Sivistyksen pääkaupungissa

Minun on hyvin vaikea kirjoitaa hyvää postausta.

[olen kirjoittanut kaikkina näinä väliaikoina, mutta ne ovat olleet vielä huonompia kuin vaikka kakkoskierroksen heitto]

Ei siksi, että kansallinen identiteettini olisi kovin kolhiintunut Suomen jäätyä ilman mitaleja keihäänheitossa. Minusta neljäs sija on juuri sopiva suomalaiseen kansaluonteeseen. Juuri rajoille, juuri sen verran, että vitutus – jos sallitte – on maksimaalinen. Näin sitä pitää ja täytyy. Kuin ysiplussa lukiossa. Yhtä hyvin olisi voinut ottaa kasipuolen, pilalla mikä pilalla.

Vaikeaa on siksi, että eksyin vieraiden ihmisten juhliin tutussa porukassa. Mikäpä olisikaan tuhoisampaa kuin juoda toisten juomia omassa seurassa. Yleensä tunnen oloni hieman noloksi moisessa tilanteessa. Juoda nyt muiden juomia, sehän on liki pahinta toisen vaimoon sekoamisen jälkeen.

Mutta kun nämä peräti yllyttivät. Meidän jengillämme kun on kuulemma niin perin kuiva maine. Ja tässä olen jälleen hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Ennen keskimääräistä tekstiäni. Ja olen jo ehtinyt lukea Sellistin ja Vt:n jutut. Siltä varalta, että olet ensikertalainen nyyppä, Sellisti, viittaa sivupalkissa sijaitsevaan Karu selli -blogiiin ja Vt Jäädykepiirikuntaan. Jos olet tähän asti jaksanut tämän kanssa, kiljut riemusta näitä lukiessasi. Harva sitä paitsi enää muistaa, mistä nimimerkki Vt juontuu.

Minä kirjoitin jälleen maine-sanan meine, mutta uskon siitä olevan minulle hyötyä jatkossa. Jos Kiina-ilmiö syö kotimaanosani alleen, niin pitäköön funkinsa.

***

Mieleeni muistuu, kuinka ensi kerran eksyin aikoinaan [hävettävän lyhyt aika sitten – tosin tulee muistaa, että hankin elämäni ensimmäisen kännykän vasta tällä vuosituhannella ja ensimmäisen iBookin vuotta myöhemmin] lukemaan blogeja, odotin jotenkin automaattisesti, että niistä olisi luettavissa nokkelaa, humorististakin sisältöä.

Tämä johtui luonnollisesti siitä, että aloitin blogien koluuni Visa Kopun tunnetusta huumoripläjäyksestä. Visan sivuilta eksyin ensimmäikseksi sittemmin lopettaneeseen ja kulttimaineen saavuttaneeseen Kysyn vaaniin, joka vitsinlauonnassaan ylsi liki visamaiselle tasolle.

Tämän seurauksena oletin luonnollisesti, että kaikki blogaajat ovat nokkelia viisastelijoita ja hauskoja sananvääntelijöitä, jotka osaavat löytää kiinnostavia ilmiöitä ja lyödä ne leikiksi. Löysin Pinserin listan ja aloin lukea kaikkia blogeja tällä lähtöolettamalla. Hymisin, kun Janne kertoi Applen julkaisseen uuden iMac G5:n, vaikken nähnyt jutussa mitään hauskaa, älykästä tai nokkelaa. Luin kaiken maailman idioottiblogaajia kuin kyseessä olisi jokin ainutkertainen ja hieno, mutta kuukausien jälkeen ymmärsin sentään pettyä rankasti.

Sori Esa ja Matti, mutta ei tästä tyypistä ole mihinkään. Ei kaikkien jutuissa ole väistämättä mitään pointtia, ei mitään oivallusta, ei mitään asiaa. Jos vaikka jokainen on upea, kunnes toisin todistaa, huono blogi kelpaa minulle todistusaineistoksi varsin hyvin.

Sittenkään en tiedä, onko järin sofistikoitunutta lähteä väittämään toisia sofisteiksi nähdäkseni varsin epähienostil. Väittelyä kaivattiin; ole hyvä ja luo minulle hyvä fiilis ja usko itseen – mieluiten tuosta noin. Minusta nuo kommentit edustavat vain lähtökohtaisen negatiivista ivanaurua, jonka pyrkimyksenäkään ei ole rakentaa mitään, vain kiistää oman erinomaisuuden osoitukseksi.

[eikö tuo muka ole rakentamista, nyt vähän loogisuutta kehiin, jooko]

Eikä minun pyrkimykseni ole mikään muu kuin Abiturientissa mainittu: olla arvostettu sen vuoksi, etten halua ottaa vastaan arvostusta, jonka ihmiset minulle haluaisivat syytää.

Ei sillä, että haluaisivat, mutta joskus vielä torjun sen. Sain sentään Gandhin johtaja-testissä.

***

Ei tässä auta kuin odottaa MM-kisojen päätösseremonioita. Jos vaikka saisi jotein [sick] jutunjuurta [harvaa kun kuitenkaan kiinnostaa komentoriviltä käynnistämäni vnc-yhteys Ouluuun]. Tavallaan hyvä, että missasin avajaiset, ei tarvitse yrittääkään kilpailla samassa sarjassa mitvitiä vastaan.

Ei minulla ole muuta sanottavaa kuin että, kas kun Apocalyptica ei suojannut soittimiaan sellofaanilla.

6 on viitsinyt kommentoida:

Ei ole coolia vähätellä omaa blogiaan, varsinkaan jos siihen ei ole lainkaan syytä - päin vastoin!

8/11/2005 12:35:00 ap.  

Ei minun pyrkimykseni ole suinkaan vähätellä omaa exsellenssi tai -slööriäni. Minä vain aina heittäydyn niin alakuloisen kaihomieliseksi tilkan viiniä hörpättyäni.

8/11/2005 12:45:00 ap.  

Ai tuo on tapasi olla alakuloisen kaihomielinen!

Minusta etenkin loppu oli päinvastoin aikas hulppeesti rock, jotenkin alkuvoimaisessa kiihkossa kirjoitettu, ei kovinkaan sofistikoitunut.

Sivistyskeskustelun ensiaallossa sedistelin. Aika tylsistynyttä elämää massat viettävät ja minä siinä mukana. Vähän on syytäkin ravistella näin syksyn kynnyksellä, kun juuri on alkamassa uuden elämän mahdollisuus: kansalais- ja työväenopistot kautta maan kutsuvat kursseilleen (joista jotkin ovat täyttä hömppää, mutta osassa on aineksia henkilökohtaisen kasvun edistäjiksi). Ja muutenkin.

Mutta sitten meni överiksi, kun kommenttilaatikoissa keskustelu siirtyi niiden kauan sitten kuolleiden tai vähintään ulkomaalaisten äijien ihasteluun ja parin massasta erottuneen suomalaisen vähättelyyn.

Ei se vielä tee ihmisestä sivistynyttä, että osaa kirjoittaa oikein Schopenhauerin ja Nietzschen nimet. Kaikkien ei tarvitse arvostaa Saarisen ja Himasen ajatuksia ja argumentaatiota, mutta sivistynyt ihminen ei kepein perustein nimeä toista itsensä myyjäksi ja sofistiksi.

Onko niin, että joidenkin silmissä kaikki saastuu sinä siunaaman hetkenä, kun tavallinen ihminenkin asiasta innostuu? Että alunperin yliopistopiireissä alkanut sivistynyt puhe muuuttuu hömpäksi, kun se esitetään elävästi ja laajoja joukkoja koskettavasti?

Jos niin on, niin eihän mulla ja muulla rahvaalla ole mitään toivoa sivistyä: kun johonkin kosketamme, se muuttuu tuhkaksi ja eliitti keksii uuden sivistysjuttuhomman.

8/11/2005 08:25:00 ap.  

Kauhea morkkis tänä aamuna. Mitä ihmettä mahdoin eilen sekoilla blogiini? Ei tuo siihen nähden niin pahalta näyttänyt sittenkään.

Ei sillä, ettei Saarinen syyllistyisi hieman vastaavaan oikomiseen. Hänen puheistaan kuultaa joskus viesti, ettei hänen tarvitsekaan argumentoida, sillä jokainen kyseenalaistaja on ainoastaan sivystymätön moukka, joka ei vaan tajuu – tai halua tajuta.

Tällainen alentuvuus [tuo sana on muuten täysin epälooginen] saattaa ärsyttää niitä, jotka haluaisivat käydä taistoon samalta viivalta ja yhtenevin asein, olkoonkin, että luultavasti häviäisivät armotta, jos näin todellisuudessa tehtäisiin.

8/11/2005 08:36:00 ap.  

Ei Nietzsche ja Schopenhauer vielä mitään, mutta Zyskowicz! Minä olen valmis kutsumaan ketä tahansa sivistyneeksi, jos hän kirjoittaa Ben Zysckowiczin nimen oikein. Ben Zyck... Bne... Äh.

8/11/2005 01:21:00 ip.  

En muista enää mitä mun piti sanoa.

8/12/2005 01:41:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds