A Day in the File

Tämä on nähdäkseni hauskin Tele Finland -juttu tällä viikolla [viime viikollahan se oli tämä]. Firma vie Saunalahden markkinaoikeuteen tämän harjoittaman ilkeämielisen mainonnan vuoksi.

Digitodayn haastattelussa Tele Finlandin markkinointijohtaja Saku Keskitalo perustelee yhtiön hakemusta Saunalahden virheellisillä väitteillä ja markkinointitavalla. Keskitalon mukaan Saunalahti on muun muassa käyttänyt mainoksissaan perusteettomasti Ruotsin lipun värejä TeliaSoneran ja Tele Finlandin yhteydessä.

Muun muassa, niin. Yleensä tällaisessa tilanteessa on tapana ladata ensimmäiseksi käyttöön parhaimmat juttunsa [miksi sitten aloitit tämän blogitekstin moisella puolivillaisuudella?]. Jos paras syy lähteä käräjöimään on tosiaan mainoksessa käytetty lippu, voin jo kuvitella Saunalahden vapisevan bunkkereissaan. Ja kuinka niin perusteettomasti?

Hupaisasti Tele Finlandin kauppiaat soittivat tuttavalleni ja alkoivat laulaa mystistä soopaansa Saunalahden verkon sortumisesta Sonerasta luopumisen myötä. Tuttavani, joka pakkaa työkseen sim-kortteja Saunalahdella, kertoi sitten soittajalle oman näkemyksensä aiheesta. Jäi liittymä vaihtamatta.

Olen huomannut, että hirveän hyvä keino päästä eroon lehtimyyjistä ja liittymäntyrkyttäjistä on kertoa olevansa kohtsillään lähdössä vuodeksi pois maasta.

Kuinka vain, minulla on kohta jo ikävä zerofortyä.

***

Selasin City-lehteä ja kummastelin, miksi ravintolafriikkijutussa kutsuttiin ruokaa mässyksi. Minun lähistölläni mässy tarkoittaa karkkia ja mättö on ruokaa. Mättää-verbillähän on ilahduttavan monta merkitystä. Se tarkoittaa paitsi syömistä, myös lyömistä – mättää turpaan – sekä luultavasti perinteisimmin jonkinlaista tavaran liikuttelua: ruokaa mätetään lautaselle ja heinää hevosille.

Myös City-lehti tutisee tuskissaan kansalaisjournalismin hyö'yn edessä. Ensimmäisenä varotoimena he varmistivat, ettei kukaan vain pääse ajankohtaiseen sisältöön käsiksi netin kautta, vaan uusin numero on saatavilla nykyään ainoastaan paperilla. Tuoreimmassa numerossa viittailtiin blogeihin tuon tuostakin. Äärimmäisen uskottavaa slangailua skagaamisineen bungaamisineen harrastaneet friikit mainitsivat, että Lehtovaara on oikeesti tosi jees mesta, vaikka jengi ny itkeekin netissä jotain.

Myös Pintiksen sandaaliohjeet olivat päässeet mukaan oikein kuvien kera. Tuosta se heidän valtava kävijämääränsä siis johtui. Hiljaa mielessäni kirosin, että Pää auki -mainosnappulaani isännöinyt ilmaispalvelin oli kuollut ja olemassaoloni Pintaliidon etusivulla samalla lakannut. Niin jäivät minulta kymmenykset saamatta. Surku sentään.

***

Ainoaksi keinoksi jäi siis laittaa itse paremmaksi ja luoda kaikkia kiinnostavat tuunailuohjeet. Jos nyt rehellisesti mietitään tuota sandaalijuttua, niin eihän se kovin kaksinen ole. Kellä esimerkiksi koskaan olisi kotona ylimääräisiä mäyräkoiran kuoria. Ei minulla ainakaan; tarvitsen kaikki valtaisaan mäyrälinnaani, jota rakennan vanhan kunnon maitotölkki-igluni yhteyteen.

Katselin ympäri huonettani ja löysin viimein soveliaan muokkauskohteen.

Tyylikäs Apple-frisbeeni, joka näyttää hyvältä, muttei toimi juuri lainkaan. Ironisesti jotkut väittävät samaa Applen tuotteista, mutta maailmassa nyt on aina jonkin verran joitakuita, jotka eivät ymmärrä asioita. Niin kuin jälleen ajankohtainen Douglas Adams sanoi monta prosenttiyksikköä sitten:

The Macintosh may only have 10% of the market, but it is clearly the top 10%.

Luulisi vähän jokaiselle kertyneen nurkkiin hyödyttömiä Apple-lättyjä, joka putoavat kuin [äh, ei naurata].

Seuraavaksi tarvitaan kellokoneisto punaisella sekuntiviisarilla. Mieluiten sellainen malli, jonka viisarit liikkuvat jatkuvasti, sillä ei ole mitään järkevää syytä olettaa ajan olevan kvantittunutta. Ainakaan sekuntin mittaisiksi jaksoiksi.

Kun Bebekin täti kysyy, haluatko mukaan pahvinkappaleen, joka estää hentoja viisareita taipumasta kuljetuksen aikana, älä vastaa ylimielisellä katseella ja sano, että en tod, kiitti vaan, on meitsi, kato, ennenkin niinku viisareita kuljetellut.

Aika hyvin ne saa sentään oikaistua, kun varovasti taivuttelee.

Seuraava vaihe on vaikein kaikista. Jos koet epävarmuutta kädentaidoistasi, pyydä vaikka Sun äitis apuun.


Hups, väärä kuva.

Muistuupa mieleeni, kuinka minut oli taannoin lapsena laitettu johonkin paikallisen seurakunnan lastenkerhoon. Yksi tyttö kertoi minulle kerran lounaalla salaisuuden. Älä kerro kellekään, mutta maapallo on avaruudessa, hän uskoutui. No, nyt kerroin sitten viimein. Kieltämättä tuo oli hieman arveluttava teoria tuossa ympäristössä, Raamatussakaan taideta puhua mitään avaruudesta.

Kerran meille näytettiin dia-kuvia. Esitystä oli ehtinyt mennä muutaman kuvan verran, kun yhtäkkiä esiin lävähti likainen kuva satamasta. Kuvia esittänyt täti meni aivan paniikkiin ja alkoi paasata, että satamat ovat pahoja paikkoja, sillä niissä syttyy niin usein tulipaloja.

Oikeastaan oli kuulemma hyvä, että kuva tuli esiin, sillä oli tärkeää oppia vihaamaan satamia jo pienestä pitäen, hän sanoi. Kaiken maailman psykoja menevät palkkaamaan, mietin nelivuotiaan aivoillani.

Mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, niin tuohan on aika hieno tehokeino, ruveta nyt heittämään kesken tärkeän asiansa jotain aivan irrelevanttia, ellei peräti absurdia. Taidanpa prujata konseptin ja jatkossa sisällyttää jokaiseen Keynote-esitykseeni kuvan sotkuisesta satamasta.




Noniin, tässä viimein oikea kuva. Seuraava vaihe on nävertää liitokiekon keskelle kellokoneiston akselin mentävä aukko. Keskikohta on helppo paikallistaa, sillä frisbeessä on siinä pieni kohoumanypykkä.

Enää tarvitsee pujottaa koneisto paikoilleen ja nauttia lopputuloksesta. Tarpeettomiksi jääneet pahvisandaalinsa voi vaikka lahjoittaa naapurille postiluukun kautta.



***

[lisäys 22.10] Joku oli saapunut tänne etsimällä voittamiseen liittyviä aforismeja. Mietin joskus, että

Harjoitus tekee mestarin – ja tuhat turhautunutta häviäjää


En sitten tiedä, kuinka ymmärrettävä tuo on tässä muodossa vai pitäisikö selittää enemmän. Aforismeja ja tiiviitä ajatuksia kaipaavaan kannattaa ihan oikeasti lukea Arinaa. Minäkin aloitin juuri alusta, mitä harvoin teen minkään blogin kanssa.

– – Pilkut kuolivat sukupuuttoon. Pilkunnussijat siirtyivät pienempiin ympyröihin...

8 on viitsinyt kommentoida:

Juuh... mistä lähtien pilkku on ollut ympyrä?

Samaa minäkin ihmettelin. Kenties juuri siksi tuo lause huvitti minua.

8/12/2005 09:40:00 ap.  

Kiitos, mutta tuo Cityn juttu ei tuonut kuin ehkä yhden kävijän/päivä. Googlen kautta kun tullaan vain "tissit" hakusanalla. PRKL. Sen sijaan Sontalaatikkon ylläpidon suosikkeihin pääsy toi parhaana päivänä 2000 uteliasta sivuille. Harmi vaan, että juuri kukaan ei lue muita juttuja. Blogit eivät siis ole käyttöliittymältään tuttuja? Ei voi tietää. Korjaan sen linkin välittömästi. Osingot tulossa.

OOpa

ps. tuo kello on hieno...

8/12/2005 09:54:00 ap.  

Niin, onhan siinä jonkinmoinen kynnys lähteä etsimään netistä lehdestä lukemaansa sivua. Eikä tuossa jutussa mainittu edes osoitetta, vaan pelkkä nimi. Sehän vaatii jo googlen käyttämistä.

Sittenkin olisi kiinnostavaa tietää, mikä on keskimääräisen cityilijän asenne blogeihin. Pitävätkö niitä typeränä nörttitouhuna, vai kuinka suhtautuvat.

Ei sillä, onhan Citylläkin (ollut?) omassa nettiyhteisöjutskassaan jonkinlainen kotisivunvääntömahdollisuus, ja aika surkuhupaisia tekeleitä siellä on näkynyt. Kuten toki valtaosa blogeistakin.

8/12/2005 10:15:00 ap.  

Sittenkin olisi kiinnostavaa tietää, mikä on keskimääräisen cityilijän asenne blogeihin. Pitävätkö niitä typeränä nörttitouhuna, vai kuinka suhtautuvat.

Tai että kuinka moni Cityn lukija lukee lehteä "tosissaan"? Teinejä ja wanna be -teinejähän tuo nettiyhteisö on täynnä. Siskonkin kuvia joutuu aina muokkaamaan. Ei hyvä.

8/12/2005 11:02:00 ap.  

Hieno kello. Melkein yhtä hieno kuin mun.

8/14/2005 12:55:00 ap.  

"mistä lähtien pilkku on ollut ympyrä?"

Paras puolustautua tässä pilkunnuijintajutussa, ennen kuin kielipoliisit löytävät keskisormen jälkeni kyseisestä mietelmästä 45 vuoden kuluttua ja vetävät minut oikeuteen. Nojaan kahteen aihetodisteeseen:

1. Se riippuu kirjasintyylistä. Kun aikanaan kirjoitin mietelmäni kirjoituskoneella, pilkku oli ympyrä, josta lähti ruikku. Pistekään ei ole ympyrä kaikissa kirjasintyyleissä, mikä entisestään vesittää mietelmää.

2. Jos ensimmäinen todiste ohitetaan, termiä "pienempiin ympyröihin" ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Esimerkki: "Asuin suurkaupungeissa, kunnes muutin maalle pienempiin ympyröihin" ei tarkoita, että suurkaupungit ovat ympyröitä.

Tarvittaessa keksin lisää selityksiä.

8/20/2005 08:42:00 ap.  


That is great to hear, thank you for reading!

2/03/2018 02:25:00 ip.  

That is great to hear, thank you for reading!

3/17/2018 03:46:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds