Ei tule yksin

Aiemminkin ihmettelemissäni BusScreeneissä pyörii uutisen lisäksi sama mietelause kuukaudesta toiseen.

Vanhuus on sitä, että tietää vastaukset, mutta kukaan ei kysy.


Ja mietin, onko vanhuus myös sitä, että luulee, että kuuluu odottaa, että joku kysyisi.

Kuinka vain, moisella mitvitmäisellä päivitystahdilla aforismi ehtii koitua vielä minunkin kohdallani todeksi ennen kuin suvaitsevat uuden julkaista. Toistaiseksi asia on tietenkin vielä päinvastoin: nuoruus on sitä, että on niin hiton tyytyväinen itseensä, että perustaa blogin sitä suitsuttamaan.

Minä olen tänään pitänyt hermojani kasassa kuusi tuntia. Puhunut rauhallisesti ja kuuluvalla äänellä. Vasta kaiken oltua ohitse ymmärsin, että olin open uupunut. Olo oli kuin tappelun jälkeen, vaikken muista, milloin olisin viimeksi tapellut. Ja minä sentään muistan kaiken.

Niin, että en minä sitten mitään jaksanut. Tapasin tanssija-Åken ensi kertaa livenä ja soitin puhelun tulevalle vuokranottajalleni: kerroin, koska tulen. Ostin lentolipun viime torstaina. Silloin lähtöön oli kuukausi. Näin se aktualisoituu.

Aiemmin päivällä olin hymähtänyt, kun en ollut löytää huonetta 404.

3 on viitsinyt kommentoida:

Tota... oliko tässä kaikki? Unohditko jotain? Tän postauksen pystyi lukemaan vierittämättä selainikkunaa pystysuunnssa (jopa tässä kommentointisivulla).

Päivätkin lyhenenvät.

8/23/2005 01:08:00 ap.  

Vasta kaiken oltua ohitse ymmärsin, että olin open uupunut

Luvallasi lanseeraan tämän laajempaan käyttöön työyhteisössäni.

8/23/2005 10:09:00 ip.  

Minä julkaisin tekstin kahteen kertaan. Jälkimmäisellä poistin tuon l-kirjaimen.

Vaikka vihaankin ope-sanaa.

8/23/2005 10:12:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds