Pakoon

Taas on aika myöntää olleensa väärässä. Ilmeisesti peruskoulu toimii varsin hyvin tai sitten muualla vain on käytössä vielä tehottomampia koulujärjestelmiä. Mm. Hesarissa tänään uutisoitujen [maksullinen, ilmaisiakin varmaan löytyisi] tulosten mukaan suomalaiskoululaiset ovat maailman huippuja vähän kaikessa. Jopa matematiikassa ollaan maailman toiseksi parhaita heti Hongkongin [joka siis on erillään muusta kiinasta?] jälkeen, vaikkei moista äkkiseltään arvaisi.

Luultavasti minä ja tuntemani yläasteen tekemisenpuutteessa turhautuneet ihmiset olemme vain virhemarginaalia ja epäoleellista jämäjengiä. Myöntävät sentään, että tuloksien keskihajonta on Suomessa erityisen pieni ja "Matematiikan huippuosaajia voisi meillä kyllä olla nykyistä enemmän".

Minä en ole koskaan ollut tai oleva matematiikan huippuosaaja. Tavallinen kympinnapsija vain. Aina joskus on masentavaa ajatella, kuinka joku nero on keksinyt pari sataa vuotta sitten jotain, mitä en vieläkään saa mahtumaan päähäni. Eipä noita joitakuita ole aiemminkaan juuri Suomeen syntynyt, ettei sillä. Tuskin tasokurssit mikään taikatemppu olisivat, mutta sentää askel oikeaan suuntaan.

Törmäsin sitten tällaiseen fysikaaliseen väittelyyn. Suomalaiset matematiikan mestarit mittelevät, onko keskipakoivoimaa olemassa vai ei [en jaksanut lukea kuin pari ensimmäistä sivua]. Aivan kuin kyseessä olisi jokin mielipidekysymys. Fysiikka on siitä upea asia, ettei enemmistön mielipiteellä ole mitään merkitystä. Keskipakoisvoimaa ei ole olemassa, vaikka siihen uskoisi millainen joukkio.

Yleinen harhakäsitys näkyy liittyvän voimaan ja vastavoimaan. Ajatellaan, että koska painovoima kohdistaa kappaleeseen – vaikka satelliittiin – voiman alaspäin, on oltava jokin vastavoima, joka tasapainottaa tilanteen. Tähän tehtävään tarjotaan keskipakoisvoimaa.

Ja juuri tässä mennään vikaan. Voimien tasapaino pätee tilanteeseen, jossa ei ole kiihtyvyyttä. Ja ympyräliike on aina kiihtyvää. Jos olisi olemassa jokin vastavoima, joka kumoaisi painovoiman, liike jatkuisi tangentin suuntaan, ja satelliitti olisi pikapikaa kaukana poissa.

Tähän ei liity mitään semantiikkaa tai määrityksellistä epäselvyyttä tai oleellisia epäselvyyksiä massan luonteen ymmärtämisessä, niin kuin jaksavat tuolla kinata. Lähtöoletus vain on auttamattomasti pielessä ja siinä se.

Asia on paljon helpompi ymmärtää, jos ajatellaan suoraviivaisesti liikkuvaa autoa. Kun liikutaan tasaisesti, jolloin kiihtyvyys on nolla, kuljettajaan ei kohdistu vaakasuuntaisia voimia [ei siis murehdita painovoimasta ja penkin tukivoimasta nyt]. Jarrutettaessa kuljettajan massa jatkaa liikettään ja turvavyö kohdistaa kuljettajaan tukivoiman. Tällä tukivoimalla ei ole vastavoimaa, ei ole mitään takatyöntöisvoimaa, joka pukkaisi kuljettajaa eteenpäin jarrutuksissa. Koska vastavoimaa ei ole, tapahtuu kiihtyvyyttä – tässä tosin negatiivista eli hidastuvuutta – ja kuljettajan liike pysähtyy turvavyöhön.

Minä en ymmärrä, kuinka asiat onnistuttiin esittämään uskottavasti pieleen vanhoina aikoina. Keskipakoisvoima kuului hyväksyttyyn kielenkäyttöön vielä jotain vuosikymmeniä sitten, ja tiedän vanhemman polven diplomi-insinöörejä, jotka todella piirtävät voimavektorin väärään suuntaan kuivausrumpujen linkoamista laskiessaan.

Minä en ole koskaan ollut mikään huippu fysiikassa, vaikka sillä lopulta ällän pinnistinkin. Jotenkin tuo paradoksaaliselta tuntuva keskeiskiihtyvyysvektorin suunta tuntui minullekin alunperin ongelmalliselta ymmärtää. Opettelin kokeeseen tylysti ulkoa, että se osoittaa eri suuntaan kuin voisi luulla. Sittenkin taisin laskea sen väärin neloskurssin kokeessa. Vasta myöhemmin ymmärrettyäni, ettei voimien kuulukaan täsmätä, sillä kyse on kiihtyvyydestä, saatoin väittää hyvällä omallatunnolla ymmärtäväni asian.


0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds