. 


***


Niin, pystyn syömään juustonaksuja, sillä vastaavasti liikuskelen. Liityin keväällä hienommalle kuntosalille ja sain kaupan päälle muutaman PT-vierailun. Loman tullen jaksoin käyttää sellaisenkin pois alta. 

Tunnin jälkeen oli kyllä tosi hyvä olo: teki mieli oksentaa, mutta jalkojani heikotti niin, etten päässyt ylös. 

Salitreenaaminen poikkeaa monesta muuta harjoittelusta, ettei se oikein vaadi mitään, sen kuin tekee vain. Jos pitäisi opetella vieraan kielen sanoja tai ohjelmointia, joutuu altistamaan itseään, mutta fyysinen harjoittelu ei vaadi kuin viitsimistä. 

Etiketin suhteen olen yhä vähän noviisi. Kävin salilla loman kunniaksi keskellä päivää, ja pukuhuoneessa naapuri alkoi jutella minulle. Muutaman lauseen jälkeen hän päätti esitellä itsensä. Ojensin kättäni tottumuksesta. 

Se tuntui kiusalliselta. 

Etikettikirjani eivät kerro mitään alastomana kättelystä. Ne kertovat vain, että junamatkalla makuuvaunussa ei ole tarpeen kertoa nimeään matkakumppanille, mutta laivamatkalla se kuuluu asiaan. 

Saunassa oli vaitonaista, ja koetin keksiä toimivaa puheenaihetta. Heinäkuun hiljaiskaudella perusjäsenyydellä on lupa käydä myös ketjun muilla saleilla. 

Oletteko käyneet ketjun muilla saleilla – nythän se on mahdollista heinäkuun hiljaiskaudella? keksin kysyä. 

Se oli osallistava jättipotti. Ihmiset saivat kertoa itsestään ja kokemuksistaan, olla asiantuntijoita. Maailmasta on tullut sellainen, että tietäminen ja osaaminen ovat ihan jees, mutta mikään ei ole niin arvokasta kuin fasilitointi

Sitä siis. 

Se toimi niin hyvin, että käytin samaa kysymystä toisella salilla seuraavalla kerralla. 

Kohta siellä alkaa kiertää sana, että se yksi hullu kysyy aina muista saleista ilman mitään järkevää syytä. 

Varmaan homo. 


***



Ei ole siitä kyse, mutta kävin lomallani myös homodiskossa. Ja minua tultiin iskemäänkin. Kaikki sujuu suunnitel

Minulla on onneksi kaveri, jonka kanssa päätyä suunnittelemattomiin tilanteisiin. 

Voitaisiinko katsoa vielä uudestaan Samu Haberin ja Laura Voutilaisen duetto Forever yoursista?

Voitaisiinko kuunnella vielä Maija Vilkkumaan Aja!-levy? 

Tottakai voitaisiin! 


***


Sain tarkkanäköisesti syntymäpäivälahjaksi sekä Maija Vilkkumaan Nainen katolla -kirjan että Anssi Kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa

Vilkkumaan kirja oli saatavilla sähköisessä muodossa, joten sen tulin jo lukeneeksi. Perusmainio romaani ja sai aikoinaan aiheettoman vähän huomiota. Suosittelen sitä. Tässä on minusta paras arvio kirjasta


***


Lisää suositteluja. Suosittelen Airpods-kuulokkeita varauksin. Ne toimivat muuten hienosti (myös Android-puhelimella), mutta pätkivät ulkoilmassa kävellessäni. En ole varma, onko vika puhelimen huonossa bluetoothissa vai kuulokkeissa.

Lisäksi  suosittelen Via Tribunalin pizzaa vain jotta voin sanoa käyneeni siellä. [En tee tätä itse – minua on kuratoitu hyvin.]

Lisäys: Oli unohtua, kesän tärkein suosittelu. Antti Holman Radio Sodoma -radioparodia. Kun on olemassa Holman kaltaisia monilahjakkuuksia, alkaa melkein tuntua, että selviää elämässään ilman Kysyn vaania


***


Kirjoitin täällä aikoinaan, kuinka löysin Morrisseyn tuotannon vain 30 vuotta myöhässä. Paperi T:n suhteen olen siis liki ajoissa. 

En ole oikein saanut hänestä otetta aiemmin ja olen lähinnä keskittynyt trollaamaan töissä, että minulla on vaikeuksia muistaa, kumpi olikaan Paperi- ja kumpi Tippa-T. [Mistä näitä nimiä edes tulee?]

Mutta nyt törmäsin jonkin Spotify-listan kautta Paprun ilmeisimpään radiohittiin Sä jätät jäljen ja olin laakista vakuuttunut. Jotenkin raa’an intensiivistä menoa.

Ehkä se johtuu vain siitä, että olen Kallion gangsta nykyään itsekin. [Kyllä, minä olen juuri sitä jengiä, joka tuli tänne pilaamaan kaiken autenttisen.] Tämänkin tekstin kirjoitin kirjaston parvella.

Kuuntelin levyn läpi useamman kerran, ja se on täynnä hauskan nokkelia kohtia:

Kelannu et pitäis alkaa narkkaa
Mut sekin vaatis omistautumist
enkä eti nyt mitään vakavaa. 

Innostuin jopa sen verran, että kirjoitin oman Papru-henkisen tekstin. Ehkä julkaisen sen täällä. 


***


Eikä mennyt kuin kuukausi ja yllätin itseni samasta baarista, jota Paperi T kunnioitti läsnäolollaan. On se hyvä, että olin perehtynyt asiaan, niin osasin tunnistaa. 

Elämäni on yhtäkkiä kuin elokuvaa (, jossa ei kukaan kuole). 


***


Siltä varalta, että en ole muistanut kertoa:

Pitkän tähtäimen tavoitteeni on, että voin kunnioittaa tilaisuuksia läsnäolollani. 


***


Tämä reaalimaailman satunnaisuus on kaikkiaan kiehtovaa. Kun googlailee salaattilinkoja, on ymmärrettävää, että seuraavassa hetkessä nettisivut ovat täynnä salaattilinkobannereita. 

Mutta kun reealimaailma toimii samoin, se vähän kiusaa. En ollut tätäkään yhtä ihmistä nähnyt vuosiin, mutta ensin peukutin hänen uutta profiilikuvaansa Facebookissa ja viikkoa myöhemmin törmäsin häneen kaupassa. Niin se käy.

Huomenna olen jo palaverissa.

Koska kukaan ei kuitenkaan nykyään kommentoi blogeissa, sitä voi harrastaa Facebookissa.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds