Otsikonkeksimisvaikeuksia

Linja-autoista ja oluen juonnista kertoneesta tekstistä unohtui termi bussikalja. Pahoittelut.

***

Tommi on kirjoittanut hiljattain muutaman loistavan tekstin. On tietenkin hyvin ironista sanoa näin, sillä hän itse vierastaa ruumismia ja tekstien liittämistä kirjoittajiinsa. Etenkin etiikkaa ja estiikkaa käsitellyt juttu oli nähdäkseni [äh, taas ruumismi] mainio.

On oma hauska kutinansa olla irrationaalisesti fanaattinen.

Äidin tykönä keskustellaan sotkuisuudesta. Minunkin pitäisi viedä roskia ulos huoneestani – tietäisi vain, minne. Eivät kai ne nyt sentään oleta, että minä alkaisin omankin huoneeni roskia lajitella, kyllä keittiö saa luvan riittää.

Ehkä livautan jonain pimeänä yönä jätökseni johonkin kaupungilla olevaan lajittelemattomaan roska-astiaan. Kenties jaan huoneeseeni arkistoimani jäädykepurkit ja paperitauhkan sitä ennen kymmeneen pieneen pussiin, jotta ne mahtuvat keräysastian rei'ästä.

Täällä on muuten kovasti vähemmän roskiksia kaduilla kuin Helsingissä. Jatkuvasti huomaa kävelevänsä dönerkääre kädessä etsien paikkaa, jonne tunkea sen. [Tuostakin olisi voimissaan oleva huumoriblogaaja vääntänyt vaikka mitä. Sinä olet huono, tiedätkö?]

Täkäläinen pääroskis on keltainen läpikuultava jätesäkki, johon kootaan muovi, metalli ja maitotölkit. Pussit kerätään kahden viikon välein jalkakäytävältä, jonne ne kannetaan edellisenä iltana. Ennen aikojaan täyttyneen säkin annetaan odotella eteisessä. Jos satunnainen ohikulkija osuisi tähän kaupunginosaan torstai-iltana ja näkisi kaikki kadulla makaavat keltaiset jätesäkit, hän voisi luulla täkäläisten hullujen päivien menneen hieman ylitse.

Minä en aivan tarkkaan tiedä, mitä säkeille tapahtuu sen jälkeen. Avataanko ne jossain ja lajitellaan, vai mikä järki on tunkea noinkin poikkeavia asioita samaan pussiin?

Myös pulloja olisi syytä viedä [ei tietenkään tänään, sunnuntaina]. Täällähän kullakin kauppaketjulla on omat pullonsa, ja featureksi lasketaan jo se, että Lidlistä ostettua pulloa ei ole pakko viedää samaan Lidliin kuin mistä se on ostettu. Kuittejakaan ei tarvitse enää säilyttää. Mainiota.

Jos saksalaiselle erehtyy mainitsemaan asiasta, he vastaavat hieman ylpeänä, että niin, onhan se vähän hankalaa, mutta kun me, kato, kierrätetään.

Eivät ymmärrä, että niin mekin, mutta meillä pullot voi viedä minne vain. Ja ne myös täytetään uudestaan, täällähän myydään pääasiassa ohutmuovisia pulloja, joista ei käyetä kuin materiaali.

Ranskassa ymmärtääkseni ei ole käytössä minkäänlaista panttisysteemiä.

***

Hesarissa kirjoitettiin [€] Alex Niemisestä, joka on kuuluisa siitä, että koska hän ei enää blogaa, blogit ovat kuolleet.

Entinen uusmediaguru vaihtoi maineikkaan mainostoimison toimitusjohtajaksi, ja ihmekös tuo – hän kun näkee maailman tyystin eri tavalla kuin me tavalliset ihmiset, jotka emme ymmärrä lopettaa blogejammekaan:

Kun näen vaikka shampoomainoksen, jossa Claudia Schiffer puhuu dubattua suomea, se herättää minussa lähinnä negatiivisia reaktioita.

[Oletteko huomanneet, että nykyään Helsingin Sanomien nimet toimivat linkkeinä arkistohakuun? Minä olen melko varma, että hiljattain jossain uutisessa ne toimivat linkkeinä presidenttiehdokkaiden kotisivuille. Toimivatko ne siis linkkeinä arkistohakuun, paitsi, jos kyseinen henkilö sattuu kampanjoimaan presidentiksi, ja mistä tämä pitäisi arvata?]

***

Vielä muutama blogi, joihin jostain syystä päätin aamupäivällä linkata, mutten enää täysin muista miksi.

Ensimmäinen, Duunarin aivopieru, koettaa ilmeisesti olla jollain tapaa hauska, mikä herättää minussa jonkinlaista säälinsekaista osaaottavuuden tunnetta.

Negatiivisesti varautunut T pesukoneessa reagoi sukkien kanssa, jolloin sukista absorboituu positiivisesti varautunut T. Tarkkaavainen lukija huomaa kuitenkin tässä vaiheessa, että eihän SUKA ole mikään! Ei olekaan, mutta sukat on epätasapainotilassa, ja se reagoi silloin kaliumin kanssa, jolloin saadaan SUKKA!


Toinen on... oikeastaan aika huono kun näin uudestaan vilkaisin. Seuraan ja palaan asiaan, jos siltä näyttää.

***

Tiesittekö, että yhden megatavun roamaaminen Saksasta gprs:lllä maksaa kymmenen euroa? Eivät tienneet myymälässä, josta Suomessa kysyin, eikä tietoa ollut verkossakaan, mutta laskusta sentään selvisi. Huvittavaahan on, että gprs-yhteyksien alkuaikoinan ulkomailla käyttö oli ilmaista, sillä kansainväliset laskutusjärjstelmät eivät kaiketi toimineet kyllin luotettavasti.

Tällaisten raukkaparkojen harmiksi julkaisen tähän loppuun vielä annoksen epämääräisiä kuvia matkan varrelta.

Tämä on Tele2-yhtiön kadunvarsimainos huonoissa olosuhteissa kuvattuna. [Sinänsä jännästi näyttää, kuin sormenpää varjostaisi oikealta ylhäältä tulevaa valoa.]

Me näytämme kilpailulle keskaria

Ajattelin, että voisi antaa inspiraatiota vaikka Keskisormi-blogin logosuunnittelijalle. Ironista tässä on, että mainokset ilmestyivät katukuvaan samana päivänä, jolloin Tele2 ilmoitti lopettavansa Suomen-toimintansa.

Täällä ajattelin käydä kebapilla, mutta alkoi sittenkin jännittää moinen livetapaaminen.

Olisikohan sieltä saanut Camparia?

Hyvien ideoiden kierrättäminen on viisasta ja jopa suotavaa. Huonojen ideoiden kierrättäminen taas...

Tele-Deutschland-ukkeli.


Onko Sotka lisensoinut konseptinsa ulkomaille?

Tämä on jonkinlaisen oppilaitoksen koulutusohjelmien käsikirjan mainos.


Ensi vilkaisulla silmään pistää kaikkien pikkutakki- jakkupukuihmisten joukosta tuo yksi nainen, jonka yllä ei näy olevan yhtään mitään. Prostituution puolustajilta on tapana kysyä, että jos touhu on kerran ok, antaisitko oman poikasi ryhtyä alalle. Tämä rohkea koulutusohjelmaopas ei suotta kiertele, vaan näyttää asiat niin kuin ne ovat: kurtisaani, 250 ECTS.

Noilla argumenteilla minä muuten vastustan myös kivihiilen käyttämistä. Siksi kurjilta vaikuttivat työolosuhteet hiljattain vierailemallani entisellä kaivoksella, että jokaisen vastuullisen vanhemman olisi tullut kysyä 1800-luvun loppupuolella pojiltansa: Hiilenkaivajaksi? Poikakulta, mieti nyt vielä. Eikö tuo gigolon homma olisi sittenkin aika hyvä vaihtoehto?

Vielä huojentavaksi lopuksi, tämä paikallisjunan kahdeksanpaikkainen ekaluokka alkaa olla jo varsin hyvä esimerkki ylhäisestä yksinäisyydestä.

4 on viitsinyt kommentoida:

Juupa ei ole Ranskassa minkäänmoista panttisysteemiä nykyään. Kumma vaan ammon vuonna 85 kun lomailin täällä, limupullot oli panttipulloja !

Asumme Pariisin laidalla pienen kujan perukoilla, ja kuja on niin pieni ettei edes kaupungin lajitteluroskisauto mahdu tänne - eli emme voi lajitella jätteitämme. Pullot hinaan fillarilla naapurikortteliin kierrätyspönttöön, mutta enempiä emme voi tehdä...

Vive la France. =)

12/04/2005 08:16:00 ip.  

Mithelv.... eihän saksalaisilla edes ole tuota kirjainta???
Ja, die türkischen, jeden tag so schnell! tjsp...

Eihän se auta muu kuin: camparit kainaloon, kopteri alle ja grillille :)

12/04/2005 10:04:00 ip.  

Tuossa, kun käväisin viipaloimassa keon pekonia (jep, naiseni tekee minulle kanapekonipastaa evääksi töihin) ja juomassa tuopillisen glögiä (jep, jolukuussa juodaan vain glögiä), mieleeni pärähti kummallinen positiivinen muisto Alex Niemisestä. Vuosia sitten hän pujotteli autolla aivan hämmentävän sutjakkaasti New Yorkin kaoottisessa liikenteessä. Yhtään ei pelottanut kyydissä. Taas on pieni hallusinaation mahdollisuus, mutta mielestän kyseessä on sama mies, pitääpä tarkistaa.

12/04/2005 10:23:00 ip.  

Ainakin "yhden koon sukahousuissa" on "suka".

12/06/2005 12:25:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds