Tämä ei ole varsinainen merkintä. Viimein muistaessani tulin vain kysymään yhden kysymyksen. Törmäsin taas hiljattain lehdessä tämän tyyppiseen virkkeeseen:

Saksa on Euroopan suurin maa, jossa on hitoikseen autoja.

[Oletetaan tässä, että Venäjä ei kuulu Eurooppaan, koska eihän se nyt vain kuulu.]

Onko tuollainen virke oikein? Voiko relatiivilauseita läiskiä suomessa loppuun kuin määreeksi ilman, että ne sitovat mihinkään? Englannissahan relatiivilauseen sitovuutta indikoidaan varsin härömäisesti pilkutuksella. [Flashback lukiosta: kuinka tuhahtelin urpoille, jotka pilkuttivat that-sanan.] Voisiko olla niin, että jokin muu maa on Euroopan suurin, mutta Saksa on suurin sellainen, jossa on hitoikseen autoja? Niin minä tuon joka tapauksessa ymmärrän.

Jos haluttaisiin antaa autohuomio ikään kuin lisätietona, minusta kuuluisi sanoa:

Saksa on Europan suurin maa, ja siellä on hitoikseen autoja.


Toivottavasti Saara tai joku muu osaa vastata.

***

En muista, olenko kirjoittanut tästä aiemmin, mutta kirjoitanpa taas. Löysin sisäisen sosialistini. Yksi tämän blogin suosituimmista hakusanoista on iso suomen kielioppi tai kielioppi eri muodoissaan. Kävijät saapuvat blogini alkuaikojen parodiaan paljolti siksi, että verkossa ei ole kunnollista, kattavaa kielioppisivustoa.

Teoksesta kerrotaan
: Iso suomen kielioppi on valmistunut Kotuksen ja Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen yhteistyön tuloksena.

Kotuksesta edelleen: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus eli Kotus (ruots. Forskningscentralen för de inhemska språken, pohjoissaameksi Ruovttueatnan gielaid dutkanguovddáš, romaniksi Finnosko tšimbengo instituutos) on Suomen valtion kielitieteellinen tutkimuslaitos

Jos toes on tehty julkisin varoin – niin kuin tietty syytä on – miksei se ole saatavilla ilmaiseksi verkossa? Luulisi, että suomalaisten kielitajua avittaisi, jos lähdeaineisto olisi saatavilla siellä, missä kirjoittaminenkin enimmäkseen tapahtuu. Ei asioita tule tarkistaneeksi, jos se edellyttää kirjastossa käväisemistä.

Samaan tapaan minusta olisi mielekästä jakaa verkkoon Kielitoimiston sanakirja, joka on täydennetty versio Suomen kielen perussanakirjasta 90-luvun alusta. Minä satuin saamaan Suomen kielen perussanakirjan yo-lahjaksi, mutta kaikki eivät ole yhtä friikkejä. Tämän kannalta toivo taitaa kyllä olla turha, sillä oikeudet on ehditty myydä, ja sähköistä versiota saa näemmä ostaa 150 euron hintaan.

Tuote on tarkoitettu "jokaiselle suomen kielen käyttäjälle", mutta jokainen tuskin on valmis maksamaan sanakirjasta 150 euroa – saati käyttämään Windowsia. En sitten tiedä, onko tuo toteutukseltaan yhtä huono kuin saman firman MOT-sanakirjat. Kaikkiaan tietty kohtuullisen 90-lukuista julkaista sanakirja CD-levyllä.

Ketä varten noita ohjeita oikein kootaan – ei kai ainakaan käytettäväksi? Mitäköhän olen ymmärtänyt väärin, voisikohan asialle tehdä jotain, ja millainen tilanne mahtaa olla muissa maissa?

Jokunen päivä sitten minulla oli sittemmin paljolti kadonnut ajatus, mutta se taisi tuntua järkevältä vain bussimatkan torkkujen takia. Sietäisi sentään olla onnellinen, että osaa nukkua bussissa.

Tai ehkä, että osaa kotiinsa, vaikka kulkee niin tokkurassa, että nukahtelee mihin sattuu.

Mietin, että kun hermostuu vaikka luvattoman hitaasti liikkuvaan pyöröoveen, niin Kirsi Piha kirjoittaa kolumnissaan, että ei kenelläkään voi olla niin kova kiire, että moinen haittaisi. Korkeintaan rupisilla insinööreillä.

Ja mieleeni nousee ajatus, voidaanko samalla tapaa sanoa, ettei kenelläkään voi olla niin kovaa tarvetta maailmaan, joka ei suotta ärsyttäisi hölmöyksillään.

Sitten tunnen tietenkin katumusta mietteistäni ja ajattelen maailman pahuutta. Ajattelen nälänhätää, ajattelen talvisotaa, ajattelen neitoja, jotka uljaasti sulkivat silmänsä ja miettivät isänmaata.

En edelleenkään hyväksy sitä, että huonomminkin voisi olla perusteluksi sille, miksei olisi paremmin. Mutta epäilen vahvasti, että mikään ei koskaan ole kyllin hyvää, vaan virheitä ja turhautumisen aiheita löytyy aina, sillä ihmistä nyt ei ole tehty olemaan tyytyväinen. Ja se on meidän onnemme, se.

***

Olen ainakin kerran kirjoittanut, kuinka hammasharjaa ostaessani olisin lähinnä halukas ostamaan sellaisen, joka näyttää hyvältä, mutta harjoja myydään vain hyödyttömillä kielenkiillotusominaisuuksilla. Pro-mallimerkintä hammasharjassa on kovin hupsu, kun edes hammaslääkärit eivät pese ammatikseen hampaita. Pepsodent näkyy viimein päässeen teknologiakeskeisyydestä yli, ja mainostaa näkyvästi uutta Style-Tech-design-harjaansa.

ulottuvuus & teho


Surkuhupaisaa on, että tämänkin mainostekstit on tehty teknokärki edellä niin kuin meillä päin tavataan koleasti sanoa. Parempi ulottuvuus, parempi teho. Ihanko totta kukaan ostaa hammasharjaa siksi, että sitä väitetään tehokkaaksi. Miksei siinä lue markkinoiden ainoa makean näköinen ja tuntuinen hammasharja, jos se kerran pyrkii sitä olemaan.

YLESTÄ PERKELE -teksti mukin pohjassa kuvaa strategiajohtaja Ismo Silvon mukaan "yhtiön sisäisiä ilmapiiriarvoja loistavasti". YLESTÄ PERKELE; liekö innoittajana ollut Hyvästä paras -teos? Kekseliäs tapa konkretisoida muutosprosessin pyrkimyksiä.

Kaikkiaan tarina on vallan riemastuttava. "Yhtiö antoi työntekijöilleen jo vuosi sitten lahjakupongin ja kirjeen, jossa kerrottiin että kaikki rankan saneeraus- ja uudistusvaiheen yli jaksaneet saavat tänä keväänä kiitoksekseen Yle-mukin."

En ole aivan varma, olenko ylevä antimaterialistinen hippiäinen vai elitistinen snobi, mutta yksi kuppainen kuppi ei vaikuttaisi minun motivaatiooni rankassa saneerausvaiheessa millään tavalla.

Blogissa vaikutetaan kuitenkin tyytyväisiltä, ja se on tietty tärkeintä.

***

Aamulla unenpöpperössä härösin, että jos perustaisin vaateliikkeen, se voisi tiivistään bisneksensä näin: Coreiluna vaatteet. [Tajuuttekste, niinq core.]

Ehkä taustalla oli eilen näkemäni Renny Harlinin ohjaama Karpo-henkinen dokumentti 80-luvun alusta. Siinä kyseltiin ihmisiltä, mitä järkeä on maksaa 200 markkaa Lacosten kauluksellisesta t-paidasta. Milloinkohan pikeepaita-termi mahtoi tulla käyttöön, ja miksei se ole suomessa polo niin kuin muualla.

Kaikkiaan kiehtovaa nähdä, kuinka ihmiset olivat jotenkin niin viattomia, ja kaupallisuutta katsottiin eri tavalla, ulkoapäin.

Höpsöä sekin, että tuon ajan muodikkaat ihmiset näyttävät nykyihmisen silmään yhtä oudoilta kuin lahjavaatteiden ja kirppariaarteiden käyttäjiksi tunnustautuneet oman tien kulkijat.

Ladataan 201Dyle.fi - El� arkisto201D



Ladataan 201Dyle.fi - El� arkisto201D

Ladataan 201Dyle.fi - El� arkisto201D

***

Päädyin arkistoon, kun puheeksi tuli Puoli kuusi -lastenohjelma. En tiedä, miksei se ole samanlainen klassikko kuin Pikku Kakkonen. Yhtä ahdistava sekin oli.

Olen saattanut kirjoittaa tästä ennenkin, mutta alkuperäisenä alkupätkänä oli Piiri pieni pyörii -kappaleen tahtiin piirileikkiä tanssivia lapsia, nukkeja luullakseni. Minäkin halusin tanssia piiripienipyöriitä, ja vanhempani leikkivät mukana.

Mutta kerran he olivat myöhässä, ja olin yksin kotona. Ja ohjelma alkoi, ja jouduin leikkimään yksin – kädet mahdollisimman etäälle ojennettuna piirin luomiseksi – ja se oli kamalaa, se. Itkin, tietty.

Sittemmin alkupätkä muuttui. Se oli jokin abstraktiin sävyyn piirretty näkymä ahdistavasta betoni-Pasilasta. Kamera pannaili kuvaa: vesilätäkkö, punainen autonrämä, vääntynyt kasvo tai jotain, joka tuo mieleeni Munchin Huudon. Taustalla omituinen bassovetoinen musiikki, josta ei saa otetta.

Olenko ihan omituinen, kun suhtauduin niin voimakkaasti lastenohjelmiin vai tehtiinkö ne ennen vanhaan jotenkin pelottavan intensiivisiksi?

Wikipediasta ei paljoa löytynyt tietoa tuosta ohjelmasta. Mutta päädyin katsomaan pari ahdistavaa Hapsiaista arkistoista. Sen, jossa se kiipeilee miehen peniksen päällä [miehen, sillä siihen suvaitsemattomaan aikaan lastenohjelmissa ei vielä näytetty shemaleja] ja lopulta alastomat hahmot halaavat toisiaan. Räväkkää, outoa.

Muistan, että joku juontajista kutsui ohjelmassa esitettäviä pätkiä elokuviksi ja pidin sanavalintaa omituisena. Niin, en minä nelivuotiaana vielä paljoa puhunut, mutta arvostelin jo toisten käyttämiä sanoja.

Hahaa, mutta YLEn – katsos perkelettä – sivuilla kerrotaan, että viittomatäti on pelottanut muitakin lapsia. En minä ihan outo ollutkaan.

Sama googlaus paljasti, että olen muistellut tuota alkupätkää ennenkin. Silloinkin mieleeni tuli Huuto, vaikka luulin ajatelleeni sitä eilen ensimmäistä kertaa.

Yleensä herään koeaamuin paniikissa puoli kuusi. Päässäni samannimisen lastenohjelman alkupätkä [puoli kuusi, se ässää sösäyttävä lapsen ääni sanoi]; ei se, jossa tanssittiin piiri pieni pyöriitä, vaan se uudempi. Se surrealistinen ja pelottava. Pasilan tv-torni, kuralammikoita ja se outo naama, mutkalla kuin Munchin Huudossa. Melkein yhtä kauhea kuin Pelle Hermanni.

En tosiaan taida muistaa mitään.


***

Köyttöliittymäblogin ensimmäinen merkintä käsitteli vessojen huuhtelua. En viitsinyt sittenkään kirjata sinne, kuinka pohdin tässä päivänä eräänä, olisiko läpinäkyvä kansi kenties hyvä ajatus, sillä on vähän julmaa edellyttää käyttäjää muistamaan, mitä on tullut tehneeksi, jotta tämä osaisi painaa oikeaa nappulaa.

***

Kaikkiaan harmitti suuresti Elävää arkistoa selatessani, että se toimii niin luvattoman tahmeasti nopealla ja hienolla Macilläni. Välillä sai selaimen tyyten jumiin. Videot myöskin latautuvat sikäli lineaarisesti, että niissä ei voi hypätä latautumattomaan kohtaan ennen kuin kaikki nykyisen ja toivotun katsomiskohdan välissä oleva sisältö on latautunut.

Myöskään välilehdet eivät toimi, eikä videoita voi ladata kuin yhden per selain. Kun sisältö ei kuitenkaan lataudu kuin parhaimmillaan reaaliaikaisella nopeudella, se sitouttaa käyttäjää kovasti. Uskoakseni en ole ainoa, joka Youtubessa ja vastaavissa klikkaa kiinnostavat kohteet auki välilehtiin latautumaan taustalle sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan ja katselee sitten sinne tänne hyppien sen, mikä on kiinnostavaa. Vanhat ohjelmat on leikattukin niin kovin hidastempoisiksi.

Muutamia vastaan osuneita kiinnostavia leikkeitä.

Tässä keskustellaan suomalaisesta alastomuuskulttuurissa. Mukana riemastuttava liki 80-vuotias nainen, joka poseerasi aikoinaan vanhoissa seteleissä alastomana ja – käy ilmi – vähän siellä sun täällä, missä 1900-alun nimitaitelijat tarvitsivat alastonmallia avukseen. Niitä kun ei vielä tuohon aikaan liiemmin ollut tarjolla [nykyäänhän alastonmallit tyrkyttävät itseään Pää auenkin toimitukselle päivittäin]. Mukana myös saunottajien näkökulma alastomuuteen.

Pankkiryöstö-niminen 90-luvun alun dokumentti kertoo kiehtovasti pankkikriisistä. Törmäsin tuohon etsiessäni Esko Ahon pitämään presidentin uudenvuoden puhetta, mutta sitä ei löytynyt. Haluaisin nähdä jonkin hyvän Ahon pitämän puheen, kun hän on kuulemma suomalaisittain poikkeuksellisen taitava.

Muistan aika vähän niiltä ajoilta, vaikka olin salaa Esko-fani. JCP oli julkisemmin. Hän sanoitti joskus kuusivuotiaana laulunkin Jänöjussin mäenlaskun säveleen:

Kun Esko Aho kerran
eduskuntataloon köpötteli,
niin Mara siinä silloin jo
jotain höpötteli.
Ja niin Esko nauroi Maralle,
kun Mara kaatui lattialle.
Niin huoleton tuo Mara on
ja aivan tyhmä joo.

Tässä uskomattomassa pätkässä Risto Asikainen ja Kaija Koo esittävät diskofunkia vuonna 1980. Risto esiintyy punaisessa collegessaan siihen malliin, että olisi tuskin päässyt mukaan indx:n kokoonpanoon.

Hei, tosi kiva nähdä sua! Miten menee, toivottavasi ei jännitä ihan kauheesti. Jutellaan myöhemmin lisää, mä haluan oikeasti tutustua suhun. Voit mennä jo edeltä tonne kommentteihin, niin mä tuun ihan kohta perässä.


***

Niin, minä katsoin televisiota keskiviikkona. Täytyyhän minun selvittää, mitä vaaditaan unelmien poikamiehyyteen.

Pitkä – check.
Tumma – check.
Kasvava parta – äh.
Viisi vuotta ikäistään vanhemman ulkonäkö – äh.
Kyky näyttää helvetin pelottavalta – äh.
Kyky liikuttaa oikeaa suupieltä itsenäisesti ilman, että muu suu liikkuu – äh.

Kaikkiaan tyyppi vaikutti vähemmän läpältä kuin Miljonääri-Jussi aikoinaan. Kirjoitin ihan oikeasti vahingossa Miljonääri-Jurri. Siinäpä huippukonsepti halukkaille. Zing, zing.

Mukana oli muutama upean näköinen naisihminen, joista kukaan ei sittenkään aivan pärjännyt ohjelmaa edeltäneen Osuuspankin mainoksen naiselle, joka on eteerisyydessään huikea edellyttäen, että havainnoija kuuluu siihen ihmisryhmään, jota ei haittaa, että nainen näyttää vähän 90-luvun puolivälin Michael Jacksonilta.

***

Jatkoin iltaani katselemalla hetken G-tirskettä. Ajattelin, että ensimmäisen viikon tsihittely olisi johtunut juontajien tottumattomuudesta, mutta ilmeisesti se kuuluu konseptiin. Luultavasti tarkoitus on karkottaa kaikki miesihmiset pois, sillä eihän tuollaista nyt vain kestä katsoa vakavalla naamalla.

[Vakavalla, koska nauramisen yhdistäminen seksiin on kaikkiaan huono idea. Se ei tee hyvää potenssille.]

Vaikuttaa, että tässä ohjelmassa se ei haittaa. Aiheena olivat ensimmäiset kerrat, joita naisella on kuulemma useampia. Muiden muassa ensimmäinen kerta lapsen saamisen jälkeen, ensimmäinen kerta eron jälkeen ja ensimmäinen kerta naisen kanssa. Looginen tarina.

Viime viikollahan näytettiin, kuinka poikaystävä ehdotti toisen naisen hankkimista kolmanneksi pyöräksi ja lopulta nainen tajusi, että poikaystävä on oikeastaan aika turha jätkä ja jatkoi eloaan tuon naisen kanssa.

Tässä on varmasti taustalla jokin salaliitto. Luultavasti miesten patriarkaalinen pyrkimys lesbofantasioiden valtavirrallistamiseksi.

***

66% yleisön naisista muuten kertoi suostuvansa sänkyyn ensitreffeillä, joten enää pitää selvittää, missä tuota ohjelmaa kuvataan.

[Jotain ajastamme saattaa kertoa, että unelmien poikamies ilmoitti aiemmin, ettei suostu moiseen koko ohjelman aikana.]

Olisi hauskaa tietää, miksei espoolaisessa K-kaupassa jouluna toteutetun dominovideon tapahtumapaikkaa haluta kertoa YouTube-videossa. Kommentointikin on suljettu. Jokuhan saattaisi vaikka innostua poikkeamaan paikan päällä.

Video oli julkaistu jo aiemmin, mutta silloin paikalle sattuessani se oli poistettu. Ilta-Sanomien uutisessa haastatellaan kauppias Matti Karvista ja mainitaan Aslakki nimeltä, joten näköjään taistelin aivan suotta tämän kuvakaappauksen.

domino

- Ei se silti mikään mainosvideo ole, Karvinen kieltää.

Pelkäävätkö sittenkin ihmisten reaktioita, kun nämä näkevät, että kaljoja on hölskytelty tarkoituksella? Kyllä meillä kotona sai haukut pienemmästäkin.

[Myöhemmin: Kas, Hesari kirjoittaa aiheesta puolitoista kuukautta myöhemmin.]

***

Kun nyt kansalaisjournalistiksi kerran ruvettiin, dokumentoidaanpa tämäkin aikakirjoihin:


Blogilista.fi - Suomen kattavin blogihakemisto


Edellisen kohun myötä tuli mieleen kurkata alkuperäisen kuvan alareunaakin:

Flickr Photo Download: Moving Apartment

[Rajasinpa omaa Blogilista-kuvakaappaustani niin, ettei tarvitsisi syyttää varastettuu tavaraan ryhtymisestä.]


Julkisten tilojen kellot ovat
kaksi minuuttia edellä,
jotta ihmiset ennättäisivät
ajoissa töihinsä.

Tuohon tapaan JCP lauleli äsken. Totesin, etten tiennytkään, että UB:llä on tuollainenkin kappale. Ei olekaan, hän totesi.

Ehkä pitäisi. Minuun menisi täydestä.

***

Tämä on jälleen oleva perinteinen sunnuntaimerkintä vailla kummempaa johdonmukaisuutta. Samaisessa saunakamarissa, jossa edellinen laulelu tapahtui, silmääni sattui Glitnir-pankin logolla koristettu laukku. Kaikkihan me muistamme, miltä Glitnir-pankin logo näyttää.

Niin, emme me muistakaan. Minusta on vähän höpsöä, kuinka muuttivat kaikkien tunteman FIM-nimen tuollaiseen. Olivathan ne FIMin rahanenämainokset typeriä, mutta silti. Islantilaisuus tuntuu olevan vähän huonossa huudossa kaiken kaikkiaan, niin miksi sitä täytyy vielä erikseen korostaa.

***

Elämän suurta ironiaa on sekin, että kaupat jaksavat kysellä, onko minulla bonuskortteja, vaikka olen hankkinut ne vain siksi, että saan joskus alennusta baarissa. Sen sijaan Finnair, jonka plussakortista saisi oikeaakin hyötyä, ei ikinä muistuta lentokentällä näyttämään korttia.

Voisi väittää, että on kauppojen kannalta idioottimaista kysyä ihmisiltä kortin perään. Kortin tehtävänä on houkuttaa asiakas juuri tiettyyn kauppaan. Sen jälkeen on vain hyväksi, että teoreettinen alennus unohtuu kuitata.

***

Eksyin Wikipedian IT-kuplaa käsittelevälle sivulle. Siellä sanottiin näin:

Yritykset myivät uusia, mullistavia tuoteideoitaan powerpoint-konsepteina ennen kuin ensimmäistäkään riviä oli koodattu.

Minä kun olen luullut, että on järkevää konseptoida tuote kunnolla – paremman puutteessa vaikka PowerPointilla – ennen kuin aletaan koodata, mutta ajoittain näyttää muutenkin, ettei millään koulussa oppimallani ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

***

Kävin hiljattain Raxissa. Ihan vain observoimassa, miltä tavalliset ihmiset näyttävät. Siellä niitä käy. Minua jaksaa aina huvittaa tämä juoma-automaatin vieressä sijaitseva boolimalja. Täytyisi muistaa joskus ottaa mukaan vielä kauha.

juomalaari

Tuohan toimii hieman samaan tapaan kuin namulaarien laatikot, jonne kerätään eri karkkilaatujen ylijämiä.

***

Jossain vaiheessa ajattelin pitää leiskanvääntäjien kutsukilpailun. Julisteen otsikko kun on jo valmiina: tule ja näytä taittosi.

***

Kaikki Gatesin jäähyväisvideon katsoneet tietävät, että mies pitää Guitar Herosta. Mukana tulevilla tarroilla omankin kitaransa voi tuunata Bill-malliin.



bggh

Siirrynpä paistamaan vohveleita vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.


Ai niin, hiphei, Musta jää palkittiin. Ja misseillä oli taas ihan kamalia vaatteita.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds