Slippery when wet

Olen tähän asti pitänyt ydinosaamisenani bussissa liikkumista tangoista kiinni pitämättä sekä metron liukuportaiden alas juoksemista, mutta näemmä olen myös jumalainen jäätikönkulkija. Pitää päivittää CV.

Kun juoksin bussiin henkeäni kaupaten pitkin muhkuraista ja veden täyttämää jalkakäytävää ja pelkäsin kaatuvani joka askeleella. Siitä kun olisin kellahtanut, niin olisi ollut äkkiä pää auki. Tuon on muuten vähän niin kuin blogini nimi [pari kuukautta siihen meni, aika pitkä build-uppi, sanoisin], jopas sattui. Tai siis jopas olisi sattunut, jos olisin kaatunut.

Onneksin en juovuspäissäni ymmärtänyt pelätä. Eikä minulla ollut onneksi tietokonekaan laukussa.

En sitten ehtinyt siihen bussiin.


Olin improkurssin päätöstapahtumassa ja yhdistetyissä pikkujouluissa. Lopun kunniaksi kävimme leikkimielisen kilpailun muita ryhmiä vastaan. Ja hävisimme. Valitsimme liian turvallisia tekniikoita, olisi pitänyt riskeerata hieman enemmän. Ei siinä muuten, mutta kun jumbofinaalia ei pidetty, saimme tyytyä yhteen matsiin.


Alan uskoa, että ihmisiä on noin kuutta arkkityyppiä. Tai lisätään hieman, ehkä molempia sukupuolia on noin kuutta lajia. Aina paikkakunnalta toiselle muuttaessani tunnen törmääväni uudelleen samantyyppisiin ihmisiin. Niihin, joiden kanssa päädyn olemaan tekemisissä, halusin tai en. Sekä niihin, joiden kanssa en, halusin tai en. Minun on vaikea profiloida tätä tämän tarkemmin; lopputuloksena olisi vain lista tyhjiä nimiä [, jotka on muutettu].

Tuokin tyttö oli niin kovasti kuin hän. Samanlainen ääntä myöten, samat kiinnostamattomuuden kohteet, näyttikin samalta. Mutta ei, en minä voisi kestää, että joku katsoisi minua tuolla tapaa ylöspäin. On tämä taas niin tai näin helvetin vaikeata.

On kai kliseistä sanoa, että harmonisessa tilanteessa kumpikin luulee saaneensa enemmän kuin ansaitsee. Kuun kaatoa taivaalta, markkina-arvoteorioita ja muuta paskaa. Jokaikisessä kaupantekotapahtumassa kumpikin luulee voittaneensa. En minä ostaisi purkkapussia, ellei ostaminen olisi mielestäni viisasta. Eikä kauppias myisi, ellei hän arvelisi sen kannattavan.

Kuinka tällainen ikiliikkuja voi pysyä kasassa?


Joskus aina ihmettelen, miksi kaikki eivät hihku, kun luulen keksineeni jotain oivallista. En tule aina ajatelleeksi, etteivät he ymmärrä, mitä yritän sanoa. Taas tuntuu, että jopas on vaikeaa. Pidetään mielessä, mitä isä opetti, kun pieninä harjoittelimme [pakosta] morsetusta fikkareilla: jos viesti ei mene perille, se on lähettäjän vika.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds