Kerrotaan teidän ostaneen

JMR-tiimin toinen osanen [vailla millä nimellä häneen on tavattu viitata, jaksa enää muistaa] keksi päivän ensimmäisen jutun.

Lehdissä kerrottiin Mervin vaihtaneen lukot ja heittäneen kaikki Matin tavarat ulos. Luonteva kysymys on, miksi hän heitti tavarat ulos eikä vienyt niitä pullonpalautusautomaattiin.


***

Päivän Hesarissa oli muutama pikaista kommenttia kerjäävää seikka. Etusivulla Sonera julistaa kauniissa mainoksessaan, että Kuten pitkä aherrus, myös pitkä asiakkuus palkitaan. Sikäli ikävää, ettei mainokseen ole mahtunut tietoa siitä, miten. Tuskin pelkkä tieto, että on osallistunut Helsingin Sanomain etusivun rahoitukseen lämmittää kanta-asiakastakaan kovin kauaa.

ahkeruus

Myös Bush tarjoaa sisältöä pitkästä aikaa.

Maa, joka sitoo mukaan kaikki ihmiset, kukoistaa
, hänen kerrottiin analysoineen Venäjän-vierailullaan. Tuo tuntuu jälleen selittävän kaiken. Vapaus on marssilla ja lisää on tulossa, hän vielä lupaa epäilijöille.

[tässä blogissa ei pidetä aivottomasta Bush-kritiikistä – PR-vastaava]

Kovinkin oikeistolaisena aikoinaan profiloitunut Olli-Pekka Heinonen näyttää oppineen talon tavoille. Hän puolustaa mielipidepalstalla uusintojen määrää ja siinä sivussa nykyistä tv-maksukäytäntöä.

Tv-maksulla Yle tuottaa kaksi analogista televisiokanavaa, viisi digitaalista tv-kanavaa ja yhdeksän radiokanavaa.

Näiden lisäksi radio, internet ja mobiilipalvelut tarjoavat Yle-sisältöjä erilaisissa muodoissa. Päivää kohti tv-maksu tästä kaikesta on reilut 50 senttiä, siis hiukan yli 16 euroa kuukaudessa!


Kuin vahingossa hän jättää jälleen mainitsematta, että saman hinnan saa maksaa, vaikkei noita palveluja haluaisi käyttääkään [sanoo mies, joka juuri katsoi erän mm-jääkiekkoa televisiosta]. Toisaalta, en tiedä, kuinka maksupohjainen televisiokaan toimisi. Riskinä olisi, että tehtäisiin entistä enemmän mahdollisimman suureen massaan uppoavaa huttua ja kaikki järkevä sisältö muodostuisi kohtuuttoman kalliiksi. Eikä sillä, minä en osaa keksiä, mitä edes haluaisin nähdä televisiosta. Nyt kun Diilikin loppui.

Aina joskus hirvitellessäni blogaamiseen ja toisten blogien lukemiseen kuluvaa aikaa – varmasti pari tuntia päivässä – mietin, että jotkut käyttävät saman ajan television katsomiseen tai pelien pelaamiseen. Huonomminkin voisi olla.

Jotkut sitten lukevat kurssikirjoja nekin ajat, mutta ei nyt olla julmia itseä kohtaan.

Joku meuhkaa käyttäneensä haalareita Tampereella jo kyysikymmenluvulla. Onko arvon haalarikeskustelijoiden nyt noin vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse firmahaalareista. Niitä on tosiaan lainattu jo kauan sitten. On kyse kiltojen ja osakuntien omista opiskelijahaalareista ja siitä, milloin ne otettiin käyttöön. Tai ainakin minun nähdäkseni pitäisi olla.

Legendaarinen 3M tietää tästäkin enemmän.

Sunnuntai-sivujen lainaosiossa keskustelua herätti seuraava katkelma:

"Mutta nuoria ei käy kateeksi, ei varsinkaan nuoria naisia. Heidän odotetaan hankkivan opiskelupaikka ilman välivuosia, valmistuvan nopeasti, kiinnittyvän tarmokkaasti työelämään, mutta myös tekevän useampia lapsia kuin äitinsä keskimäärin. Ihanteellista olisi, jos naiset suoriutuisivat tästä urakasta ennen 30-vuotispäiväänsä, jonka jälkeen jatkaisivat uraansa seitsemänkymppisiksi."

SAK:n sosiaalipoliittinen sihteeri Kaija Kallinen,
Palkkatyöläinen 4/2005
Ei tietenkään sisältönsä [täällä ei olla sellaisista kovin kiinnostuneita] vaan muotonsa puolesta. Heidän oletetaan hankkivan opiskelupaikka. Eikö sen kuuluisi olla paikan, kysyy joku.

Ei kuuluisi.

Tähän liittyy eräs suomen kieliopin omituisimmista säännöistä, joka jäi aikoinaan lukion äidinkielen kakkoskurssiin kielioppikokeeseen varautuessa mieleen. Selasin vanhempieni vanhaa Sananiekkaa, sillä oman oppikirjamme kielioppiliite oli kokolailla onneton. Kummasti ennen vanhaan pärjättiin samalla sananiekalla kai koko oppikoulu, kun nykyään saa ostaa uusia kirjoja parin kurssin välein. [anteeksi, tämä on jo kolmas triviaalikitinä tässä viestissä – PR-vastaava]

Siellä kerrottiin, että tuon tyyppisessä lauseenvastiketapauksessa [Mari osaa varmaan kertoa halukkaille termit] tulee ensin miettiä, kuinka vastaava asia sanoittaisiin sivulauseen avulla. Oletetaan, että he hankkisivat opiskelupaikan. Pääsääntöisesti myös lauseenvastikerakenteessa noudatetaan vastaavan sivulausetapauksen taivutusta.

On kuitenkin olemassa poikkeus. Jos kuvitteellinen päälause on passiivimuotoinen, käytetäänkin sivulauseen objektin sijana genetiivin asemesta nominatiivia. Koska oletetaan on passiivissa, sanotaankin opiskelupaikka, ei -paikan.

Sananiekassa asiaa oli selvennetty seuraavin esimerkein:

Olen kuullut teidän ostaneen uuden auton.

Mutta!

Kerrotaan teidän ostaneen uusi auto.
Joku voisi olettaa, ettei kielikorva voi poimia moista outoutta, se kun se ei enää kuulu edes opetussuunnitelmaan. Kuuntelin kerran Eeva Polttilaa, joka luki uutisia TV:ssä. Jokin hänen lauseensa särähti korvassani. Pysähdyin ajattelemaan sitä – ja aivan oikein: hänen kuvitteellinen johtolauseensa oli passiivissa ja siitä huolimatta objekti oli genetiivissä. Ja tuollaisesta asiantuntemattomuudesta pitäisi sitten vielä jotain maksaakin...

3 on viitsinyt kommentoida:

Ei mitään korjattavaa. (Paitsi genetiiviä kutsutaan joissain yhteyksissä nykyään n-sijaksi, koska sen merkitys ei esim. objektina ole genetiivi).

5/09/2005 08:03:00 ap.  

Sananiekan aikaan sitä kutsuttiin genetiivimuotoiseksi akkusatiiviksi.

5/09/2005 11:08:00 ap.  

Pahoittelen sekaannustani. Meidän aikaamme akkusatiivista on puhuttu niin ristiriitaisesti ja salamyhkäisesti, etten ollut aivan varma.

5/09/2005 01:09:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds