Arvo paperi

Kiipesin viimeisenä 15:n kyytiin Elielinaukiolla ja hädin tuskin mahduin sisään. Eivätkö sijoittajat ajakaan taksilla? Mistä ne sitten vinkkinsä saavat?

Korvissani laulettiin Ojalan Hilmasta, ja hymähdin.

Sikari se tuoksuu, kun
isot herrat ajaa
sinne Kaivopuiston rantaan.

Kolme markkaa se
siivoustoimisto
tuntipalkkaa antaa.


Minä en ole aiemmin ollut Romantikalla, joten olin utelias näkemään paatin: huomaako sen, että 2002 valmistunut alus on toistakymmentä vuotta nuorempi kuin Siljan Symphonyt ja Serenadet? Eipä sillä, en muistanut myöskään eläissäni avanneeni Arvopaperi-lehteä, joka ystävällisesti sponsoroi matkamme.

Intouduin tietenkin tapani mukaan reflektoimaan suhdettani aiheeseen. Lukiolaisena viime pörssihuumaan aikaan olin kovin innostunut kaikesta sijoittamishenkisestä. Kyttäilin monta kertaa päivässä Nettisijoittaja-kilpailun salkkuni arvoa – saatoin silmätä kursseja jopa lehdestä.

Nyttemmin olen kovin kyynistynyt ja suorastaan ärsyyntynyt. En tiedä miksi. Kenties yhdistän aihepiirin liikaa joihinkin henkilöihin ja ärsyynnyn välillisesti. Minä toivon toki, että minulla on joskus rahaa ostaa kylliksi kaikkea kivaa. Mutta yhtä lailla toivon, etten joutuisi pohtimaan, kuinka nyt parhaiten hajauttaisin.

Jotenkin minusta tuntui irvokkaalta kuunnella, kuinka kertoivat taiteesta sijoitusmuotona. Aiemmin oli tapana hankkia taideteoksia omille seinille. Nauttia niistä koristeina ja kenties myydä pois. Nykyään tauluihinkin voi sijoittaa kuin mihin tahansa osakkeisiin. Itse maalauksia koskaan näkemättä. Arvo reitataan pörssissä päivän kysynnän mukaan. Joku saattaa ostaa toimilupia isolla rahalla, mutta tuo nyt on jo todellista ilmapallokauppaa.

Tulevat mieleen jutut sarjakuvien keräilijöistä. Vakavasti otettavat sarjakuvat myydään muovipusseissa, jotta voidaan näyttää, että pussi on avaamaton. Selväähän on, että käytetty lehti ei ole minkään arvoinen.Lehtiä ei koskaan lueta, jottei niiden arvo vain menisi.

Sarjakuvissa ei sentään ole korkkivirheitä.

Innovaatio-osastoni ei ole vielä ratkaissut, kuinka vastaava bisneslogiikka voitaisiin implementoida blogialalle. Jos vaikka lukitsisin sivuni salasanalla, jota en kertoisi kellekään. Mahtaisiko noilla keinoin hinta nousta.

Tosin minusta tuntuu, että samaan tapaan kuin tyynyn alla haudottu oppikirja, myös Diilin katsominen auttaa ilman sen kummempaa panostamista. Asiakasvirrat ovat, katsokaas, halllinnassa. Sivuni kävijämäärät ovat jälleen nousseet normaalille tasolleen viimeviikkojen alavireen jälkeen. Laadun kanssa en havaitse korrelaatiota.

Hieman haljusti minulla ei ole mitään sanottavaa g.u.s.u.:sta, jota etsimällä kaikki näkyvät tänne saapuvan, sillä unohdin katsoa sen eilen. Myöskään lauantaista Uutisvuotoa en ollut katsomassa. En ole viitsinyt katsoa sitä aikoihin, mutta ajattelin, että tällä kertaa pitäisi, jotta voisi sanoa jotain nokkelaa Helmenkalastajasta tai ihmetellä, osaako Korhola sanoa semilivenä mitään toimivaa. Pätevästi vääntää palindromeja, minähän en ole eläissäni kyennyt yhteenkään.

Mietin JCP:n kanssa, että voisimme perustaa yhdistyksen Anonyymit Helmenkalastajat ja vaihtaa kaikki nimemme, no, Helmenkalastajiksi. Eipä olisi sitten enää maailman ainoa, saati paras. Kiinnostavaa on myös havaita, kuinka suhtautuminen Juhana Helmenkalastajaan jakaa Antti Tuiskun fanien rivejä.

Aloitimme iltamme Chivas Regal -tastingilla. Se on viskimerkki, jos joku vaikka ei tiennyt [minä en välttämättä olisi]. Esitys oli mainio. Luennoitsija oli itse kovin innostunut aiheestaan ja puhui yhtäältä kiinnostuneesti toisaalta faktat halliten. Eli juuri niin kuin pitääkin.

Minä opin paljon, mutta minä nyt en ole aiemmin juuri mitään viskeistä tiennytkään. Oleellisinta kenties se, että siinä missä viineissä vuosikerran vaihtelevat, viskeissä pyritään aina sekoittamalla samaan lopputulokseen. Chivas Regal 12 -viski ei ole oikeasti 12-vuotiasta, vaan ikä kertoo ainoastaan, että kaikki blendauksessa käytetyt lajikkeet ovat vähintään 12-vuotiaita. Vanhempiakin voi olla täysin sen mukaan, mitä pääsekoittaja hyväksi havaitsee [päänsekoittaja, eh eh].

Kiinnostavina trivialiteetteina, että Chivas Regal -tynnyrit tulevat enimmäkseen käytettyinä Yhdysvalloista, joissa samaa tynnyriä käytetään vain kerran. Irlannissa [ensimmäisenähän viskiä tehtiin Irlannissa, ei suinkaan Skotlannissa] on tapana käyttää kolmesti.

Sekin on hyvä tietää, jos sattuu tiukka paikka tulemaan, että japanilaisessa viskissä saa käyttää myös muunmaalaisia viskilaatuja ja kanadalaiseen viskiin saa kaataa valmistusvaiheessa sekaan raakaa viinaa. Yhdysvaltalaisissa blendatuissa viskeissä viljaviskin osuus on huomattava, Euroopassa käytetään enemmän mallaviskiä.

Ei, en minä juuri pidä viskistä.

Tallinkin buffetin huonoin puoli on, että juoma ei kuulu hintaan. Hinta ei siitä huolimatta ole sen halvempi kuin muillakaan yhtiöillä. Vedestäkin kehtaavat kiskoa euron pullo. Pääruoan paahtopaisti oli sitkeää ja lavastettu leikkuupaikan punaisella valolla näyttämään herkulliselta. Kylmät leikkeleet olivat hyviä.

Tax-freeta kun ei enää ole, pitäisikö puhua Viro-vapaasta. Kuinka vain, silmään pisti yksikköhintojen puute. Joutui sitten päätään vaivaamaan miettiessään, kannattaako karkkia ostaa. Ei kannattanut, kalliimpaa kuin maissa. Olutkin. Viinassa sentään säästi, jos malttoi ostaa kylliksi.

Seurueessamme kerrottiin vitsejä ja minä uikutin surkeaa kohtaloani. Ollessani ala-asteen viimeisillä luokilla mummoni alkoi ostaa minulle joululahjaksi Henrik Musteen ja Kari Kalliin Suomen parhaat vitsit -kirjoja. Ja minä tykkäsin lukea ja opin kaiken ulkoa.

Niinpä sitten kerroin vitsejä joka paikassa. Varsinkin uuteen kaupunkiin yläasteelle muutettuani. Kun en ketään tuntenutkaan. Kerroinpa puoli vuotta vitsejä.

Lopputulos on surullinen. Minä olen kuullut kaikki vitsit enkä siksi jaksa nauraa yhdellekään. Huudan wanhaa jo ovelta. Ja minä olen kertonut jo kaikki vitsit, enkä jaksa muistaa, kelle.

Lopputuloksena on huumorintajuton tylsimys. Älkää lukeko vitsikirjoja.

Jostain syystä hoin koko risteilyn ajan aspekti-sanaa. Tähänkin asiaan liittyy eräs toinen aspekti. Minä opin aikoinaan vitsikirjoista kaiken, mikä maailmassa on pahaa taikka hyvää, tuhmaa taikka pyhää. Siihen aikaan ei vielä ollut pornosivujakaan. Mahtoiko mummo tietääkään, mitä kirjoja minulle osti.

Jean S. viihdytti meitä ja kaikkia muita ikinuoria keski-ikäisiä. Järkeilin, etten kuitenkaan löytäisi mitään kiinnostavaa. Mutten tietenkään kuunnellut järkeilyäni, vaan menin nukkumaan kovin myöhään. Laivalla tulee käyttäytyä tietyn normin mukaan.

Eikä tietenkään koskaan olisi mitään syytä olettaa. Mieleeni muistuivat kirjallisuudenopettajani [kaikille herrasmiehillä on ollut kirjallisuuden opettaja, vai mitä, jätkät] sanat. Hän kertoi matkustaneensa kerran junassa ja tuijottaneensa herrasmiesmäisesti vastapäätään istunutta daamia. Vaikutti kovin kiinnostavalta yksilöltä.

Vaan sittenpä tapahtui totaalinen turn-offi. Sankaritar tempaisi laukustaan harlekiiniromaanin. Kukaan uskottava kirjallisuudenopettaja ei tietenkään ole kiinnostunut naisista, jotka lukevat harlekiiniromaaneja.

Vaan mistäpä minä saatoin tietää, hän surkutteli viisikymmentä vuotta myöhemmin kumisevalla äänellään, kenties hän oli kirjallisuuden opiskelija, joka teki gradua kioskikirjallisuudesta ja perehtyi aineistoonsa. Minullahan olisi ollut mahdollisuus saada – hän huokasi raskaasti – aikaan mielenkiintoinen keskustelu koko loppumatkaksi.

Yhden hyttikaverini saavuttua nukkumaan kahdeksan maissa aamulla säpsähdin hereille. Olin varma, että olin tullut väärään hyttiin. Päätin, että tuon tyypin nukahdettua luikkisin hipihiljaa käytävään tarkistamaan tilanteen. Nukahdin sentään ennen kuin ehdin toteuttaa aikeeni.

Hän kertoi törmänneensä käytävällä kiinnostavaan caterpillar-mieheen ja tummaihoiseen hiphoppariin. En kysynyt enempää. Triviaalikeisi.

Kaikki uskottavat ihmiset sanovat keisin yhdellä ässällä.

Seuraavan päivän esityksistä kiinnostavin lieni Talentumin katsaus suomalaiseen mediakenttään. En ollut tiennytkään, että Talentum kustantaa myös tv-ohjelmia ja mainoksia. Heitä meidän on kiittäminen elämän pieniin iloihin kuuluvia herkkuja kuten Se on siinää ja Ruutulippua.

Kävin myös kuulemassa, että nyt kannattaisi sijoittaa rahansa tämän vuoden aikana luultavasti listautumassa olevaan Mehiläiseen. Ja että paikallispuhelinyhtiöt nyt eivät kasva, mutta sentään maksavat mukavasti verotonta osinkoa.

Lopun aikaa kirosin, että olin jättänyt tietokoneen kotiin enkä voinut käyttää aikaani hyödyksi. Ajattelin pakatessa, että olisi hieman noloa noin seuraani ajatellen. Vaan hepä alkoivat joka tapauksessa lukea tentteihinsä, joten yhtä hyvin olisin minäkin voinut jotain tehdä. Otin torkut.

4 on viitsinyt kommentoida:

“Kiinnostavaa on myös havaita, kuinka suhtautuminen Juhana Helmenkalastajaan jakaa Antti Tuiskun fanien rivejä.”

Sanothan pian, ettei se kuitenkaan sentään ihan oikeesti ole kiinnostavaa? Jos et sano, niin alan kohta olla huolissani mielenterveydestäsi.

3/14/2005 08:41:00 ip.  

"Kaikki uskottavat ihmiset sanovat keisin yhdellä ässällä."

Minä tietysti luin, että kaikki uskovat ihmiset, ja aloin heti miettiä, mihin uskovat. Meni puoli tuntia tekstiä tankatessa, ennen kuin hogasin lukihäröni.

3/14/2005 09:06:00 ip.  

Jani: Kunhan pyrin kalastelemaan lainausta Uusia lauseita, vaikka tuskin sinne tuollaisilla lauseilla on asiaa.

Äiti: Minä sentään luin monta kuukautta väärin ne Surulliset eläimet, joten kukapa meistä ei olisi täydellinen. [unohdin korjata tuon linkin, mutten viitsi enää aiheuttaa haamupäivitystä]

3/14/2005 09:59:00 ip.  

Joo, siinä piti lukea Uusia lauseita -blogilta...

3/14/2005 09:59:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds