Vapaapudotus

Minun uneni viime yöltä, joka on tällä kertaa poikkeuksellisen suhteellinen käsite, mutta syytän kaikesta kesäaikaa niin kuin muutkin kunnon ihmiset:

Talossa oli vanhanaikainen veräjähissi, jota remontoitiin ja jututin remontointiurakan johtavaa insinööriä kuin paraskin kansalaisjournalisti. Hän kertoi, kuinka hissi oli remontoitu viimeksi vuosi sitten suurella rahalla, mutta se jouduttiin nyt tekemään uudestaan toisen asian vuoksi.

Erityisen kiinnostava oli hissin toimintaperiaate. Nykyään perin harvinaiselle hissityypille oli nimikin, mutten enää muista sitä. Insinööri näytti Nikke Knatterton -tyylistä kaavakuvaa, jossa hissin vivun [tokihan kunnon hississä pitää vipu olla] kääntäminen alaspäin poisti jarrun päältä ja hissi lähti putoamaan alaspäin. Tietyn vauhdin saavutettuaan jarru aktivoitui automaattisesti sen verran, että kiihtyvyys kumoutui ja hissi jatkoi vakionopeudella alaspäin. Hän esitti aiheeseen liittyvän kuvaajankin, mutta sepä ei yllätyksekseni ollutkaan fysikaalinen nopeus/aika-kuvaaja vaan jonkinlainen kummallinen tilastollisen kuvaajan ja tilakaavion sekoitus.

Pyysin insinööriä kertomaan tarkemmin, kuinka tämä jarru toimii. Hän meni silminnähden vaikeaksi ja sanoi, että se oli erittäin monimutkaista eikä sen selittäminen olisi muutenkaan tarkoituksenmukaista. [Samaan tapaan vastasi yksi ihan unen insinööriltä näyttänyt Siemensin insinööri CeBIT:ssä.][Mitä, eivätkö kaikki insinöörit ole samannäköisiä – vähän niin kuin kiinalaisetkin?][Mitä, onko Kiinassa muutakin kuin insinöörejä?]

Tietenkin unen lopuksi hissi pudota rämähti alas juuri kun olin päättänyt, etten astuisi sen kyytiin. Näen aika usein unia hisseistä. Viime aikoina myös lentokoneista ja -kentistä.

***

Tänne tuli uusia ihmisiä, ja ymmärsin vasta toisena, että eräs heistä oli samaa vuosikertaa lukiossani. Tuntui hölmöltä, sillä yleensä minä tapaan huomata tuollaiset asiat ensin. Tietää kaikki, jotka eivät edes minun olemassaoloani.

Hän vain oli muuttanut tyystin toiselle paikkakunnalle, mikä sai järkeni jyräämään intuition ensivaikutelman mahdottomaksi.

Minun reittini näyttää tietenkin päältä päin katsoen triviaalia ilmeisemmältä.

Olin ehtinyt höpöttää puolisen tuntia ennen kuin asia tuli ilmi. Tuon jälkeen tietenkin pohtii sanomisiaan eri näkökulmasta. Samalla lailla kuin krapulapäivänä saa uuden perspektiivin viime yön hölmöilyihin. Tai huomattuaan kaiken menneen nauhalle.

[Tai nauhan menneen nettiin.]

Toki valtaosa kuviteltua, minäkään varmaan mitään erityisen mainittavaa ollut lipsauttanut.

***

Eräs tuttuni sanoi hiljattain, että olen muuttunut paljon viime vuosina [joskin kuulemma parempaan suuntaan]. Minä väitin vastaan. Väitin tulleeni enemmän kaltaisekseni. Olen ajoin kirjoittanut tännekin hellän romantisoidusti oudosta lapsuuden inkarnaatiostani ja tyytyväisenä katselen vierestä, kuinka löydän lisää jotain kerran vaiennettua.

[Sittenkin, äitini tokaisi minulle hiljattain, että olipa aika onni, että sinustakin tuli lopulta ihan normaali ihminen, vaikka olit lapsena niin kummallinen.]

Mutta niin, kai minä olen muuttunut, jos ulospäin näyttää siltä.

***

Olen ollut luulossa, että osaan kirjoittaa mitä vain paitsi hakemuksia, mutta näemmä tuo pätee vain työpaikkahakemuksiin. Tanssiparikyselyni poiki useampia vastauksia; olisi ehkä pitänyt toimia toisin, jos olisi tiennyt, että kyseessä on ottajan markkinat. Pyytää vähintään valokuva, kenties jopa linkki blogiin.

Eipä sillä, että tässä nyt olisi erityisen huonostikaan käynyt. Bloggers can't be choosers, tiedättehän.

[Minä en edes yritä enää googlata englanninkielisiä nokkeluuksiani, kun siitä vain masentuu. Kuten silloin kuin mietin farkut ostettuani, että carpe denim.]

***

Olen lukenut viimeaikoina akateemista viisastelua sieltä täältä, muun muassa City-lehden kiihdyttämää iänikuista ininää markkina-arvoteoriasta. [Kevät saa, ja kaikki vain puhuvat MATista][hienoa, että suomalainen lehdistö testaa sananvapauttaan tärkeillä asioilla].

Asiantuntijan tai sellaisenaan itseään pitävän elämä on poikkeuksetta vaikeaa. Kieliopin taitajat eivät kestä lukea keskimääräisiä tekstejä virheineen, huippublogaajat ahdistuvat tusinablogien tulvassa [olen kuullut] ja käytettävyysasiantuntijat kuolevat nälkään, sillä eivät saa huoneensa epäintuitiivista ovea auki – pimeässä, koska he eivät myöskään kykene vaihtamaan hehkulamppua, joka ei mitenkään kommunikoi, että sitä tulisi pyörittää, kun muoto tarjoaa affordanssin vetämiseen.

Eipä sillä, (sosiaali)psykologia on yksi niistä aloista, joista tiedän liian vähän. [Tiedän liian vähän myös filosofiasta, taloustieteestä, tilastomatematiikasta ja Espanjan historiasta. Mutta tunnen sentään heikkouteni.] Kun en ole toistaiseksi jaksanut kylliksi syventyä tähän sinänsä mainiolta vaikuttavaan kvantitiiviseen MAT-tarkasteluun, uskon lähinnä teorian laajennettuun, dynaamiseen versioon, joka ottaa mukaan Elvikset ja Kuninkaat sekä Beibsit ja Fiksut ja antaa häilyvän mahdollisuuden nousta Kuninkaiden kastiin – kuin Raamattu toivon ikuisesta elämästä. Sekä tietenkin Tonight Is What It Means to Be Young -kappaleen säkeisiin:

If I can't get an angel
I can still get a girl
and the girl would be next best thing
the next best thing to an angel,
the girl would be the next best thing.

Niin, voisiko asiaa enää tämän paremmin tiivistää:

Toiset tykkäävät pitkistä, toiset tykkäävät pätkistä. Toiset tykkäävät blondeista, toiset tykkäävät bruneteista. Mutta kaikki tykkäävät Päivi Lipposen herkkävireisestä proosakerronnasta teoksessa Kuinka ihmeellinen tapahtuu.


[En sitten aloittanutkaan enää seuraava aihetta tässä postauksessa. Menkää lukemaan Vt:n tuore kirjoitus. Se on hauskakin. Ja minullakin on vähän ikävä Maria.]

1 on viitsinyt kommentoida:

Codeword hissi. jäin sinne jumiin eilen kuoleman krapulassa. krapulassa hävettää huutaa tyhjään rappukäytävään että hilfe vittu! oli vielä vessahätäkin. painelin sitten tärisevänä nappuloita, en löytänyt vipua! juu olen taas turvassa.
Kata

3/27/2006 08:05:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds