Eilen Iltalehdessä seikkallut Danny ilmoittaa tänään Ilta-Sanomissa viettävänsä joulua yksinänsä. Ainakaan ei ole ketään häiritsemässä epävireisellä laululla.

Häväistyksen kaunistus, löysin mielestäni, mutta mitä se tarkoittaa?

***

Tällaisina päivinä pitäisi malttaa olla hiljaa. Puheeni on ollut jotenkin erityisen kulmikasta aamusta asti, kielellä millä hyvänsä. Luultavasti eilisen surkuhupaisa ranskan tankkaaminen on jälleen sotkenut kaiken.

Ranskan kielioppia saattaa olla ihan viisasta lukea saksaksi. Mietin, että minun tosiaan pitäisi joskus mennä kuuntelemaan suomen kielen oppitunteja. Millaisia asioita ihmisille mahdetaan opettaa? Opettelevatko he ulkoa listan:

en
et
ei

emme
ette
eivät

ja sen jälkeen, että kieltomuoto muodostetaan lisäämällä edellä taivutetun ei-osan perään yksikön toisen persoonan imperatiivimuoto? Paitsi passiivissa, jossa sekä ei-osa että itse verbi ovat perusmuodossa.

Opetetaanko heille, että verbit, jotka perusmuodossaan loppuvat -aa tai -ää, näyttävät samalta infinitiivissä ja yksikön kolmannessa persoonassa?

Kerrotaanko heille, kuinka Pää aukea tulee taivuttaa?

***

Minun mielialani eivät luultavasti koskaan ole heitelleet niin kuin täällä ollessani. Voisi sanoa, että ne vaihtelevat kuin mielipiteet sellaisella huumoriblogaajalla, joka on kategorisesti eri mieltä Jack Blackista kuin kuin kulloinenkin keskustelukumppaninsa.

JCP on ilmeisesti nostanut Blackin liki uudeksi conanikseen.

Niin,

milloin hukkaan sateenvarjoni, milloin isp-lähettää härön sähköpostiviestin ja vaatii sataa euroa rahaa. Milloin minua ei hyväksytä ulkomaalaisvirastossa jonkinmoisen jonotuksen jälkeen, sillä minä en ymmärtänyt, että minun olisi kuulunut säilyttää ja ottaa mukaani lappu, joka minulle lähetettiin joskus. Miksi ne sen – jälleen kerran – minulle lähettivät, jos kerran tarvitsevat sitä itse?

Minulle lykättiin uusi lappu, joka käskettiin ottaa mukaan täytettynä ensi kerralla. Kummastelin, miksi vuokrasopimukseni ei kelpaa, kun siinä lukee tasan samat tiedot: osoite, huoneen koko [yläkanttiin, sillä alakantissa ei ole tilaa], vuokran määrä ja vuokranottajan allekirjoitus.

Milloin minulla on koe, joka jättää mennen tullen varjoonsa viime viikolla valittamani, jossa ei muka aika riittänyt.

Minä olin varautunut tähän kokeeseen. Toki triviaalisti siten, että luin kurssikirjan poikkeuksellisesti jo kuukausi sitten [ilman nettiä tulee tehneeksi kaikenlaista pöhköä]. Mutta myös hienostuneemmin miettimällä ennakkoon, millaisia kysymyksiä siihen tulisi, jotta voisin kehittää vastauksia, joilla sitten vaivihkaisesti vittuilla sille kurssin idiootille assarille.

Vaan turhaapa moinen. Kokeessa oli yhdeksän sivua kysymyksiä ja aikaa 50 minuuttia. Luonteeltaan se oli samantapainen kuin maantiedon kokeet peruskoulussa. Paljon lyhyehköjä kirjoitustehtäviä, siis.

Minä, joka en normaalielämässä kirjoita käsineni kuin allekirjoitukseni, en ehtinyt edes lukea läpi kaikkia kysymyksiä. Ja paniikissa suttaamani vastauksetkin olivat paikoin surkeita. En minä ainoa ollut, jolla se meni huonosti. Tämänpäiväisissä harjoituksissa koko luokka suhtautui idioottiin assariin jotenkin murhanhimoisesti. Hänen mukaansa me olimme vain opiskelleet väärin. Ei meidän kuuluisi joutua miettimään esimerkkejä ja tuhlata moiseen aikaa, vaan muistaa ne ulkoa.

Minä en ole ollut muissa kuin tämän labran kokeissa, mutta jos meininki on yleisemminkin Saksassa tämä, en yhtään ihmettele huonoja koulutustuloksia.

Tiedänpä sentään, etten suotta lue toiseen välikokeeseen. Ei ole yhtä turhauttavaa jättää tyhjäksi siksi, ettei tiedä kuin siksi, ettei ehdi kirjoittaa.

Niin, ja

milloin unohdan ottaa mukaan iPodini kuulokkeet atk-luokan pöydältä.

***

Ja milloin palaan luokkaan seuraavana päivänä ja löydän ne sieltä.

Ja milloin saksan tunnilla opettaja tulee maininneeksi yhdelle ruotsalaistytölle, että eikös noiden kaikkien suomalaisten kuuluisi osata ruotsia, johon tämä vastaa, että joo, ja PA kyllä osaakin tosi hyvin.

Mihin opettaja hyväntahtoisesti kuittaillen, että PA osaa ruotsia, PA osaa kirjoittaa runoja, mitähän kummaa hän ei mahtaisi osata.

Ja milloin saan takaisin sen viikko sitten tekemäni kokeen, jossa aika loppui, mutta ehdin sentään tuhertaa kaikkiin jotain. Ja huomaan saaneeni riemukseni 41 pistettä 45:stä. Se oikeuttaa arvosanaan 1,3, joka on toiseksi paras.

Ja milloin huomaan, että korjaaja on vahingossa lukenut oman kutosensa neloseksi. Pisteitä onkin 43, mikä oikeuttaa 1.0:aan, joka on tasan paras.

Ja mietin, että antoivat minulle vastaavista asioista vastaavia arvosanoja Suomessakin. Sillä erolla, että sikäläisellä asteikolla ykkönen on arvosanoista huonoin.

Read 'em and Weep, peelokaiseni.

Ja milloin saamme takaisin viimekertaisen harkkatyömme. Ja milloin saan siitä parini kanssa arvosanaksi 1.0. Yksitoikkoiseksi käy.

Sen hetkistä olotilaa kuvaamaan täytyy jo lainata ulkopuolelta:

Good thing I brought along my cans of pwnage for these nubcakes


***

Tuonkertainen parini oli oma lukunsa. Slaavilaiset naiset, tiedättehän, laittautuvat aina upeiksi milloin vain sattuvat sängystään poistumaan. Tai mistä minä tiedän – en ole koskaan ollut slaavilaisen naisen sängyssä.

Tämä ukrainalaisnainen, aatemaailmaltaan piinkova koodari, oli jotain täydellisen vastakohtaista laiselleni käytettävyysnössölle. En sano seksikäs – sanon langennut enkeli.

Ovatko vanhempasi ydinvoimalaoperaattoreita, vai kuinka olet noin luonnottoman upea? minä tietenkin kysyin. [sinä se osaat puhua ukrainalaisnaisille.]

***

Mistä johtuikin mieleeni, että Maija Vilkkumaan Kristiina-kappaleen sanoituksen kohta Hän on niin kauniskin aina on kovin oiva.

Jos joku on oikeasti kaunis, ei sanottaisi, että hän on kaunis aina. Kaunis aina tarkoittaa, että hän aina laittautunut, aina tehnyt itsestään kauniin.

***

Blogiskenessä tapahtuu jälleen kummia. Absurdi on päivän sana, kun blogaajat pohtivat, pitäisikö tekijänoikeusrikkomuksista kaavailtujen häpeärangaistuksien vuoksi itkeä vai nauraa.

Ja onko kukaan huomioinut, että parin levyn piratointi avaa meille egoistinarsistiblogaajille suoran tien saada kerrankin nimemme lehteen? Tämähän on helpompi tapa kerätä huomiota kuin ruveta terroristiksi. Melkein yhtä helppoa kuin lahjuksista kieltäytyminen.

Kuinka vain, jos aiotte lukea vain yhden ylipitkän parodian aiheesta, lukekaa Soopan teksti.

***

Minä mietin hiljattain kiltisti kaupoissa mukana kiertäessäni, että minussa olisi aineista heteroksi gay-best-friendiksi. Jotain saman suuntaista on liikkeellä Blogistaniassa, jossa enemmän tai vähemmän kuvitteelliset tekstit pohtivat muita vaihtoehtoja. Olenkobi ja Ensiaskel ovat varsin sujuvasti kirjoitettuja julkaisuja ainakin alati kasvavassa seksiblogien sarjassa.

Myös Pää auki on ilokseni saanut uusia linkittäjiä. Toisinaanajattelija lisäsi linkkinsä jo aikaa sitten, mutten muista, joko mainitsin asiasta täällä. Pätevä kaveri, vaikka noin monen blogin seuraaminen käy työlääksi meille yksinkertaisemmille tapauksille.

Vaihtopäiväkirjan Oskari sitä vastoin on jonkinlainen kohtalontoveri, sillä hänkin viettää vaihtovuotta Saksassa. Luvassa yksityiskohtaisia kertomuksia sekä ajoittaisia valokuvia hämähäkeistä. Jopa huumori pilkistää paikoin, mikä on toki väistämätöntä, jos sattuu oleilemaan Saksassa.

Tuorein linkittäjä on Jari Tammi, jonka blogi kantaa nimeä Kirogurun kurakori. Kaikistahan meistä joskus tuntuu, että tekisi mieli perustaa juuri tuon niminen blogi. Kiroguru viittaa tietenkin miehen maineeseen kirosana- ja solvauskirjojen koostajana. Muistan kuulleeni hänen haastattelunsa joskus radiossa. Siinä hän kehotti jokaista kehittämään itselleen omia kirosanojaan. Kenties minunkin pitäisi palata aiheeseen, jahka joudan.

Sittenkin minua miellyttää erityisesti kurakorin linkkilista: harvoinpa sitä pääsee Amazonin, Googlen, Blogilistan ja Parnasson välissä patsastelemaan. Kurakori tarjoaa aavistuksen älyllisempiä huomioita ammattimaisella laadulla kirjoitettuna. En osaa sanoa tähän hätään paremmin, kun sivu tuntuu olevan alhaalla.

Palkkipaikka odottaa linkkaajia, mutta luultavasti puuhaan suurempaa blogiremonttia vasta joululomalla.

***

Minulla oli yksi idea tähän loppuun, mutta se oli liian pitkä. Tyydytään hylättyyn tagline-vaihtoehtoon:

PA – rasta ennen aikojaan

6 on viitsinyt kommentoida:

Hyvin laitettu tuo ensimmäinen kappale. Jos Danny tosiaan pitää lupauksensa olla yksin jouluna, niin kenenkään ei tarvitse myötähäpeillä D:n säälittävää yninää.

Nyky-Ilkalle lohduksi: jos vetää ne biisit melkein vireessä, niin studiossa löytyy ohjelmia, joilla pienet heitot vireessä voi korjata helposti. Mutta kun pitää livenäkin osata laulaa, voi voi. Ja ikävä kyllä nuo ohjelmatkaan eivät ole (vielä) siinä vaiheessa, että osaisivat lukea ajatuksista mitä nuottia tuleva idoli yrittää pinnistää. Eli jos vetää niin päin mäntyä, kuin KAIKKI finalistit viimeksi, niin ei siinä auta mikään.

Iso-Ilkkaa olen aina pitänyt malliesimerkkinä persoonasta, joka on luonut mittavan uran tekemällä sitä, mitä ei osaa. Tässä tapauksessa laulaa. Muuta musiikkiin liittyvää on kyllä suorittanut mallikkaasti, onpa hän nykyään joku paholaisen musiikkineuvoskin.

Tämmöinen pikku aamun avautuminen tässä...

12/15/2005 08:45:00 ap.  

<3 <3 Ah, aina niin ihana PA! Aamujeni höyryävä teekupposellinen!

12/15/2005 10:04:00 ap.  

Ai pelkkiä ykkösiä vaan kaikista tenteistä ja harkkatöistä? Hikipinko! No, sen kai jo tiesitkin, toisin kuin me joilla ei ole aavistustakaan siitä miten Pää aukista voisi taivuttaa.

ps. tuo huomio Kristiinan sanoituksesta oli loistava!

12/15/2005 12:43:00 ip.  

Taivutetaan kuin hauen.

12/15/2005 04:09:00 ip.  

Eiks parin kanssa riitä arvosanaksi 6.9

12/16/2005 01:31:00 ap.  

Jos Blogger tukisikin postauksien kategorisoimista, blogistani löytyisikin jo oma hämähäkeille ja muille yli kolme ja enintään yksitoista jalkaa omaaville otuksille.

12/16/2005 03:52:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds