Hurjan mielenkiintoista

Ennen lupaamaani tylsää kirjoitusta yksi hurjan mielenkiintoinen. Puhdasoppinen kotiinpaluuvuodatus.

Niin kuin Vt jossain vaiheessa noin viikon aikajänteellä piruillen mainitsi PA:n naistarinoista. Hieman kuin paavin, no jotakin. Mikä tahansa paaviin liitetty ajatus tuntuu irvokkaalta tällä hetkellä.

En syytä seuruettani, hauskaahan meillä. Aliaksenkin voitimme, vaikka osakseni koitui selittää vain ryöstötilanteissa ja vastustajamme olivat pääosin selviä. Eräs eilisellä vierailulla mukana ollut lähetti sähköpostia: Tässä olisi pohjamateriaalia illan keissiin. Suosittelen tutustumaan etukäteen. Siinä oli hattu-nimisen noppapohjaisen juomapelin säännöt. Nauratti minua enemmän kuin yksikään Rubenin ja Joonaksen ankeista vitseistä. Meillä kun oli televisio auki. Onnea Ahosellekin. Nyt kelpaa taas olla suomalainen.

Olin pyrkimässä jonnekin.

Kotimatkalla jo puolenyön aikaan. Kutsuttuihin kotibileisiin [terveisiä Sun äidilles, noin ei, katsos, voi sanoa] lohduttomasti matkaa. Ja yhtäkkiä keksin poiketa lähiöni suorastaan tyylikkääseen yökerhontapaiseen. En ole ennen käynyt tuollaisessa paikassa yksinäni, mutta minä melkein viihdyin.

Ja minun piti puhua naisista. Katselimme Mallikoulua, tietenkin. Kovin naapurintyttömäisiä olivat useimmat, yllättävän suorastaan. Ymmärsimme sentään jossain vaiheesa, että käytetty tv oli feikkilaajakuvasäädöllä ja venytti kuvan täyttämään koko ruudun. Laihtuivat neidot silmissä. En varmaan ole ainoa, jonka tekisi mieli potkia, kun joku kutsuu yli kaksikymppisiä aikuisia naisia tytöiksi.

Diilin todellisuudentajunsa kadottaneet naiset tytöttelyineen toki kokonaan oma lukunsa.

Ja yhtäkkiä kaikki seurueemme naiset [mitä, katsoitko tosiaan televisiota seurueessa, jossa oli naisia, ohhoh!] tiesivät, mitä sanoa ulkonäöstään: Mä oon vissiin vähä liian missityyppinen. Missityyppinen eli liian lyhyt, liian pyöreä ja liian tavallinen. Mallikilpailussa on näemmä kätevää, kun saattaa kehua jokaisen pois pudotetun ja tyytyä toteamaan, että sä et nyt vaan ollut just sitä mitä me tällä kertaa haettiin. Melkein tuntui, kuin jäljelle jääneet olisivat olleet jotenkin huonompia. Kuin Diilissä, jossa pudotetut vapautetaan.

Minäkin sanon jatkossa, että joo, rupeaisin muuten malliksi, mutta kun olen hieman liian Mr. Finland -tyyppinen. Tunnetusti aivan Henry Saaren näköinen.

Enkä minä sittenkään jaksa ymmärtää vanhempia, jotka ovat lastaan rahtaamassa mannekiinikisaan [manne kiinni -kisa pidetään varmaan mustalaisten triathlonin jälkeen]. Enkä poikakavereita. Enkä yhtään ketään. Heitä itseäänkään, jotka jaksavat analysoida, kuinka onnistuivat kävelyssä. Ymmärrän vielä, että joku miettii, kuinka suoriutui laulukilpailussa, mutta tämä alkoi pidemmän päälle herättää jo lievää repeilyä. Vaikka tämä on triviaali näkemys, pitäisi hihkua riemusta, jotta joku jaksaisi lukea.

En sano mitään siitä, että joku pitää omana ansionaan sitä, että sattuu olemaan kauniina pidetyksi syntynyt. Sen enempää kuin siitäkään, että joku luulee olevansa siunattu ylimaallisella sanallisella nokkeluudella ja ottaa siitä kunnian itselleen [mutta saako ahkeruudella ylpeillä vai onko sekin vain älykkyyteen verrattava ominaisuus?].

Triviaalista puheen ollen, olivatpa järkyttävän tylsiä puhuvia kilpailijoita onnistuneet haalimaan. Jokainen vuoronperään hehkkuttamassa, kuinka tajuton fiilis oli kuulla päässeensä jatkoon. Kuinka oli ollut viimeisten joukossa ja siis niin yllättynyt, mutta kuitenkin tavallaan niinku toivonut sitä. Olen kai lukenut liikaa vaikka Vt:tä ja Lehteä. Ottakaa kunnioituksena, että, en jaksa kaivaa linkkiä. Sivupalkissa sijaitsee.

Ja minun piti puhua naisista. Yleensä kai juoneet eivät muusta jaksa puhuakaan, minun juttuni vain näyttää harhailevan ennemmän kuin olen valmis katseestani myöntämään. Minä, joka tykkään pitää itseäni esteetikkona lähes yhtä paljon kuin tällaisista lauserakenteista, huomaan jälleen ihastuvani ääniin. Vaikkei tässä ollut mistään uudesta kyse.

Huomaan myös etsiväni epätoivoisesti jotain objektiivisen negatiivista kaikista törmäämistäni ihastuttavuuksista. Ehkä oletan, että olemalla kiinnostunut jostakin tavanomaisesti vähemmän arvokkaaksi katsotusta parannan omia asemiani. Vaikka samoilla linjoillahan minä olen kuin kaikki muutkin miehet. Samoja asioita minä naisissa tuijotan: poskipäitä ja leukaluita. Kynsinauhoja ja kaulan kaarta.

1 on viitsinyt kommentoida:

Onnitteluni hyvästä otsikosta. Kerrankin se vastasi sisältöä. Niin ja ne paavin naistarinathan ovat vähän niin kuin Jäädykepiirikunnan kommentit.

2/26/2005 08:40:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds