Soputeltta


I have a funny kinda feeling
like standing on top of the sea:
instead of me going away to New Orleans
New Orleans is coming to me.


Tuo Confidence Man -musikaalista peräisin oleva kappale on soinut jostain syystä päässäni viime päivinä.

Ilta-Sanomien lööppi onnistui jälleen kuohuttamaan mieltäni. Bodom-yllätys / Teltta ei paljastanut murhaajaa. Tuskin olen ainoa, joka olisi yllättyneempi, jos olisi paljastanut.


Sillä tiedättehän te teltat, aina muka niin tiukkana eivätkä koskaan suostu hiukkaakaan raottamaan suutansa. Äh.

Joku ontuva huumoriblogaaja voisi todeta, että varmaksi voidaan sanoa ainoastaan, että kyseessä ei ollut ainakaan soputeltta. [tähän jotain nokkelaa sopuleista]

***

Smogu sijaa antaa on huonoin vähään aikaan keksimäni aasinsilta. Havahduin eilen ymmärtämään, etten ollut koskaan aiemmin puhunut romanille [en ole myöskään ikinä käyttänyt valokopiokonetta tai ajastanut videoita. näistä aion pitää kiinni.].

Hengasin Puistolan asemalla, kuten aina parillisten kuukausien viimeisinä tiistaipäivinä, kun määrätietoisen oloinen perinneasuun pukeutunut kolmissakymmenissä ollut romaninainen tuli pyytämään puhelintani lainaan.

Paitsi ettei hän pyytänyt, vaan lähes käski.

Mietin, ettei minulla ole mitään syytä olla lainaamatta. Naisen mukana ollut varhaisteinityttö katsoi minua rukoilevasti ja sopersi, että antaisit nyt. – Voi, kuinka banaalia, mietin turhautuneena.

Sitten mietin, että tämä voi olla juoni. He saattavat katsoa, kuinka valkolaiset käyttäytyvät, kun heiltä tullaan pyytämään puhelinta lainaksi ja naureskelevat sitten ilkeästi nurkan takana, jos toinen ei ole osannut käyttäytyä tilanteessa tyylikkäästi.

Jotain keksiäkseni ehdotin – narinaa ja ironista nasaalia ääneeni hakien – että lainaan pelkkää simkorttiani. Se sopi, heidän puhelimestaan oli vain puheaika loppunut.

Kirjota pinnis, nainen tokaisi, kun en moista huomannut. Ja mietin, ettei tuo töksy puhetapa varmaan ollut ilkeyttä. Ilmeisesti he vain puhuvat noin.

Ja olihan tilanteessa muutakin, molemmat olivat hyvin kiihtyneessä mielentilassa. Jotain vakavaa oli tapahtunut. Joku oli ilmeisesti väärässä paikassa ja kaikki akat perässä. Teinityttö toisteli paniikissa, että nyt mä kuolen, ne tappaa mut. Empaattisena ihmisenä toivoin, ettei hänellä ollut povarin lahjoja.

[öö, onko povarin lahja taskulämmin kossu?]

Ilmeisesti nainen sai lopulta oikean henkilön langattoman päähän ja asiansa perille. Kiitteli, puhutteli enkeliksi ja toivotti siunausta. Teinityttö sopersi vieressä. Minä maltoin olla neuvomatta, että muistakaa, että kunniamurha on oikeesti hei ihan tyhmä juttu.

***

On kovin typerää, ettei opiskelijamatkakortti automaattisesti muutu tavalliseksi aikuislipuksi, kun lukuvuosi vaihtuu. En aio maksaa terveydenhoitomaksuja ensi lukuvuodelle vain, jotta saisin opiskelija-alennukset jäljellä olevalle parin viikon ajalle. Nyt pitäisi etsiä jostain matkakorttitoimisto kesken pahimpien ruuhkien ja tehdä muutos. Tai sitten purra hammasta ja tehdä arvo-valinta.

***

Saavuin juuri pelaamasta pesistä, viimeistä kertaa tällä kaudella. Täydellisen osumani jälkeen tuntui kuin minun ja takakentän yllä liihottaneen, yhä nousukiidossa olleen, pallon välillä olisi ollut yhteys. Kuin olisin pidellyt käsissäni viisikymmenmetristä penisluuta.

***

Jos tuparikutsuissa kielletään tuomasta lahjoja, mutta joku tuo siitä huolimatta, pitäisikö loukkaantua, kun moukat eivät jaksa edes kutsuja lukea.

Ja mitä jos lahja sattuu olemaan munanpäänleikkuri? [sellaisiakin näemmä on]

***

Tänään on viimeinen päivä maksaa lasku. Minulla oli kyllä energiaa ottaa valokuva koodilipukkeesta ja tallentaa se [näön vuoksi] salattuna pdf:nä. Muuttaa sen jälkeen tiedosto näkymättömäksi ja ottaa kaikkinaiset lukuoikeudet pois kaikilta käyttäjiltä. Tallentaa lopulta koko roska 128-bittisellä des-suojauksella salatulle levytiedostolle. Ja tekaista skripti, joka avaa koodilistani, kunhan syötän mainitut kolme salasanaa. Ja toinen, joka jälleen kätkee koodit käytön jälkeen [Mac OS X:n Esikatselulla voi näppärästi merkitä käytetyt koodit pdf-tiedostoon]. Olo on kuin Maxwell Smartilla.

Mutta minulla ei millään meinaisi olla tarpeeksi tarmoa itse laskun maksamiseen. Sitä kun on jo tullut tehtyä jokunen kerta.

***

Oivalsin tänään jotain, joka olisi helpottanut erityisesti kaksi kuukautta sitten, mutta on edelleen merkittävä parannus. Nyt saan viimein systeemistäni sellaisen, että kehtaan olla tyytyväinen. Oivallukset eivät valitettavasti kysy aikaa tai paikkaa. Tai siis kysyvät: oikeaa aikaa ja oikeaa paikkaa.

Yhtäkkiä huomaa, että jo kerran yritetty strategia toimiikin, sillä pieni palanen on eri asennossa kuin silloin, kun se todettiin toimimattomiksi. Ja tämän jälkeen avautuu lähes valmis polku, joka ei ole kuin pientä perkaamista vailla. Tai no, tämänkin jälkeen paljastuu viidakkoa, mutta saapahan taas vaihteeksi raivata uuteen suuntaan.

3 on viitsinyt kommentoida:

Minä olen aikoinaan piilotellut verikostoa paossa olevaa henkilöä ja hänen saattajaansa. Ehkä se takaa minulle ikuisen turvapaikan, jos minä sitä tarvitsen. Jos siis osaan hakeutua oikean suvun pariin.

9/01/2005 03:33:00 ap.  

Iltalehti lööppäsi samana päivänä: Syyttäjän teoria romahti: FIASKO!" Iltalehtihän on jo julistanut Gustafssonin syylliseksi, ja suureksi pettymykseksi oikeus näyttäisi vitkastelevan tuomion langettamisessa. Varmuuden vuoksi tänään vielä Iltis kirjoittaa: "Gustafsson tunnusti murhat". Lähteenä tietenkin Alibi.

Joni

9/01/2005 11:36:00 ap.  

Hei, miten noihin poliitikkoblogeihin, joissa ei ole palautemahdollisuutta, voisi lähettää jotain alatyylistä palautetta? V, kun v-tuttaa.

9/04/2005 03:33:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds