Kulttuurikatsaus

VT kirjoitteli jälleen lukemisen rappiosta. Ihmiset eivät enää nykyään jaksa kirjoja, vaan tyytyvät haasteettomampiin viihdemuotoihin. Tuhlaavat esim. aikaansa kirjoittamalla blogeja.

Mutta ei, pois moinen minusta. Minulla on pitkästä aikaa kirja kesken. Huomasin, ettei Hesarin sähkeuutisten wappaaminen ole pidemmän päälle kauhean kiinnostava tapa viettää bussimatkojaan. Eikä se ole enää vuodenvaihteen jälkeen ollut ilmaistakaan. Blogejakin on ikävä lukea bussissa, sillä linkit eivät toimi, jos sivut on vain käynyt hakemassa etukäteen matkaevääksi.

Suuntasin siis kirjastoon. Olisin lainannut Linnunratatrilogian, jos se olisi ollut saatavilla. Kuinka voisin kuvitellakaan olevani uskottava nörtti, ellen ole lukenut edes moista merkkiteosta. Töin tuskin ymmärrän nauraa, kun 42 on vastausvaihtoehtona monivalintatehtävässä [niin kuin vaikka ala-asteella matematiikan päässälaskukokeessa].

Ei ollut paikalla, laumoittain syötävän söpöjä lukiolaistyttöjä kylläkin. Kiitin onneani, etten enää ollut lukiolaispoika. Sillä silloin olisin ymmärtänyt, että ne olivat syötävän söpöjä peruskoululaistyttöjä.

Joten tein perinteisen peliliikkeen ja nappasin mukaani ensimmäisen vastaan sattuneen. Kirjastontäti oli avittanut kohtaloa asettamalla sen hivenen tyrkylle, kansipuoli eteenpäin hyllynrakoon. Nokian nuoriso-ohjaaja on kirja, josta en ole koskaan kuullut mitään. Sen on kirjoittanut Juha Ruusuvuori, joka on minulle yhtä ennalta tuntematon.

Kirja kertoo Nokian tunnetiimin kovapalkkaisesta pomosta, joka asuu EU-liittovaltion pääkaupungissa Berliinissä ja puuhaa huippusalaista uuden sukupolven mobiililaitetta. Keskellä yötä ja olohuoneen lattiaa sijaitsee irtileikattu naisen pää.

Kirja vaikutti niin hyvältä, että kummastutti, etten ollut kuullut siitä yhtään mitään. Google sentään tiesi kertoa sen saaneen vuoden 2004 Kuvastaja-palkinnon, ja taisipa se olla tyrkyllä Finlandiallekin. Ruusuvuori on vanha Pahkasika-veteraani, joten mistään aivan turhasta tyypistä ei voi olla kyse.

Kiinnostavasti kirja luokitellaan scifiksi, jota olen aina hieman vierastanut. Varmaan vain silkkaa ennakkoluuloisuuttani ja siksi, etten ymmärrä startrekkiä. Kaikki lähitulevaisuuteen sijoittuva ja pseudouskottavasti todelta tuntuva on kyllä minusta kovin kiehtovaa. Suotavaa toki on, että kirjailija tuntee tekniikkaa sen verran, ettei aivan rajattomasti ärsytä lukijaansa. Toistaiseksi tämän kirjan kanssa ei ole ollut ongelmia.


Populaarimpaa puppua edustaa eilen telkkarissa näytetty Porky's II. JCP katseli leffaa koneeltaan ja satuin jostain syystä vilkaisemaan kuvaa kohti. Se tuntui jotenkin oudosti tutulta. Kenties väreiltään, tunnelmaltaan tai maisemaltaan. Yhtäkkiä olin aivan varma, että olin nähnyt elokuvan aiemminkin.

Menossa oli kohtaus, jossa alaston opiskelijaraasu oli kavereidensa jäynäämänä hautausmaalla sekstaamassa yläosattoman naisen kanssa. Nainen mukamas kuoli nuorukaisrukkaa säikäyttääkseen, ja kaverit kertoivat, että jos nainen kuolee kesken aktin, miestä voidaan syyttää taposta. Olin aivan varma, että olin nähnyt saman aiemmin.

Ollessani noin kuusivuotias, keksin yhtäkkiä. Alkoi tuntua, että olisin nähnyt elokuvan useamminkin. Oliko isälläni ollut se nauhalla? Oliko hän pitänyt moisesta skeidasta niin kovin, että olisi jopa säästänyt nauhan? Hän ei koskaan säästä mitään. Vai olisinko nähnyt sen vain kerran ja silti muistanut.

Sanoin JCP:lle, että jos vähän ajan kuluttua tulee kohtaus, jossa äijä miekkailee mallinuken jalalla, jossa on punainen korkokenkä, olen joko nähnyt leffan aiemminkin tai kohtuullisen hyvä arvaamaan. Hän oli samaa mieltä.

Varma todiste tuli kyllä jo aiemmin. Kohtaus, jossa pojanviikarit pujottavat käärmeen viemäriputkeen ja tämä luikertelee pönttöön, jonka päällä liikunnanmaikkamatami on lauleskellen tarpeillaan, palautti elokuvan viimeistään mieleen.

Kuinka tuollainen voisikaan unohtua. Ja pakkoko sen naisen oli huutaa kurkku suorana seuraavat viisi minuuttia. Kai sitä vähemmälläkin ymmärtää, että tuo oli ratkiriemukasta. Olisi nyt edes nostanut ne housunsa. Yhtäkkiä ymmärsin, että Uuno Turhapurotkin ovat vain aikansa lapsia. Kuten kai yleisönsäkin.

Lopulta se miekkailukohtauskin saapui. Minäelitisti toki odotin sitä lukemalla yllä mainittua kirjaani, en suinkaan elokuvaa seuraten. Muistan, etten ollut pitänyt mallinukenjalkaepisodia hauskana lapsenakaan, vaikka käärme oli huvittanut.

Tiedä sitten, miksi minun oli annettu katsoa pienenä elokuvaa, jossa kuvattiin ekspisiittisesti paljaita rintoja. Muistan, kuinka kerran jossain sarjassa oli kohtaus, jossa mies hautasi naisen hiekkakuoppaan kaivinkoneella niin, että vain punainen korkokenkä [punaiset korkokengät vainoavat minua] jäi pinnalle pilkottamaan. Ja minä kysyin isältä, miksi tuo noin teki. Ja hän arveli, ettei minun luultavasti kannattaisi katsoa ohjelmaa.

Luultavasti hän tarkoitti, ettei minun kannattaisi katsoa, jos olin – nelivuotias – niin tyhmä, etten ymmärtäisi juonta kyselemättä jatkuvasti häiritsevästi.

Oletettavasti kaikki on vain television syytä. Sekin, että olin viisivuotiaana täysin tietoinen siitä, että naisilla todella on rinnat. Muistan, kuinka meidän tuli tarhassa piirtää huopakynällä [jotenkin surullista minusta, että tussi-sana on varattu jollekin, jota useimmat meistä eivät koskaan saa edes nähdä] koristeita tätien meille leikkaamaan suureen pääsiäismuna-aihioon.

Piirsin munan keskivaiheille symmetrisesti molempiin reunoihin jonkinlaiset objektit mustalla ja punaisella kynällä.

Mikä tuo on? Onko se ovikello? täti uteli.
Ei, se on neekerin tissi, minä valistin.

2 on viitsinyt kommentoida:

“Sillä silloin olisin ymmärtänyt, että ne olivat syötävän söpöjä peruskoululaistyttöjä.

Joten tein perinteisen peliliikkeen ja nappasin mukaani ensimmäisen vastaan sattuneen.”


Olen liian väsynyt päätelläkseni, oliko tässä tarkoituksellinen vai tahaton noiden virkkeiden läheisyyden aiheuttama mielleyhtymä, ja oliko se lähtöisin kirjoittajan vai lukijan päästä.

2/04/2005 04:08:00 ip.  

Huomasin saman lukiessani tekstiä läpi ennen julkaisua [harrastan joskus sellaista] ja muutin jälkimmäistä lausetta hieman, jotta joku muukin saattaisi ymmärtää sen väärin. Ilmeisesti onnistuin.

2/04/2005 04:31:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds