Seurauksia

Tuijotin tapani mukaan viikkolehti Seuran kantta ja mietin turhautuneena, mikä on se trivialiteetti, jota en tahdo ymmärtää. Se vuosikaudet piilotellut salaisuus, joka tuohon nimeen väistämättä kätkeytyy. Tunne, että kun näkee välioveen kiinnitetyn seinäkellon – kuten vaikka Annantalon kahvilassa saattaa tottumattomalle käydä – tietää, että siinä piilee jotain. Ovikello, ymmärtää lopulta.

Tietenkin, keksin viimein, Se ura, puuttuva sisarjulkaisu.

Eikä maailma ollut enää entisensä. Kuin suuren salaliiton paljastaja [kuten silloin, kun tajusin, etteivät mainokset ole vain harmitonta viihdettä, vaan pyrkivät salakavalasti muokkaamaan mielikuviamme mainostettavista tuotteista] ymmärsin yhtäkkiä, että koko maailma pyörii vain yhden asian ympärillä. Mieleen valuivat ensinnä se ura -neidit ja se ura -piirit sekä miehet, jotka se uran -hakuilmoituksissaan etsivät itselleen se urallisia naisia [onko niitä muitakin?].

Ymmärsin, että kaikki on lähtöisin samasta paikasta. Etymologia on ilmeinen. Välistä on vain sittemmin luovuttu ja alettu kirjoittaa sanat yhteen. [näin käy jatkuvasti, enää ei esimerkiksi juurikaan kirjoiteta erikseen sanoja jää ja telö.]

Yhtäkkiä tunsin ymmärtäväni lestadiolaisia. Kenties suvi- se ura onkin kelpo idea [tuohan selittää paljon tai monta].

Oivalsin se ura -huoneiden merkityksen perinteisinä kaupunkien viihde-elämän keskuksina.

Se ura -palvelut ja se ura -elämä. Eksotiikannälkäisille se ura -matkat. Sekä näitä järjestävät se ura -toimintaa harjoittavat yritykset.

Se uran -kipeät ATM:t sekä sekä se ura -miehet eli YTM:t. Se ura -pelit. Kaikki virtasivat tovin silmissäni [mutta tekeekö se ura kaltaisekseen?].

Toivuttuani mietin, mitä Kikka olisi laulanut, jos uraohjukset olisi keksitty jo 80-luvulla.

[jaajaa, olisikohan sitä itse kunkin syytä vetäytyä joulunviettoon...]

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds