Bussin seinästä revittyä

Ilmeisesti ajoittaiset arvelut PA:n sukupuolesta sitten estivät ehdokkuuteni Blogitaivaan kuumin mies -kilpailuun.

[Tähän jokin androkyyninen ajatelma.]

Minä lohduttaudun sillä, että olen sentään edesmenneen koleiden kerhon viimeinen varsinainen edustaja. Mikäs siinä, olla Blogihelvetin kolein mies [Juliushan joskus rankkasi Pää auen underground-blogiksi].

***

Marjut kertoili busseista. Kuskit kuulemma valittavat, että hän ei heiluta kättään kyllin hupsun näköisesti.

Minä olen kertonut aiemmin omista heilutusongelmistani. Ensin kuljettajista, jotka eivät näe kättäni, kun heilutan niin hiton kaukaa vain alleviivatakseni näkökykyni oivuutta. Sitten raitiovaunuista, joista ei koskaan tiedä, pitäisikö heiluttaa, vai näyttääkö se täysin juntilta.

Täällä kaikki on helpompaa. Kaupungissa ei ole laisinkaan raitiovaunuja, mutta bussit tekevät parhaansa yhdistääkseen molempien välineiden hyvät puolet.

  • Kukaan ei heiluta busseille. Ne pysähtyvät aina.
  • Busseihin saa nousta sisään mistä ovesta tahansa, paitsi kello kahdeksan jälkeen ainoastaan etuovesta.
  • Busseissa ei tarvitse näyttää lippua, paitsi kello kahdeksan jälkeen ainoastaan periaatteessa.
  • Busseilla on omia kaistoja keskellä tietä siellä, missä Helsingissä ajaisivat ratikat.
  • Bussit ajavat rivakasti eivätkä madellen, niin kuin Helsingissä ajaisivat ratikat.

Pahin ongelma täkäläisissä busseissa on, että ne kulkevat harvoin ja ovat päiväsaikaan liki poikkeuksetta täynnä. Niin täynnä, että sopii olla tyytyväinen mahduttuaan sisälle. On helppoa ymmärtää, että tuossa ympäristössä ei ole mahdollista käskyttää ihmisiä sisään etuovesta tai tarkistaa matkalippuja. Yhtään lipuntarkistajaa en ole vielä nähnyt, mutta huhujen mukaa niitäkin on olemassa.

***

Kokonaan oma lajinsa ovat turistibussit. Minut ohitti seitsemän odotellessani omaani tänään kesken päivän kuumeissani kotiin könytessäni. Ne kuljettavat päivittäin satoja mummoja paikallisen suklaavalmistamon tehtaanmyymälään.

Oma bussini saapui kymmenen minuuttia myöhässä, tupoturvoksissa. Suklaatehtaan pysäkin kohdalla kuljettaja kuulutti erikseen, että nyt ollaan suklaatehtaan pysäkillä. Epälukuinen riemunkiljahdus täytti bussin. Käännyin ympäri ja huomasin auton takaosan koostuvan käsiään yhteen taputtavista mummeleista.

Kuljettaja hymähti, että olipa reaktio yhden suklaamerkin sanomisella ja alkoi huumoriblogaajan elkein toistella muiden suklaamerkkien nimiä, tiedättehän: Milka, Ritter Sport, Toblerone. Mummot eivät ymmärtäneet piruilua, sillä he olivat jo täyttä vauhtia tallomassa ylitseni ulos ovesta.

Kuuluttaminen on varsin harvinaista. Eräänä perjantai-iltana kuski mumisi jotain mikrofoniin, ja arvelimme, että hän varmaan kertoi seuraavan pysäkin nimen jollekulle apua tarvinneelle. Pysäkin jälkeen hän kuulutti uudestaan. Voisko olla, että se ei tykkää tosta sun bissepullostas, kysäisin huikkaa ottaneelta kaverilta.

Äänensävy alkoi olla siinä määrin kireä, että päättelimme hypoteesini oikeaksi. Kaveri heitti pullonsa ulos. Onneksi se oli muovinen.

***

Suomessa tavataan surkutella, että kukaan ei koskaan puhu kellekään mitään bussissa. Ymmärtääkseni jotkut ihan tosissaan uskovat, että kyllä Euroopassa sentään ihmiset jutustelevat henkevästi tuntemattomien kanssa. Ikävä tuottaa pettymys.

Eivät täälläkään vieraat toisiaan häiritse. Paitsi korkeintaan se vanha ukkeli, joka leikkii junailijaa yhdellä isolla pysäkillä. Huutaa ihmisiä nousemaan kyytiin, puhaltaa pilliin ja näyttää lopulta kuljettajalle, että saa mennä.

[Jotenkin en usko huhuihin, joiden mukaan hän olisi Kysyn vaan.]

Täällä jopa kännykän käyttö bussissa on kielletty [ja ihme kyllä, myös tupakointi], mutta kiellon valvonta riippuu kuljettajasta. Huvittavana yksityiskohtana bussin seinien tarrat, jotka kehottavat pitämään musiikkisoittimien äänenvoimakkuuden niin alhaisella, ettei meteli häiritse kanssamatkaajia.

***

Äh, nyt on hieman hölmö olo. Ei minun pitänyt alun perin kirjoittaa mistään busseista. Mutta tuli jo sanottua niin paljon, ettei tässä enää ehdi uutta asiaakaan aloittaa. Joten eiköhän lopeteta tähän ja jatketa sitten huomenna taas.

[riemusta kiljuvan ja kotiin kirmaavan luokan ääni]

1 on viitsinyt kommentoida:

Joo, mä olisin ainakin äänestänyt sua kuumimmaksi. <3 Toivottavasti en koskaan näe susta kuvaa, niin voin kuvitella sut just sen näköiseksi kuin itse haluan! :)

12/02/2005 12:29:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds