Satuin olemaan matkalla niin, että näin Keilaniemen pääkonttorit Ruoholahdesta käsin. Kummastelin, miksi moinen paraativalaistus. Kaikkien rakennusten ikkunat hohtivat loistoaan kuin juhlistaakseen Suomen ylivertaista kilpailukykyä tai muuta ylevää.

Kohdalle saavuttuani ymmärsin, etteivät valot niin kirkkaana palaneetkaan – nouseva aurinko se oli julkisivut valaissut. Joskus mietin, erottavatko kaikki kriitikot loistelamppuja aamuauringosta.

Minä olin jälleen kuuntelemassa Sunrise Avenueta. Aina niin päheää päästä sisään narikan hinnalla listalla olevan nimen turvin. Saa tuntea itsensä tärkeäksi, vaikkei yksikään bändiläinen tiedä minua nimeltä.

Vielä päheämpää on toki tulla pätemään moisella trivialiteetillä blogiinsa. Sitäkin päheämpää keriä kaikki itseironian kaapuun ja luikerrella nukkumaan.

Muuten ilta koostui varsin perussetistä, tiedättehän:

Dokataan.
Rokataan.
Pokataan.
Mokataan.

Pitkään kaavaan kuuluisivat vielä vaiheet

Kokataan

ja

trokataan,

mutta jätimme tällä kertaa väliin.

Kuten myös junttiversion exlusiven:

hokataan.

Lopulta sentään blogataan.

4 on viitsinyt kommentoida:

Wau. Tämä yllätti kovin ja nyt taidan pestä kasallisen pyykkiä.

5/28/2005 07:38:00 ap.  

Huolehdin bloggaajasta jonka viittaaminen on jäänyt sinulta huomaamatta. Kaikki on hetken tässä-verkkojulkaisusta löytyy linkki tänne.

5/28/2005 10:21:00 ap.  

Niin, samoin Ohi ammutusta. Lisäsin molemmat, kun kerran huomasitte. Tuon palkin ylläpitäminen on hieman vaivalloista enkä siksi aina viitsi heti. Sori.

5/28/2005 11:58:00 ap.  

Hyvän nimen turvin jonon ohi pääseminen on siinäkin mielessä oivaa, että hyvällä Tuurilla Vesa Keskinen marikafingerroos nyt minä unohdin mitä minun piti sanoa.

5/28/2005 01:28:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds