Aina joskus selitän, etten osaa lopettaa – ainakaan ajoissa [eikö olisi jo aika lopettaa tuokin]. Jälleen sain havaita, kuinka vaikeaa luopuminen on. Helppoahan sitä on poimia mukaan jostain kadunkulmasta, lykätä hiemaan rahaa ja polkaista pari kertaa – vaan annas olla, kun pitäisi laittaa tavara uudelleen kiertoon, löytää kaupunkipyörälle jostain vapaa teline.

Eikä mistä tahansa jostain, vaan Kampin tienoilta. Kampin Metroaseman vieressä oleva teline tuppaa olemaan täysi. Viimeksi täytin viimeisen paikan, tällä kertaa joku oli ehtinyt ensin. Ja jos pyörää ei saa palautetuksi telineeseen, kahden euron pantti jää saamatta takaisin. Enkä minä selvinpäin ole halukas luopumaan kahdesta eurosta kuin hyvästä syystä [ei sillä, että humalassakaan, mutta hyvä syy vain määritellään uudelleen].

Ongelmallista on sekin, ettei Kampin lähistöllä ole yhtään muuta pysäkkiä. Ei hirveästi inspiroisi lähteä tsygäämään [minusta kuulostaa idioottimaiselta käyttää verbiä sotkea fillaroinnin yhteydessä] kohti Steissiä, kun on juuri tullut sieltä. Eipä siinä auttanut kuin tempaista Ruoholahteen [hmm... oliko PA kenties matkalla Espooseen?].

Ja kaikki tämä, kun olin kerrankin suunnitellut elämäni ennakolta. Kello oli viittä vaille yhdeksän ollessani Kampin pyörätelineen kohdalla. Aikeeni oli suunnata pikapikaa Runeberginkadun K-Marketista pullo olutta. Mutta jäipä hakematta. Joku pikkupoika olisi kuitenkin vienyt fillarista rahani sillä aikaa itse rakentamallaan pantinpalauttajaliuskalla.

Mietinpä jälleen trivaalisti alkoholilainsäädäntöä. Olutta ei saa myydä yhdeksän jälkeen kaupassa [– Miksi? – No, ei tietenkään!]. Baarit eivät vastaavasti saa myydä olutta kuin ilman korkkia [ – Miksi? – No, ei tietenkään!]. Onko olemassa jokin erityinen syy kieltää alkoholin myyminen myöhemmin nautittavaksi ilta-aikaan? Miksi on tarkoituksenmukaisempaa kouluttaa ihmiset hamstraamaan nurkkansa täyteen tavaraa [jolloin saattaa, raukka, ratketessaan ryypätä itsentä pahemmallekin tärviölle] sen sijaan, että juomansa saisi ostaa, kun mieli tekee?

***

Minulla oli jano, sillä olin tullut tanssitunnilta. Tämä on sinällään surullista, etten voi enää vastata, etten olen koskaan käynyt millään kurssilla, kun joku tulee kysymään. Tältä varmaan tuntuu, kun menettää neitsyytensä tai ampuu ensimmäisen hirvensä. Tai valaan.

Opettaja kehotti viimeiseksi unohtamaan kaiken. Hänellä lienee taka-ajaatuksia, haluaa luultavasti lihottaa meidät ja pistellä poskeensa. Tai sitten vain yksinkertaisesti, että opimme hitaasta ja maksamme kalliisti. Ei, tuolla on takuu. Kurssihinnalla saa käydä niin kauan, että varmasti osaa.

Koska olen luonteeltani tälllainen kapinoiva pahis, kertaan tässä pari valssiasentoon liittyvää juttua.

Foxiin verrattuna seistään aika kaukana toisesta. Herra pitää oikeaa kättään daamin vyötäisillä siten, että kykenee kämmenellään työntämään tarvittaessa taaksepäin, daamia ohjatakseen. Daami vastaavasti pitää vasenta kättään herran hartialla siten, että pystyy tarvittaessa työntämään, jos herra tunkee liian lähelle. Toiset kädet pidetään suunnilleen daamin olan korkeudella. Jalat ovat limittäin siten, että kummankin oikea jalka osoittaa kohti toisen haaroväliä. Daami katsoo vasemmalle.

Kyllä tuo nähdäkseni varsin hyvin sujui. Paremmin kuin monella aiemmin olleella. Foksin käännös, jossa ei mennäkään ympäri, vaan palataankin oudosti takaisin, aiheutti kyllä aikalailla tökkimistä, mutta sitä ei kuulemma olekaan tapana opettaa ensimmäisellä kerralla.

Touhua edesauttoi merkittävästi se, että olin kiinnittänyt sepalukseni vetoketjun. Olen joskus maininnut, että farkkujeni vetoketju ei tahdo pysyä ylhäällä [note to self: kirjoita hupaisa teksti Sepalustaan jatkuvasti korjaava nuorukainen kommentoi uusia blogeja]. Muuten kyllä pidän housuistani [so. ne pysyvät ylhäällä ja peittävät nilkat] enkä viitsisi panostaa aikaa, tarmoa ja rahaa uusien hankkimiseen.

Yksi kappale oikein sijoiteltua hakaneulaa teki tehtävänsä. Pitää vain muistaa lähteä ajoissa vessaan. Minulla on monta muutakin paikkaa, jonne pitäisi muistaa lähteä ajoissa. Tietenkin, jos olisi haka neuloja, ei tarvitsisi hakaneuloja [hihhaa, huumorikiintiö täytetty].

Kuuluukohan hakaneula samaan ikuisuusryhmään kuin peltinen purkinavaaja. En usko tuotteen designia muutetun sitten 1900-luvun alun. Sinänsä mielenkiintoista, että minä mieltäisin sen päätyosan [olen varma, että englannissa ja saksassa on omat terminsä kaikille hakaneulen osioille] tehtäväksi pitää neula lukossa, mutta värkin englanninkielinen nimi safety pin vihjaa, että tehtävä on suojella terävältä piikiltä [note to self: tähän jokin terävä piikki].

Safety pins are very common and inexpensive.

Ettäs tiedätte.

***

Koska näyttää ilmeiseltä, Marjut on käynyt joskus lukemassa juttujani, loppuun hieman käytettävyysasiattomuutta.

Minulla on kätevä elokuvapalvelu, joka lähettää minulle tekstiviestin aina kun minua mahdollisesti kiinnostava elokuva on menossa ja kysyy, haluanko tulla katsomaan sitä. Jos vastaan myöntävästi, minulle varataan paikka suunnilleen salin parhailta seutuvilta, eikä minulta vaadita muuta kuin, että saavun paikalle tuntia ennen elokuvan alkua lunastamaan lippuni. Mikä parasta, palvelu on ilmainen.

Seisoin eilen Tennispalatsin jonossa elokuvapalvelunhoitajani kanssa – ja jono seisoi myös. Syynä oli jumittava kassajärjestelmä. Se jumitti niin kauan, että varauksemme ehdittiin peruuttaa ja paikkamme mennä, mutta onneksi saimme lopulta liki yhtä hyvät tilalle. Syyksi kassan varausjärjestelmäpäätteen jumittamiseen paljastui lopulta kassakoneen lopussa ollut kuittipaperi. Ongelman ratkaisu vaati kymmenen minuuttia ja muutaman kollegan.

Kuinka voi olla tuollainen järjestelmä, joka menee moisesta noin jumiin, kaverini päivittelivät.
Kuinka voi olla tuollainen järjestelmä, joka jumiin mentyään ei mitenkään indikoi, että kyse on lopussa olevasta kuittipaperista, minä päivittelin.

Törmättyäni tänä aamuna Helldesk-blogiin [paperi loppu sielläkin], mietin, kuinka voi olla mahdollista, että joku työskentelee palveluammatissa moisella asenteella [ellei kyseessä ole parodia – arvelen, ettei]. Minä vihaan kyllä täydestä sydämestäni toimimatonta tekniikkaa [ja elän sikäli epämukavuusalueella harva se päivä], mutta minä en sentään vihaa ihmisiä.




Olen jo oppinut, että aina kun joku valittaa ongelmasta, tulee malttaa mielensä ja olla koskematta näppikseen ja hiireen. Tarkista ensin, että johto on kiinni. Kolme kertaa neljästä vika on jostain vaiheesta matkaa irronneesta johdosta. Tyypillisesti irtoavia johtoja ovat ainakin: verkkojohdot, virtajohdot, usb-johdot, firewire-johdot ja korppuasemien liitosjohdot [joskus ne on myös asennettu väärin päin]. Pc-koneissa edelleen käytettävät sarjakaapelit harvoin irtovat, mutta niiden ruuvaamisessa nyt meneekin ikä ja terveys.

***

Olenko ainoa, jota ahdistaa, kun Toshiba[ko se oli] mainostaa ottavansa mm-kisojen aikana yli viisi miljoonaa kopiota. Onko tuo nyt aivan varmasti fiksuin tapa hoitaa asioita. [aihetta sivuten: Paperiton toimisto tulee taas]

12 on viitsinyt kommentoida:

tsygääminen? *oks*
Eikä "sotkea" ole paljoa parempi.

Polkea on paras verbi kun on pyörästä kyse. Entäpä miten olisi veivaaminen?

8/09/2005 12:53:00 ap.  

Ei hirveästi inspiroisi lähteä tsygäämään

Tällaisena vanhan kansan edustajana en oikein tunne tsygätä-sanaa. Sensijaan mennä tsygällä on tutumpi.

Kervå, tuossa näkyy PAn pyrkimys pelkistettyyn kieleen. Miksi suotta sanoa monimutkaisesti ja kankeasti Aikeeni oli suunnata hakemaan pikapikaa Runeberginkadun K-Marketista pullo olutta, kun liki saman asiasilällön saa välitettyä taloudellisemmin muodossa Aikeeni oli suunnata pikapikaa Runeberginkadun K-Marketista pullo olutta.

8/09/2005 07:39:00 ap.  

Joku saattaa miettiä, oliko tsygätä-verbin käyttö tuossa tilanteessa tarkoitushakuista.

Niijust, äiti. Eräs ala-asteopettajani sanoi aina käyvänsä asioita. Ei siis käydä hakemassa töms, vaan tyyliin: Käyn vielä vinniltä [sic] teidän koepaperit.

8/09/2005 08:17:00 ap.  

Ensinnäkin onnittelut hienosta otsikosta (kaikki UB:hen viittaava lämmittää mieltä niin).
Sitten noista johdoista, näppikseni teki yllättävän lakon eilen illalla (joo, jäi taatusti pari hyvää kommenttia kirjoittamatta), tarkistin johdot, boottasin ja vaivuin epätoivoon. Tänä aamuna kaikki toimi taas kuten pitääkin. Kuka kävi yöllä korjaamassa ja miten?
t. tilapäisesti reissuleski helsingistä länteen

8/09/2005 09:44:00 ap.  

Hupsheijaa, luin tekstin läpi itsekin, ja sehän vallan vilisee typoja ja puuttuvia sanoja. Pahoitteluni. Jos joku haluaa lähettää kommentteihin korjatun versio tekstistä, julkaisen sen ilomielin.

8/09/2005 10:15:00 ap.  

Sekoittiko yksi tanssitunti kirkasta ajatuskulkuasi? Tekstissasihan vilisee typoja! Tyrkkäsikö tanssiparisi liian kovakouraisesti sinua taaksepäin folksissa?

8/09/2005 08:10:00 ip.  

Yleensä tapaan lukea jutut kertaalleen läpi, mutta tällä kertaa jotenkin unohtui.

8/09/2005 08:24:00 ip.  

Tyrkkäsikö tanssiparisi liian kovakouraisesti sinua taaksepäin folksissa?

Kurssin kuvauksesta syntyy vaikutelma, että opettajana toimi sama legendaarinen Åke, jonka johdatuksessa opettelin kadettien tanssikurssilla rock'n rollin saloja 70-luvun alussa.

ÅB:n alkeiskursseilla ei olisi voinut käydä niin, että tanssikumppani olisi työntänyt PAta liiaksi taaksepäin. Siellä vain daamit pakittavat, herrat kulkevat aina eteenpäin.

8/09/2005 08:34:00 ip.  

Joo, sama firma, muttei sentään itse Å. Vielä ainakaan. Kyllähän tuo aika lailla miesten ehdoilla menee. Ja minun pahin uskottavuusongelmani on, että haluaisin pakittaa...

8/09/2005 08:40:00 ip.  

Tsygätä, sotkea, polkea...

Miten olisi sitkuttaa?

HS 10.8.
"...vanki otti alleen työpajan kupeesta löytämänsä vanhan polkupyörän ja sitkutti sillä karkuun."

8/10/2005 07:33:00 ap.  

Yritän periaatteessa välttä sitkuilua kaikissa muodoissaaan ja keskittyä nytkuiluun.

8/10/2005 07:42:00 ap.  

Eipä valitettavasti ole parodiaa. Kyllä tuo paska on ihan arkista...

Mr. HellDesk

10/22/2005 11:30:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds