Koetapa

Nyt on tyytyväinen olo, kerrotaan heti kärkeen kaikille huolestuneille. Seuraaviin tentteihin on viikko aikaa, ja paljon vielä mahdollista.

Hyvän mielialan koe on kiinnostava tapaus. Ennen tilaisuutta huolettaa, paperin saatuaan tuntuu, ettei osaa vastata kuin ehkä töin tuskin puoleen. Koetta palauttaessaan huomaa sittenkin vastanneensa joka kohtaan. Jotakin.

Saattaa olla, että koe on minulle paras ympäristö. Luopua turhasta itsekritiikistä. En minä sittenkään nettiin kirjoittaisi ihan mitä tahansa, ihmisille puhuisi mitä vain. Kokeessa saattaa sitä vastoin lämmön päälle saatuaan suoltaa sellaista huttua, että hävettäisi törmätä kehenkään tarkistajaan henkilökohtaisesti.

Joskus se kannattaa. Tämänkin kurssin ensimmäisessä osakokeessa sain yhdestä kahden pisteen tehtävästä pisteen vain viisastelemalla kurssin käytännön järjestelyiden aikataulujen pettämisestä, mutta tämä nyt ei ole aivan jokapäiväistä huvia.

Sittenkin, tämän kurssin inhimillisen ilmapiirin tietäen kokeeseen oli mukava mennä. Kaverit kertoivat jonkin toisen kurssin tentistä, jossa liian pitkistä vastauksista annetaan miinusta. Ei ole väliä, vaikka kaikki kirjoitettu olisi faktaakin. Liika lepertely on väärin, tulee olla lyhyt ja eksakti [ja vaaleahiuksinen, sinisilmäinen ja uljasryhtinen]

Siinä on suurin ero lukion ja suuren koulun välillä. Lukiossa, jossa oma opettaja tarkasti kokeen, minua – naismaisesti? – hävetti, jos en osannut tai tiennyt jotakin. Nykyisessä kasvottomassa systeemissä voi vastata huolettomammin. Olkoonkin, että minulla tuntuu sentään olevan jotain itsekunnioitusta moneen muuhun verrattuna...

Myös kynällä kirjoittaminen on oma juttunsa. En nykyisellään kirjoita käsineni juuri muulloin kuin tenteissä. Luonnollisesti vihaan joustamatonta ja hidasta käsineni nyhräämistä. Toisaalta siihen liittyy sittenkin outo huuma. Sellainen jatkuva kyltymätön tarmo päästä eteenpäin, yrittää tuhertaa hieman sukkelammin, jottei ajatus katkeaisi. Näppäimistöllä tällaista tunnetta ei samoissa määrin synny, sillä vikkelät sormet pysyvät melkein ajatuksen perässä.

[tosin muuten tuntumaltaan mainion MacAlly iceKey-näppikseni välilyönti ei tahdo toimia kunnolla, mikä haittaa ikävästi tahtia. onneksi takuu on voimassa, mutta miksi minulla hajoaa yli puolet ostamistani tuotteista takuuaikana? siksikö, etten jätä valittamatta?]

Harvoin minä normaalioloissa kirjoitan kahta tai kolmea tuntia yhteen menoon. Parhaimmillaan tuossa pääsee jonkinlaiseen flow-tilaan, kun vielä yhdistää mukaan koetta kenties edeltäneen lievän jännityksen ja vähiin jääneet unet. Olisihan sekin yksi juttu, jäädä koukkuun kokeissa istumiseen.

Ilta-Sanomissakin keskusteltiin viime viikolla käsin kirjoittamisesta. Myönnän kyllä odottavani innolla aikaa, jolloin kokeissakaan ei enää tarvitse sutata käsineen. Ainoat tilanteet jokapäiväisessä elämässä, joissa joutuu turvautumaan kynään ovat kokeet, kauppakuitit ja laskeminen. Koskakohan Suomeenkin saadaan vastaavat numeronäppäimet marketteihin kuin vaikka Ruotsissa on ollut jo useita vuosia sitten [itkin samaa Mainonta-blogissa]. Ja milloinkohan kehitetään käyttöliittymä, jolla pystyisi laskemaan luontevasti suoraan tietokoneelle.

Ilta-Sanomien makuun kun päästiin, niin jatketaan sitten. Tänään joku ihmettelee, oliko 5,7 miljoonan euron jättipottivoiton takana sittenkään oikea porukkalotto vai keksittiinkö moinen lähinnä verosuunnittelun vuoksi, potti kun jaettiin perheenjäsenten kesken.

Puolet ihmisistä ei ensinnäkään suostu ymmärtämään, mistä on kyse. Selittävät, että lottovoitoista on jo verot maksettu ja potti annetaan puhtaana käteen. Eivät ymmärrä alkuperäisen kirjoittajan tarkoittavan, että perheen lapset säästävät lahjaveroissa, kun ottavat rahat heti itselleen. Omaisuus on sitä arvokkaampaa, mitä myöhemmälle sukupolvelle se on siirretty.

Toinen puoli, ne jotka ymmärtävät asian, hihkuvat riemusta, kuinka joku on niin fiksu, että malttaa mielensä eikä tuuleta voittoaan etukäteen, vaan käy rauhassa selvittämässä juristin pakeilla, kuinka on järkevintä toimia. Suorastaan liikuttavaa, kuinka yksimielisesti kaikki ovat valtiota ja itseään vastaan.

En minä mitään pyri hurskastelemaan, toki tekisin aivan samoin, jos lottoaisin. Minä myös tilaisin voitot suoraan tililleni. En pysty ymmärtämään, miksi joku ei tekisi näin, kun se ei ilmeisesti maksakaan yhtään enempää.

Onneksi onnenkantamoisella saadut rahat on sentään ansaittu ja rehellisesti.

Minä sovellan vastaavaa verosuunnittelua opintojeni kanssa. Pyrin ottamaan täyden hyödyn äärimmilleen viivästetystä logistiikasta. Jos tentin voi suorittaa nyt tai puolen vuoden päästä, miksi tehdä sitä nyt, kun voi saada peräti puoli vuotta korotonta maksuaikaa. Inflaatio on puolellani, koska kokeita olisi vaikeutettu?

Ja mikäpä olisi motivoivampaa kuin kunnon velkavankeus...

Todetaan vielä, että äitini kannattaisi katsoa Sinisen kirjan marginaalin linkittämä valokuvasto roinaa pursuavasta huushollista. Kaikki on taas kovin suhteellista. Mutta onko tuo poikakin nyt hieman julma äitiään kohtaan. Muuttaisi muualle, vaikkei se toisaalla maailmassa taida onnistua yhtä automaattisen turvatusti kuin meillä.

Tai niin kuin Ihmissuhteet-blogin marginaalissa [jopas sitä ollaan taas näihin tällaisiin marginaalijuttuihin innostuttu] viisaasti sanotaan:

Puhdas asunto on merkki väärin eletystä elämästä


Tässä ei siis vihjata, että minä eläisin epäsiististi.

Myönnetään sekin vielä, että kokeen vuoksi muutin leipätekstin Optimaksi osana hienovaraista säätösuunnitelmaani. Tuo on sikäli kiinnostava kirjasin, että se on päätteetön, mutta luokitellaan silti antikvaksi. Windows-koneisiin tuota on harvemmin asennettu, joten se siitä sitten.

[ei se osaa lopettaa] Katsokaa vielä fanitekoinen iPod mini -mainos. Kaikkea ne jaksavatkin.

3 on viitsinyt kommentoida:

Arabian kauppakeskuksen K-kaupassa näpyttelyvehje on ollut koekäytössä valitulle ryhmälle, johen en tullut valituksi. Viime viikolla laiteen päälle oli ilmestynyt huppu. Harmi. Toivottavasti toosat tulevat Suomessakin käyttöön huoltoasemien lisäksi myös tavallisissa kaupoissa.

12/14/2004 07:16:00 ap.  

Poikani kannattaisi ymmärtää, että olen säännöllinen skm:n tilaaja ja tutustuin kuvasarjaan tuoreeltaan. Huusholli ei mielestäni juurikaan muistuttanut omaani: meillä saa sotkun aikaiseksi vähälläkin tavaralla. Olen sitäpaitsi kuullut luotettavasta lähteestä, että liiallinen siisteys on merkki seksuaalisesta estyneisyydestä. Ainahan sitä voi itselleen uskotella, että kaaoksen taustalla on rehevä viettielämä.

Äiti

12/14/2004 07:29:00 ap.  

Tuo tavaramääräjuttu on ihan totta. Suoranainen taiteenlaji saada sotku aikaan mahdollisimman vähin objektein.

Lienee oikein extreme-estyneisyyttä, että aion nyt julistaa ihan julkisesti Internetissä, että tänään siivoan...

12/14/2004 07:43:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds