Kuumehoure
on hieno sana ja voimakas olotila. Kun stressaa koko yön ja herää aamulla varmuuden vuoksi ennen kuutta, vaikkei sen vertaa ymmärrä, että saisi mitään tehdyksi. Olimme kerrankin melkein ajoissa liikkeellä projektimme kanssa. Ja sitten menin flunssani saamaan. En usko, että muu ryhmäni taaskaan kovin innoissaan. Jälleen menen ensin tekemään itsestäni korvaamatonta – ei sillä, että olisin ehdoin tahdoin pyrkinyt siihen – ja lopulta kipeänä saan hädin tuskin ristini kannettua [ajankohtaisia vertauksia, huomaan].

Kuten olen ennenkin miettinyt, määräajoissa on jotain kovin dramaattista. Ymmärrys, että kaikki on yhtäkkiä ohi. Niin kuin nyt. Ei se toki aivan veitsellä leikaten tapahdu. Itseinduktanssi hidastaa muutosta. Sittenkin tunnen ymmärtäväni, miksi se on juuri deadline.

Näinä hetkinä alkaa väistämättä miettiä, mikä seuraavista vahvikesanoista mahtaa olla uskottavin: sairaan, kipeän vai tautisen. Olisiko niin, että ensin keksittiin puhua sairaan vaikka nopeasta ja muut väänsi sittemmin joku nokkelikko. Kuinka vain, huomenna olen terve.

Pakko. Aion suorittaa yritysvierailun itseään mielenkiintoisena pitävään firmaan.

***

Sainpa Hesarin mainoksen kotiini. Lehdenjakaja muka kertoi kirjeessään, kuinka mukavaa olisi lehti minunkin laatikkooni laittaa. Milloin olet viimeksi lukenut Hesaria? siinä kysyttiin kuin joltain juntilta.

Tämän aamuisella mielipidepalstalla oli muistaakseni muutama pöhkö kirjoitus. Ainakin ne huvittivat minua aamuisessa kuumepöpperössä. Otsikolla Kaikkia paikkoja ei pidä ahtaa täyteen taloja kirjoitetaan Santahaminan asuttamissuunnitelmia vastaan. Argumentit ovat mykistäviä.

Ihmiset, jotka asuvat Laajasalossa, ovat tottuneet jo iät ja ajat siihen, että siellä ammuskellaan. Tällöin lamput ja ikkunat saattavat helistä ja täristä tykkien voimasta.


Tämän takia varuskunnan paikalle ei saa siis rakentaa asuntoja. Olisihan se surkeaa, jos helinä ja tärinä loppuisivat. Olisikohan malmilaisten ja laajasalolaisten pitänyt vaihtaa keskenään asuinpaikkojaan?

Vielä 70-luvulla sai Santahaminan sillalla olla, kun silta avattiin, ja se oli jännittävää pienille lapsille. On yhä jännittävää mennä katsomaan, kun siltaa avataan ja suljetaan.

Kuulostaa kyllä jännittävältä ja tuntuu yhtä järkevältä kuin Vt:n blogaukset parhaimmillaan.

Santahaminan luonto on hieno. Hiekkainen alue upeine mäntyineen on uskomaton! Olen päässyt käymään Santahaminassa useasti, sillä siellä asuivat perhetuttumme, kuljetin sinne veljeäni hänen ollessaan armeijassa, olin tuttavani vieraana useasti ja jopa eräät lähikaupan pikkujoulut järjestettiin saarella upseerikerhon tiloissa. Mikä yhteiskuntaa vaivaa, että kaikki paikat pitää olla avoinna koko kansalle?


Minulla on sentään perhetuttu Santahaminassa, joten totta kai sen luonto kuuluu minulle. Tyhmä yhteiskunta ei tajua.


Maanpuolustus on nykyään väheksytty asia. Ne suomalaiset, jotka taistelivat isänmaamme puolesta ovat antaneet meille itsenäisyyden. Eikö olisi tärkeää pitää huolta siitä, että se yhä säilyisi?


Mainitsin hiljan, että Onhan sitä käyty kuussakin on kätevä yleisperustelu. Myös itsenäisyyteen vetoaminen toimii tilanteessa kuin tilanteessa.

Varuskunnissa koulutetaan sotilaita, mutta sen nyt voi tehdä yhtä hyvin missä vain. Isänmaan puolustuksen kannalta ei ole mitään väliä, sijaitseeko varuskunta keskellä pääkaupunkia vai jollain vähäpätöisemmällä alueella.


Otsikolla Enson talosta keskustakirjasto toivotaan puolestaan, että Stora Enson pääkonttorista Katajanokalla tehtäisiin kauan kaivattu keskustakirjasto. Hieno idea, enää pitäisi tietää, kuinka talo siirretään keskustaan. Ja mitä tehdään Enson talosta pari sataa metriä kaupunkiin päin sijaitsevalle Rikhardinkadun kirjastolle.


Katajanokalla sijaitseva Alvar Aallon suunnittelema Enson talo on muutettava keskustakirjastoksi. Talon omistaja Stora Enso voisi luovuttaa talon vaikkapa sadaksi vuodeksi palvelemaan kirjojen ystäviä.


Mitäs sitä suotta kursailemaan. Luovuttakoon saman tien tuhanneksi vuodeksi.

Jos keskustakirjastoa ei kerran onnistuttu saamaan Kamppiin eikä Sanomatalon nurkille, ainoa järkevä vaihtoehto on rakentaa se remontoitavaan Makkarataloon. Ellei sitten kompromissiratkaisuna Santahaminaan.

Seuraavaksi aion esitellä täydellisen aasinsillan. Hesarin etusivu näyttää tältä:



kuukkeli?

Ja minä katson jatkuvasti, että Kuukkeliko se sieltä kurkistaa.


***

Sellisti kertoili Kuukkeli-kandidaateistaan, ja johan tässä nuori ja viaton blogaajamme on vallan otettu moisesta huomiosta. Tämä menee niin säälittäväksi pienen piirin keskinäiseksi kehuskeluksi, ettei tosikaan. Eivätköhän minunkin ehdokkaani liene varsin selviä [tagline-, säätö- ja erikoissarjoissa on vielä tilaa, lobbaukset kommentteihin]. Myös minä ehdotan viime vuoden parhaaksi postaukseksi Kysyn vaanin jäähyväisviestiä, vaikkei sääntöjä täyttäisikään.

Matka jatkuu. Jäätelökioski, taas. Onneksi se on kiinni. Siellä oli kesällä todella hekumallisen näköisiä jäätelömyyjiä. Myyköhän jäätelö paremmin, jos sitä myy hekumallisen synnillisen näköinen pimatsu?... Onkohan kauniilla, nuorilla, vähäpukeisilla naisilla mahdollisuus menestyä viihdeteollisuudessa…?

1 on viitsinyt kommentoida:

Tag line -seikka on itsellenikin tuottanut päänvaivaa. Niinpä ehdokkaita on toistaiseksi löytynyt vasta kaksi.

Kobaïa
Äitis lukee Kobaïaa.

Selittämättä selvä!

Mieto marinadi
Merkintöjä kevyesti maustetusta elämästä.

Tässä blogaajan nimi, blogin nimi, tag line ja blogin sisältö ovat niin sopusoinnussa keskenään, että palkinnoille on päästävä. Kaiken Blogistanin actionin ja angstailun, hulluttelun, hurmeilun ja isojen liikkeiden vastapainoksi kaipaa väliin Marinadin miedosti maustettuja tuokiokuvia.

3/25/2005 09:06:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds