Tarunoita

Nukkuessaankin on mahdollista horjahtaa ja lyödä päänsä. Kokeilin viime yönä. Heräsin sähköpostia värisseeseen kännykkään ja ilmeisesti nostin hieman päätäni tyynystä. Tämän jälkeen käänsin kylkeä, menetin tasapainoni ja iskin otsani seinään, niin että kolina kävi.

Tuokin palasi mieleeni katsoessani tänään putkeen Lord of the Rings -trilogian kokoversiot. En ole ennen nähnyt elokuvia, mikä on jo niin kummallista, että ansaitsee tulla mainituksi. Vaikeapa noista on mitään sanoa. Harvoin olen vihannut sankaria yhtä paljon kuin Frodoa. Sikäli elokuva tuskin onnistuu täysin kirjan viestiä kaappaamaan. Tuskin Tolkien sentään on tarkoittanut päähenkilöään aivan noin ärsyttäväksi kuvata.

Myös sormuksen pitämisen autuus jäi minulle hieman avoimeksi. Valtaa luvattiin, mutta lopulta jäi varsinaisesti kertomatta, kuinka tämä valta aktualisoituu. Olihan tuossa paljon kaikenlaista. Maailma, jossa itä ja länsi sotivat vastakkain. Itäläisillä vieläpä huivit naaman edessä. Ja kakkoselokuvasssa nähtiin vedenpaisumuskin.

Kannattaa vain muistaa, että kukaan ei koskaan kuole, ellei aivan erityisesti alleviivata, että nyt se toden totta ja tosiaan heitti henkensä. Anteeksi, jos spoilasin.

Ja se viimeisen leffan loppupuolen [yksi viidestätoista potentiaalisesta loppukohtauksesta] jälleennäkemisnaureskelu. Hidastettuna ja teennäisesti. Voi elämä.

Todetaanpa vielä, että aiemmin kehumani August Elokuu pitää linjansa loppuun asti Lehdessä. Tyylikästä moinen, oli jutuista mitä mieltä vain [minä olen puolesta, mutten osaa sanoa, kuinka reagoisin, jos ikäväkseni tuntisin uhreja].


0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds