Kato sinut periköön

Istuksimme Kinopalatsin ykkössalin edessä. Ovet avautuivat, ja poistuvien ilmeet olivat kuin myrkynnielleillä [ei sentään samaan aikaan aivonsa ampuneilta].

Hieman synkän näköistä jengiä, kommentoin
Niinno, sehän kuolee siinä lopussa, kaverini kuittasi.

Der Untergang on vaikuttava elokuva. Vaikka eihän se varsinaisesti elokuvana ihmeellinen ole. Dokumenttinakin sitä on vaikea arvioida, sillä minä en tiedä sen todellisuuspohjasta. Mutta pakko se on nähdä, jo yksinomaan Bruno Ganzin mielettömän Hitler-roolin vuoksi.

Jälleen kerran natsipompöösiys ja täydellisesti silitetyt univormut hivelevät hetkittäin jotain kiellettyä osaa vapaudenhaikailijastamme. Elokuvaa on väitetty liian Hitler-myönteiseksi, mutta ei se minusta sitä ole. Antaapa varsin puolueettomalta vaikuttavan kuvan sairaasta ja hullusta vanhasta miehestä.

Juutalaisia ei juuri elokuvassa mainita, ja ajoittain tuntuu aivan oikeutetulta sääliä saksalaisraukkoja. Ajatella, että kyseessä nyt on vain sota, ja niissä kaikki ovat yleisesti yhtä väärässä. Jotteivät uusnatsit nyt vallan pääsisi herkuttelemaan, mukana on sentään kohtaus, jossa Hitler toteaa, että vaikka sodasta ei lopulta menestystä tullutkaan, hän on sentään tyytyväinen, että hävitti juutalaiset maasta. Jäisi hänestäkin jotain tärkeää jälkipolville.

Lopputeksteissä puhutaan jälleen kuudesta miljoonasta, vaikka luulin tuon määrän olevan myönnetty liioitteluksi ihan puolueettomiltakin tahoilta. Mistäpä näistä tietäisi.

Miksi minusta Eva Braun vaikutti jotenkin Madonnalta?

Kiistämättömän tehokkasti tunnelma luotiin joka tapauksessa. Niin, että elokuvan loppupuolella pistoolin nähdessään, ymmärsi, että joku haluaa käyttää sitä itsensä tappamiseen, vaikka sen näkeminen teki yhtä pahaa joka kerralla.

Niin, ja ennustipa elokuvan Hitler Kiina-ilmiönkin. Hän totesi länsimaiden elävän rappiossa ja että idän kurinalaiset kansat valtaisivat lopulta maailman. Tuon jälkeen tuntuu sentään lohdulliselta ajatella, ettei enää kauaa ole kansoja. Tiedä sitten, mitä on tulossa. Minun pääni tuntuu nyt niin suurelta, etten saa sitä otetta. Olen hieman tolaltani. Pahoitteluni.

Luulinko nähneeni SaraG:n kaupungissa. Onneksi minua ei voi tunnistaa.


0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds