Hypoteettista luettavaa

Pakko vielä vähän, kun unohdin eilisen alusta. Raimo O. Niemi puuhaa tosiaan elokuvaa Tyttö ja susi. Tässä ei olisi mitään huvittavaa, ellei Niemen edellisen teoksen nimi olisi ollut Poika ja ilves. Seuraava lienee Äiti ja lumileopardi.

Minulle ehdotettiin uutta taglinea: Hypnoottista luettavaa arki-elämän metkuista. Ei sentään ketkuista. Tai letkuista. Arkielämä kirjoitetaan yhdysmerkeittä ainakin tässä blogissa, mutta laitetaan harkintaan, mitä tuolle voisi tehdä.

Luin tuossa päivänä eräänä tammikuun arkistojani ja yllätyin, kuinka hyviä juttuja olenkaan silloin tuottanut. Useinkin vielä. Täytyy varmaan äkkiä tallentaa jemmaan omalle kovalevylle ennen kuin joku hullu vielä menee ja poistaa koko blogin.

Omalle kovalevylle, joka piti tässä päivänä eräänä erikoista poksuvaa ääntä koneen luukun luennolla avatessani. Laitoin kiinni ja aloin laskea, koska olin viimeksi varmuuskopioinut ja mitä. Häpeän tunnustaa, että minulle ei ole mitään täysin aukotonta järjestelmää. Aina muistaessani olen poltellut Oleelliset & tärkeät -nimisiä [minä, katsokaas, brändään kaiken, nykyään täytyy] levyjä, valitettavasti kaikki oleellinen ja tärkeä ei meinaa mahtua yhdelle cd:lle eikä kymmengigaisella iPodillakaan ole liialti tilaa. Pitäisi hankkia sellainen siisti Porschen disainaama ulkoinen kovalevy.

porsche

Juntit kutsuvat kiintolevyjä kovoiksi. Sen verran minäkin ymmärrän näistä jutuista, että se on väärin. Kovo viittaa oikeasti rautaan.

Mietin tuota poksuvaa ääntä ja huomasin, että se on aika hyvä idea. Jos minä tekisin varmuuskopiointiohjelmiston, en laittaisi sitä muistuttamaan pitkäksi venähtäneestä kopioimattomuusajasta millään nägäävällä dialogilla. Pahaenteinen poksunta olisi paljon tehokkaampi indikaattori ja saisi käyttäjään vipinää. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka painavat enteriä heti dialogin nähdessään. Jos enteri ei toimi, hamuan kiroten hiirtä, mutten vieläkään luultavasti vaivaudu lukemaan kuin korkeintaan nappuloiden tekstit.

Joidenkin käyttiksien nappuloissa lukee vain Ok ja Peruuta.

Täytyi nyt taasen, aivan ulkoisen uskottavuuden hengessä. Ymmärsin yhtäkkiä, että lähistön Makuuni, josta olen aiemminkin kirjoittanut [sihteeriiii!], tekee muutakin kuin myy karkkia. Syön sitä liikaa. Näin voi käydä, jos lapsena ollaan liian tiukkoja. Tai sitten kaikki johtuu varhaisnuoruudestani ja lähikaupan namulaarin viikonlopputarjouksista.

Sieltä saisi myös elokuvia. Tahraton mieli oli yksi viime vuoden vaikuttavimpia tekeleitä myös minun mielestäni. Me kaikki blogaajat pidimme siitä. Pidimme myös Lost in Translationista [cooleimmat meistä tietävät, että se tehtiin oikeasti hei jo 2003, mutta tuotiin Suomeen – ylläri – vasta vuoden myöhässä] ja Goodbye Leninistä.

Minua viehättää ajatus kuuluisasta käsikirjoittajasta. Minua ärsyttää, kuinka elokuvia myydään ohjaajilla ja musiikkia artisteilla eikä kukaan tunne käsikirjoittajia ja biisintekijöitä [ohjaajakaverini saattaa olla eri mieltä. hän luultavasti halveksii biisinikkareita.]. Hetken hyllyjä harhailtuani kysyin kassaneidiltä, olisiko heillä Being John Malcovich -elokuvaa. En olisi osannut välttämättä kirjoittaa sitä oikein.

Ei ollut. Kysyin, olisiko heillä jotain muuta Kaufmanin kirjoittamaa. Heidän tietokantansa ei antanut hakea kuin leffan nimellä. Joskus mietin, että iTunes on aika hieno ohjelma. Yritin kaivaa muististani jonkin muun Kaufman-leffan nimeä. Oisko teillä Adaptationia? kysyin.

Öö, tämmönen joku Minun versioni. Kuulosti tutulta. Siinä on tämmönen kansi ja Nicolas Cage hän sanoi näyttäen suttuista valokopiotua laatikkoa tiskin takaa.

Vähän niin kuin vaikka tätä blogia kuvattaisiin siten, että täällä esiintyvät Saija Varjus ja Juhana Helmenkalastaja, tuhahdin. Ai, blogi, semmonen nettijuzka. Eiks Marika Fingerroosillakin oo sellainen, innostui.

Joo, eiköhän tuo ole oikea elokuva. Otan sen ja hauskaa pääsiäistä.

Mietin, saiko pitkäperjantai olla hauska. Moka, olisi pitänyt toivottaa kärsimyksentäyteistä.

Eikö tuon leffan henkeen kuulu väkisinkin se, ettei kerro itse elokuvasta mitään. Kuvaa vain, kuinka sai sen käsiinsä. Se ei ollut yhtä avartava kuin Tahraton.

Marikaa äsken hakiessani tuli vastaan yhden eilen Open Miccinä esiintyneen koomikon blogi. Pete Kosonen heitti eilen samaa juttua kuin Gusussakin. Gususta tippui pois, eilen toimi paremmin, vaikka raakkaisin armotta eilisen varsin tasokkaan nelikon viimeiseksi. Syyttelee leikkaajaa väärän vaikutelman luomisesta, niinhän me kaikki.

Vastaavasti Teemu Vesterinen taitaa olla sama tyyppi, joka esiintyy niissä Harwallin Novelle-mainoksissa. Oli illan pääesiintyjänä, muttei aivan vakuuttanut.

Huono loppu. Kuin äskeisessä leffassa.

9 on viitsinyt kommentoida:

Voinen korjata törkeän virheesi. Raimo O Niemen välikirjaimen perään ei kuulu pistettä. Filmografian valvontaosasto pitää tästä tarkan huolen ja kun muita edustajia ei täällä ole, niin minä sitten. Että älä toista kertaa mogaa.

3/26/2005 03:10:00 ap.  

Kiitos korjauksesta. Minä mietin samaa viimeksi J P Roosin kanssa. Hesari kirjoitti hänen nimensä ilman pisteitä, vaikka olen luullut niiden sinne automaattisesti kuuluan.

Niemen kanssa niitä näytetää käytettävän.

3/26/2005 09:16:00 ap.  

Voi hyvä tavaton. Minä kirjoitin edellä näytetään-sanan ilman ännää.

3/26/2005 09:17:00 ap.  

Voi kauhea.
Ensimmäisen vastauksesi ensimmäisen kapaaleen viimeisen lauseen viimeisestä sanasta näyttäisi puuttuvan kirjain.

pni (ilman pisteitä [paitsi i:n päällä] ja versaalittomasti)
http://skrubu.net/ (mieluiten ilman 'www.'-prefiksiä)

3/26/2005 10:06:00 ap.  

Tag-line-puolella (mitenkähän tuokin pitäisi yhdysmerkitellä?) uusille ideoille kieltämättä olisi käyttöä. (vrt. aiempi kommenttini).

Mutta Julius, mistä ihmeestä äitiäs kuuluis syyttää? En tunnusta.

Hyvä Sedis, pidä se kukkopoika jöössä!

3/26/2005 10:21:00 ap.  

PeteKoon blogi on surkea näperrys verrattuna RistoKoon blogiin, jonka osoitetta en kerro, koska minulla on taikasauva. Minkälainenko? Sellainen, jolla voi taikoa. Mistäs me oikein puhumme? Minä olen juovuksissa. Sitä on mukava käyttää tekosyynä, koska silloin on lupa tehdä mitä tahansa. Esimerkiksi kommentoida sisällöttömiä asioita toisten blogeihin, mitä ei selvinpäin voisi koskaan tehdä. Niin.

3/26/2005 02:56:00 ip.  

Toki RistoKoo rulaa. Siksi minä Peteen linkkasinkin.

3/26/2005 03:13:00 ip.  

Adaptationin loppu on ihan mahtava!

Luen tällä hetkellä tuon Robert McKeen kirjaa "Story" - ehkä minustakin tulee sen myötä parempi käsikirjottaja...

- O

3/26/2005 05:12:00 ip.  

Minusta ihan loppuloppu oli kovin lässy. Ellei sitten viiltävää parodiaa, muttei sittenkään ihan.

3/26/2005 06:19:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds