Rikkomus

Minulla oli hetki sitten valtava tarve kirjoittaa jotain. Enää en jaksa muistaa miksi. Siksikö, että huomasin, että maailmalla supersuosittu toothing voisi olla suomeksi hampailu.

Vaikka eiköhän siitä ole oikeasti hempeys kaukana, kun toisensa vasta löytäneet poistuvat vessaan duunailemaan ja poistuvat kohta huomattuaan, että profiilista puuttui sittenkin se yksi oleellinen kysymys.

Sittenkin uskon, että tekniikka antaa ihmisille oivan tekosyyn. Mutta minä nyt olenkin tällainen tek[n]osyyttäjä.

Blogini nousi puheeksi, ja ihmiset lukivat sitä istuessani vieressä. Ei sillä, että täällä mitään järin ihmeellistä, sittenkin tuntui, kuin joku tonkisi napaani punakahvaisilla pinseteillä. Minun on hyvin vaikea olla läsnä itseni kanssa samaan aikaan kuin olen oikeasti paikalla.

Siksi tarvitsen niitä tekosyitä.

Ja he kysyvät, miksi kirjoitan muka jotain henkilökohtaista ihmisten luettavaksi. Ja miksi juttuni ovat niin surullisia. Ovatko muka? Minä tavoittelen universaalia surkuhupaisuutta.

Kaavailemani hiljaisuus kesti näemmä kokonaista monta tuntia. Minun täytyy tasoittua tässä hetki ennen hommiin ryhtymistä. Olin seuraamassa esitystä Warren Buffet -tyyppisestä sijoittamisesta [kelläpä meistä ei olisi omaa faniklubia], ja Seligson & Co -yhtiön edustaja Anders Olderburgia oli ilo kuunnella. Hän tuntui olevan olemukseltaan koko filosofian ruumiillistuma. Rauhallinen ja jämpti, nöyrä, mutta määrätietoinen.

Ideana on sijoittaa yrityksiin, joiden bisnes, mielellään johtokin, tunnetaan hyvin ja pitää sijoitukset pitkiä aikoja. Tällä menetelmällä Buffet itse on onnistunut hankkiutumaan maailman viiden rikkaimman joukkoon, joten kai se sitten toimii. Hötkyily on houkille, tulee vain tyynesti katsoa, että oma kurssikehitys on keskimääräistä parempi.

Hieman kuin tuttuni sanoi koulustamme: Ei täällä tarvitse olla hyvä – riittää, että on vähemmän paska kuin muut. [kuulin tietenkin väärin ja vietin koko viime syksyn luullen sen olevan vähemmän asemesta vähän enemmän]

Minä ihan oikeasti opin snobbailemaan asemesta-sanalla vasta lukiossa. Historiankirjassa luki Porkkalan asemesta, ja minä katsoin, että aika rentoa kieltä on historioitsija lipsahtanut käyttämään. Että kas kun ei saman tien beissi.

Ne meistä, jotka erehtyvät luulemaan tätä tekstiä kuolettavan tylsäksi, voivat siirtyä ihmettelemään haarakonttorin puolelle, miksi tiistai on edelleen viikon paras päivä.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds