Verenmaku suussa

Joinain hetkinä toivoo elääkseen edes pikkifriikkistä kirjoittamisen aihetta. Muina hetkinä toivoo toivottavasti jotain oleellisempaa.

Virikkeet tulevat mistä sattuu. Mitä enemmän sattuu, sen parempi. Nyt sattuu, sanoisinko, ihan perus.

Aiheet tulevat yllätten kuin hampaat puraisevat kieleen. Kesken jälkiruoaksi jättämäni salaatin. Louskuttelin ajatuksissani, päässäni kaikui Anastacian Paid My Dues enkä jaksanut keskittyä sen vertaa, että olisin ärsyyntynyt. Ääni oli raastava. Kuin raakaa lihaa olisi leikattu.

Suuni täyttyi verestä. Jätin lopun salaatin syömättä. Anteeksi.

Kieleni näyttää nykytilassaan siksi rivolta, etten välttämättä näyttäisi sitä pääministerille. Kurittomat Huuman kakarat käytökseltään kuin pahaiset blogaajat.

Hajut ja maut herättävät muistoja. Mieleen lipuu, koska viimeksi kieleni oli yhtä kipeä. Se oli viisivuotiaana, nuolaistuani pakkasella lyhtypylvästä.

En muista, mistä keksin idean. En ollut koskaan aiemmin nuollut lyhtypylvästä, en edes jäädyttänyt alahuultani vetoketjuun.

Minä vain aloin yhtäkkiä kävellä kohti tarhan pihalla ollutta valotolppaa. Vakain askelin, kantapäät ensin maahan osuen. En minä vielä siinä vaiheessa tiennyt, mitä olin aikomassa. Vasta tolpalle päästyäni. Kenties nojasin siihen otsallani. Pipo päässä tekee mieli kolauttaa hieman kovempaa, sillä voi luottaa päähineen pehmentävään vaikutukseen.

Ja sitten yhtäkkiä – luonnostaan kuin kohtaavat kasvot suutelevat – työnsin kieleni ulos. Se jäi kiinni välittömästi. Tunsin oloni hieman hölmöksi. Silmäisin pikaisesti ympärilleni. Kukaan ei ollut huomannut. Ketään ei keskimäärin suuremmin kiinnostanut, mitä puuhasin [he tiesivät, että voisivat joka tapauksessa lukea sen blogistani]. Nykäisin tuloksetta.

Nykäisin uudestaan ja vapauduin kuin kilpailija Diilistä. Riekaleisena. En tosin ymmärtänyt sitä heti, vasta kohta huomasin veren suussani. Etsiydyin peilille ja ymmärsin kieleni kärjestä puuttuvan palan.

Illalla söimme perunaa ja kastiketta, kuten aina lapsuudessa. Tällä kertaa jauhelihakastiketta, jossa oli suolakurkkua. Kieltäni poltteli, syöminen oli täyttä tuskaa enkä oikein maistanut mitään. Vanhempani – isä nyt ainakin – olivat vihaisia, mikä on jotain, mitä en koskaan saata ymmärtää.

Jos toinen on hölmöyksissään tehnyt hallaa itselleen, miksi tälle tulee vielä raivota. Taidanpa jättää kertomatta tällä kertaa, etteivät vaikka hauku.

6 on viitsinyt kommentoida:

Ooh, tiesitkö jo pienenä tulevasi isona blogikirjailijaksi? Minäkin puolestani päätin jo nassina, että isona minusta tulee user documentation specialist.

3/08/2005 02:00:00 ip.  

"Vakain askelin, kantapäät ensin maahan osuen"

Kunhan uskottelet! Kaikkihan me tiedämme, että askellat päkiä edellä.

3/08/2005 03:11:00 ip.  

Pöh, minä nimenomaan mennä askellan kantapäät edellä. Yleensä haljon käytäviä sillä tapaa klonk, klonk, klonk, klo-klonk -rytmillä, jossa oikea jalka osuu lattiaan kahdesti joka toisella askeleella, mutta tuota sopii varioida.

Tuo päkiäjuttu on lähtöisin siitä, että käskit minun aikoinaan sipsutella varpaisillani, jotta lattajalkani korjaantuisivat. Minähän sitten ihan piruuttani tottelin, vaikka kaikki kuinka ilkkuivat.

3/08/2005 09:03:00 ip.  

Minusta tuntuu, että jokaista (paitsi sinua) on lapsena varoitettu nuolemasta rautaa pakkasella, ja jokainen on heti mennyt ja jokeillut. Ilmeisesti sukupolvesta toiseen.
Minäkin nuolaisin.

3/09/2005 10:09:00 ap.  

Minä uskon, että minuakin oli varoitettu ja alitajuisesti tiedostin sen. Mistäpä muualta noin typerä ajatus voisi olla peräisin kuin vanhemmilta.

Hieman samalla tavalla kuin että kenellekään tuskin tulee mieleen pissata vaatehuoneeseen [tai puristaa finnejä], ellei ensin kuule jonkun tehneen niin.

3/09/2005 10:43:00 ap.  

"Jos toinen on hölmöyksissään tehnyt hallaa itselleen, miksi tälle tulee vielä raivota. Taidanpa jättää kertomatta tällä kertaa, etteivät vaikka hauku."

Olen samaa mieltä. Ei saa lyödä lyötyä. Olen tuntenut ihmisiä, joille ei kannata uskoa huoliaan, kun saisi vain moitteita osakseen. "Miten sä voit olla noin tyhmä?"

6/16/2006 04:57:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds