Tunnemmeko me?

Tänään minusta tuntui jälleen kuin tökkisin hulavannetta kepillä yhtä aikaa joka suunnalta pitääkseni sen pystyssä ja vauhdissa näennäisen kepeästi. Minä en tiedä, millainen kuva touhuistani välittyi, tuntuiko kaikki vain tempoilevalta haahuilulta, sinne tänne singahtelulta. Sittenkin tarkoituksenikin oli luottaa jonkinlaiseen improvisaatioon. Ajattelin, että kunhan tietyt asiat tulevat läpikäydyiksi, järjestyksellä ei ole mitään väliä, vaan aiheeseen voidaan hypätä, jos se yhtäkkiä sattuu nousemaan esiin.

Eivätkä minua häiritse kuin ulkopuoliset tarkkailijat, jotka käyvät silloin tällöin. Jotka eivät ehkä ymmärrä, että minulla on tilanne hallinnassa. Ihmettelevät vain kenties katkerina, että kaikenlaisia ne tännekin menevät ottamaan ja minä sentään vaikka mitä.

Trust my instincts – I don't know what I'm doing, kuten tapaan sanoa aina haihatellessani, että minäkin jonain päivänä olisin impulsiivinen tunne-eläjä kaiken tämän järjettömän varmistelun sijaan.

***

Ja lukiessani vanhoja juttuja, huomasin, että kaikissa hyvissä oli jokin tunne mukana. Usein muualta lainattu, toisilta ihmisiltä napattu, sillä harvoinhan minulle nykyään tapahtuu mitään, minkä antaisin kuohuttaa. Hienointa minusta on, kuinka päällepäin ei välttämättä näy, että olen nyysinyt vaikka hauskaksi tarkoittamani tekstin pohjavireeksi jonkun kiukkua ja turhautumista. Kunhan nyt jotain, en ole turhan kronkeli.

No, tunteilu sikseen [kirjoitin vahingossa tunteilu seksiin – mikä absurdi ajatus]

***

Kohtasin yllätyksekseni neidon, joka väitti tietävänsä minut, vaikka minä en muista häntä koskaan nähneenikään. Minä tapaan sentään yleensä huomata kaiken ja kaikki – ja hän oli vieläpä upea. Minua huvittaa ajatus, että hän oli luultavasti luokassaan – minut tietävä, jota en tiedä – upeimman näköinen, vaikka jokuhan aina on. Yhdeksän plus, sanoisin. Olen näin vanhemmiten alkanut ajatella, että ysiplussa on sittenkin ihan hyvä arvosana.

Kuten varmaan arvasitte, minä olin surkea Lust for Bust -pelissä [kiinnostavasti sivun otsikko on kuitenkin Lust of Bust. kuka sitten lopulta halusikaan.]. Minä kun tapaan väittää katsovani rintoja vasta siinä vaiheessa, kun näyttää ilmeiseltä, ettei toinen halua silmiäänkään tarjota. Joskus näkee myös sellaisia naisia, jotka vaikuttavat loukkaantuneelta, kun kukaan ei suostukaan tuijottamaan heidän rintojaan, vaan kohtelevat heitä kuin ketä ja niitä kuin mitä tahansa. Että kehtaavatkin.

Minähän vilkuilen pääasiassa poskipäitä, minkä voi suorittaa diskreetisti takaviistosta. Aloittelijan tulee silti muistaa olla varuillaan, naiset kun näkevät jonkusenkymmentä astetta taakseenkin.

***

Minä onnistuin jälleen möhlimään kirjaston kanssa. Paikallinen laitoksemme aukeaa vasta kymmeneltä, joten en ehdi palauttaa kirjojani aamulla. Illalla olen näemmä jatkuvasti matkalla jonnekin, eikä ovessakaan näy mitään palautusluukkuun viittavaa. Kirjastokorttini pakkasin tietenkin jemmaan ennen jotain kesän reissuani, jotten suotta hukkaisi: en siis pysty netitsekään uusimaan lainoja, kun en muista ulkoa viisimiljoonamerkkistä käyttäjätunnustani.

Olisihan sen voinut kirjoittaa muistiin ihan itse, niin. Kaikissa järkevissä palveluissa unohtuneen tunnuksen voi tilata sähköpostiin.

Hienoa, että sain kirjemuistutuksen molemmista kirjaston toimipisteistä, joista minulla on myöhässä olevia lainoja. Aion toki palauttaa ne yhteen ja ainoaan, mutta mikäs tässä on kahdesta muistutuskirjeestä maksaessa.

Kirjoitan vielä myöhemmin älykkään ja argumentoidun viestin kirjastojen muistutusjärjestelmästä erityisesti kulttuurilaitosten kasvatuksellisen tehtävän näkökulmasta, vedet sisäänsä jättävästä pesukoneesta ja maailmankaikkeuden käytettävyydestä, mutta nyt en taivu tuohon, siksi mutkalla on selkäni tästä parvekkeella makoilusta.

Taidan päättää lohdutteleviin sanoihin. Älä suotta pelkää, Ville. Riski, että he kaappaavat sinut on lopulta häviävän pieni.



Nyt vain odottelemaan into piukkana Sediksen musertavaa tuomiota. Minä olin muuten yllättävän samaa mieltä tuon Minä ja Blogit -sarjan ensimmäisen osan kanssa.

1 on viitsinyt kommentoida:

Ajatuksemme on luotu yhteen: sehän näkyi tuosta valtsikan gradua varten tehdystä piirustuksestakin.

Älä huoli: tuomiopäivä tulee. Varmasti.

8/16/2005 01:32:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds