Nappula

Viimeaikainen nousuni listalla on saanut minut tuntemaan itseni yritykseksi, joka ei malta olla jakamatta osinkoja. Mainostanpa siis tässä ilonpuuskassani paria itsestäänselvää blogia:

Moroskooppi on taas yksi sellainen hauska blogi. Ilokseni huomasin kirjoittajan äidin lukevan blogiani, ja koska minunkin äitini lukee häntä, lienee paikallaan lisätä linkki ihan tuohon vasemman laidan himoitulle palkkipaikalle.

Myös Hämärät länkytykset on syytä huomioida. Nuokin ovat hauskoja juttuja. Ja äitini lukee niitäkin. Kirjoittajan äidistä ei ole tietoa, joten lisään tuohon palkkini alempaan jaokseen muuten vain kovien jätkien joukkoon.

Sedis on myös sen verran suuri tekijä, että ansaitsee maininnan. Äitini lukee joskus häntäkin ja ihmettelee, miten fiksu ja aikuinen mies jaksaa blogata noin tosissaan. Mystistä. Sediksellä on hieno nappulakin. Lisään sen tuohon sivupalkkiin kuin merkin opiskelijahaalariini. Näytän taas kertaluokkaa uskottavammalta [mutta mistä johtuu, että klikkasipa Sediksen sivulla hieman minne tahansa, saa eteensä Ylen etusivun ja Ben Furmanin naaman?].

Sediksen kerrottua ratkaisevan linkin ja riisuttua tuon tarunhohtoisen sädekehän tein itsellenikin napin, jotta kaikki halukkaat saavat ihquttaa sydänteinsä kyllyydestä. Kas tuossa, olkaa hyvät:


pää auki



<a href="http://paaauki.blogspot.com/"> <img src="http://www.imagehosting.us/imagehosting/showimg.gif/?id=136747" alt="pää auki" border="0" height="15" width="80" /></a>


Siinä se on valmis koodi meille rajoittuneemmillekin. Tuon kun mennäpeistaatte leiskaanne, niin maailma hymyilee jälleen. Olinpa laittaa tähän liian vanhan vitsin. Suomessa kukaan ei koskaan keksi mitään, mutta englannissa voi luottaa, että joku on aina ehtinyt ensin. Hilkulla oli.

Totta, tällaiset tekstit ne vasta ovat tylsiä. Mitä ihmeen glamouria jotkut näkevät pr-työssä?


Kohta alkaa koulu [kuvitelkaa, se luumuilee vieläkin lomalla] ja on aika järkiperäistää ajankäyttöään. Voisin alkaa kirjoittaa vaikka vain kerran päivässä. Olisi ihan tervettä. Joskus pienempänä ihmettelin, kuinka kolumnistit keksivät kirjoitettavaa joka viikko. Nykyään ihmettelen, kuinka he malttavat olla hiljaa ne muut päivät.

Vaikka heillehän maksetaan juuri siitä.

2 on viitsinyt kommentoida:

Minäpä luen tätä win-ie:llä, ja nyt eilisen kallonkutistuksen jälkeen pää näkyy ihan oikein.

1/14/2005 09:10:00 ap.  

Ben Furman? Onkos se se jazzimies?

1/15/2005 01:33:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds