Käyristymä

Jätkät vaan puhuu Macintosheista, vaikka tossa välissä ois kaksi naista, joku kommentoi.
Niin niin, mutta kun tässä on yleisesti kiinnostava sosiaalipsykologinen aspekti, johon olen juuri tulossa, vastasin.

Hitto, en enää muista, mikä se oli. Varmasti jotain hyvin viisasta.

***

Minä saavuin kotiin viettämästä itsenäisyysjuhlaa suomiporukalla aiempien uhkauksieni mukaisesti. Ja viihdyin, ei sillä [Sinä sanot noin vain, koska olet mennyt turhamaisuuksissasi mainostamaan blogiasi näennäisen vaivihkaisesti asianosaisille.][Jemmata nyt pienennättyjä blogi-ikkunoita kesken bileiden toisten task-bareihin, jotan rajaa sissimarkkinoinnillekin.]. En tiedä, mitä muutama mukaan eksynyt ulkomaalainen mahtoi miettiä.

Ja mistä lähtien minä olen se pakkomielteen riivaama hölmö, jonka on pakko soittaa Finlandia iPodiltaan.

[ei minulla se ole normaalisti mukana nanollani – olin ottanut mukaan varta vasten]

Analysoin Joulupukki, joulupukki -laulun vaihtoehtosanoitusta, joka menee
tietenkin tähän tapaan:

Joulupukki, joulupukki,
joulupukki, joulupukki,
joulupukki, joulupukki,
joulu-, joulu-, joulupukki.

Joulupukki, joulupukki jne.


Selitin, kuinka se oli jollain tapaa alkuperäistä kiihkeämpi, kuinka olennainen välittyy. Tyyppi kuittasi, että minä olen ilmeisesti miettinyt aika huolella läpi kaiken epäolennaisen maailmasta. Ei siinä, se on hieno homma, totesi kannustavasti .

Minua vain huvittaa suuresti, kuinka hän kuuluu mielessäni samaan ihmistyyppilokeroon, kuin kaverini, jolla on myös tapana laukoa tarkkoja totuuksia minusta.

Sua vois luulla jotenkin viralliseksi ja turhantärkeäksi, ellei ymmärtäisi, että just siinä on koko homman juju.

Sä oot just semmonen Lucasartsin seikkailupelin hahmo, joka kerää kaikkee kamaa mukaan ja käyttää sitä sitte kaikissa kummissa tilanteissa.

Ei ole sattumaa, ettei hän verrannut minua Sierran Leisuresuit Larryyn. Tai ehkä minua voisi verrata sellaiseen Larryyn, joka ei koskaan pääse peliä läpi asti, vaan juuttuu umpikujaan unohdettuaan vääntää yhden vivun pelin alussa ja tallennettuaan aina vanhan seivin päälle.

[Larryhän tyypillisesti saa naisen monen epäonnistumisen jälkeen vasta pelin aivan viimelopussa.]

***

Keskustelin hiljattain erinäisten ihmisten lapsuuden Larry-kokemuksista. Omani oli aika viaton, kuinkas muuten. Larry II:ssa enimme baarin ja istuimme tiskille. Sit, me osasimme kirjoittaa.

Sit tuli aika nousta ylös. Sepä ei onnistunutkaan. Stand me kirjoitimme. Ja walk. Ei tulosta.

Soitin sitten isälle ja kysyin, että mitä on niinku englanniksi nousta ylös tuolista. Rise, hän kertoi.

Samoin ongelmia koitui kivijalkakaupassa, josta piti napata mukaan jumalaton pirtelötonkka. Take milkshake me osasimme kirjoittaa, ja homma hoitui: Larry survoi pirtelön taskuunsa. Koetimme poistua kaupasta, jolloin myyjä hyppäsi tiskille ja ampui meidät siihen paikkaan.

Seuraavalla kerralla yritimme kaikkemme. Buy milk shake, me kirjoitimme. You already have it, peli sanoi.

Kukaan ei ollut opettanut meille yhdensänvuotiaille englantia ekaa vuotta lukeville, että maksaa on pay.

Seikkailupelejä ei enää tehdä, sillä nykykoneet osaavat pyörittää myös päheää 3d-grafiikkaa. Näin jossain jutun, jossa kerrottiin uudesta helppokäyttöisestä enginestä, jonka avulla kenen tahansa nörtähtävästi suuntautuneen onnistuisi kyhätä oma Larry-klooninsa.

Meillä oli vakaa haave aikoinaan ala-asteella Baanas-huuman ollessa kuumimmillaan. Olisi ollut niin hienoa kehittää Larry-henkinen seikkailupeli, jonka päähenkilönä toimisi JK Baananen. Siinä olisi ollut kaikkia kehittyneitä toimintoja: mm. komento sylje, olisi saanut Baanan sylkemään. Aivan koska vain! Mieletöntä.

***

Minulla oli tänään koe. Aikaa oli neljäkymmentäviisi minuuttia, kovin vähän. Olisin tiennyt enemmän kuin ehdin kirjoittaa, vaikka käteni ei levännyt hetkeäkään. Kieli on tällä kurssilla englanti, joten siitäkään ei ole kiinni [jollain tapaa kummasti tyytyväisenä kuuntelen, kuinka useammat lähteet erehtyvät kuvittelemaan minua britiksi][ehkä se on tuo pukeutumisesi, sanoi joku, enkä tiedä, vittuiliko][sori, mutta tämä on kännipostaus, nähkääs].

Sinänsä hyvä innovaatio, että pisteet vastasivat minuutteja. Kaikkiaan kokeessa oli 45 pistettä, ja vaikka 5 pisteen vastausta oletettiin siis kirjoitettavan viiden minuutin ajan.

Jos olisimme ehtineet tai jaksaneet, olisimme saaneet lähettää omia ehdotuksiamme koekysymyksiksi kurssihenkilökunnalle. Hyötynä se, että tietäisi etukäteen, mikä kysymys kokeeseen tulisi tai saattaisi tulla.

Mietin, olisiko siinä mitään järkeä, että luokka organisoisi porukalla [tai masinoisi, jos haluatte] sähköpostitse satsin yhteisiä kysymyksiä, jotka lähetettäisiin kaikille. Näin jokainen tietäisi mahdolliset tulevat kysymykset etukäteen.

Ei tietenkään olisi, sillä tulokset normitetaan Gaussin käyrälle. Ei siis ole oleellista, tietääkö tai eikö, kunhan tietää enemmän kuin muut. Kukaan ei kilpaile itseään, vaan kaikki toisiaan vastaan.

Voi kuinka minun on vaikea ymmärtää moisten jakaumien käyttöä arvostelussa.

***

Vähien unien, kofeiinin kiihdyttämän sydämen ja hyödyttömän stressaamisen jälkeen lopulta hyvä päivä: ranskantunnillekin menin hammasta purren kuin mies konsanaan. Tai edes kuin ranskalainen mies.

Saksantunnilla lipsautin jotain, jonka saattoi tulkita tarkoittavan joko, että olen homo tai että minulla on jotain erityisesti suomalaisia naisia vastaan. Olin sitten hiljaa lopun tuntia ja selitin myöhemmin kurssin suomalaisille, etten minä mitään sillee niinku tarkoittanut [Eli sinut saa vapaasti vietellä, jos siltä tuntuu?].

Eivät olleet huomanneet koko juttua.

4 on viitsinyt kommentoida:

Larry II:n alussa roskiksesta pitää kaivaa passi.

take pass

Ei mitään.

take pass (uudelleen)

Ei mitään.

Kunpa joku olisi opettanut meille ala-asteikäisille, että passi on passport, ei pass.

12/07/2005 02:20:00 ip.  

"What's da Passwoid?"

12/07/2005 02:41:00 ip.  

Uskaltaisin väittää, että se oli "soda can" tai joku vastaava, eikä milkshake. Ja kyllä sen vessan sai jumiin uudestaankin, eivät ne tallennukset oikeasti hyödyttömiä olleet. Et vaan osaa.

12/07/2005 04:12:00 ip.  

[Kun heräsin tänään ihmeeksi ennen kahdeksaa, ensimmäinen ajatukseni oli: taisin blogata jotain ennen nukkumaanmenoa. Avata sitten (jännityksestä) vapisevin käsin koneensa ja katsoa, mitä sa mahtoi olla.]

Ja kuka opettaisi meile Saksaan eksyneille, että se ei ole Der Passport, vaan pelkkä Pass...

JCP, voi olla. Enkä niin.

12/07/2005 08:27:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds