Lihaksi tulleena

Norjalainen piti esityksensä tänään. Hän kertoi Norjasta. Hän aloitti valokuvalla Norjan lipusta ja kertoi norjalaisten olevan erittäin kansallismielisiä.

Hieman samaan tapaan kuin se tsekki, joka aloitti näyttämällä maansa lippua ja laulamalla kansallislaulun. Tai se turkkilainen, joka näytti meille saman kornin Istanbul-mainosvideon, joka on kotoisessakin telkkarissa pyörinyt.

Mikähän minussa mahtaa olla vikana, kun ei tullut mieleenkään aloittaa Suomenlipusta, Maammelaulusta ja kansallisuhosta voimavarana.

Ylipäänsä Suomestakin puhuneilla suomalaisilla on ollut jonkinlainen itseironia tai huumorinhäive mukana esityksissään. Ehkä meillä sitten menee niin hyvin, että on moiseen varaa.

Tsekki tosin kertoi aloittavansa jokaisen päivänsä kansallislaulun laululla. Ilmeisesti tapa alkoi joskus kommunistihallinnon alla, ja tuohon aikaan laululla vastustettiin valtaapitäviä.

Kukaan ei voi olla kosmopoliitti, ellei viihdy kotimaassaan, enkä minä sillä.

[sinä paraskin nationalismikriitikko, kun olet menossa illalla baariin seuraamaan Tsekin ja Suomen välistä jalkapallo-ottelua]

Onks toi varmasti ihan oikee suomalainen, ku sillei oo ees vaaleita hiuksia, oli minusta kuulemma kysytty.

[hups, meninkö taas paljastamaan itsestäni liikaa. no, olettehan te tuon jo arvanneet muutenkin. jos vaikka sukupuolensa pystyykin pitämään epämääräisenä, hiusten väristä palaa heti.]

Vielä vähän Suomi-kuvaa maailmalta:


The Finnish parliament has passed new copyright laws that make it illegal to circumvent digital rights management technologies.

––

Previously, Finland had reasonably relaxed copyright laws with a levy charged on blank media in exchange for the right to make copies for personal use. Despite the introduction of the new laws, the levy remains.


***

Kielikurssilla tulee kirjoittaa jatkuvasti pieniä tarinoita kotiläksynä. Passiivia kerratessamme määrä oli tuottaa tarina omenasta tai kananmunasta.

Omassani omenaparan päähän oli juuri tungettu veitsi, kun hän kirjoitti viimeisiksi sanoikseen

Jetzt fürchte ich, dass alles schon vorbe


Piti sitten opettaa vähän älykästä blogihuumoria tähänkin maailmankolkkaan.

Hymiön oli piirtänyt. Ja kirjoittanut kesken jätetyn vorbei-sanan perään kolme pistettä. Aivan kuin se omena olisi muka voinut tietää etukäteen, milloin kuolee [ai, elävätkö poimitut omenat, vai?]. Missä on saksalaisten mainostettu rationaalinen ajattelu?

Jossain hyvin kaukana, kun katsoo, kuinka ihailtavalla tarmolla odottavat jalankulkijavalojen vaihtumista, vaikka tie olisi kuinka tyhjä. Tunnen itseni kapinalliseksi pahikseksi.

***

Edellisen merkinnän lopussa julkaisemani vanhan päiväkirjamerkinnän lähistöllä oli nähdäkseni mainio lausahdus.

Söpöjä he olivat, kuin pikkutyttöjä, lapsenkasvoisia ja enkelimäisiä. Kuin kaikki maailman kaksosfantasiat lihaksi tulleina.


Vaikka eihän tuossa ole oikeasti muuta kuin lihaksi tulleina -fraasi, joka taas kuulostaa hyvältä missä yhteydessä tahansa.

Kuin kaikki maailman postmodernit näsäviisastelut lihaksi tulleina. Kuin kaikki maailman pekoniin käärityt huumoriblogaajat lihaksi tulleina. Kaikki käy.

***

Niin, miksi se on kaikki käy eikä kaikki käyvät? Tuota mietin aikoinaan, eikä äidinkielenopettajakaan myöntänyt tietävänsä.

Vastaavia tärkeitä asioita pohtiva tännekin viisaasti linkittänyt [sivupalkkini on sitku-listalla] Elämän pieniä kysymyksiä -blogi toi mieleeni muutaman pienen kysymyksen, joita mietin joskus 4-vuotiaana.

  • Miksi juustohöylä pitää pestä, kun eihän sillä koskaan höylätä muuta kuin juustoa?
  • Miksi aluspaita pitää pestä, kun eihän sen päälle koskaan tipu vahingossa ruokaa?

Vasta myöhemmin opin, että jotkut kummajaiset höyläävät juustohöylällä myös kurkkuja. [paita-asia on yhä täysi mysteeri. se varmaa liittyy jotenkin siihen, että jotkut pitävät teepaitaa kauluspaidan alla.]

Jokohan aika olisi kypsä kurkkuhöylälle, sellaiselle, jolla voisi viimein tuottaa kyllin paksuja siivuja.

Meillä oli kotona käytössä siivun ja viipaleen risteymä siivule. Tyypillisimmillään siivuleiksi kutsuttiin makaronilaatikon päälle laitettuja pekonisiivuja.

Kyllä, pekonisiivuja. Kuin K-Marketin Ruokakauppias-mainoksissa: taitaa pojasta tulla isona huumoriblogaaja, äiti tuumi.

8 on viitsinyt kommentoida:

also keine speckwürfelchen?

10/12/2005 08:15:00 ip.  

Speckwürfelchen, kellä enää on sydäntä väittää, ettei kieli olisi kaunis. Speck on ilmeisesti pekoni. Ja Würfel on (arpa)kuutio. Ja chen on diminutiivi.

Mutta haluatko silti kertoa tarkemmin, mistä on kyse? Voiko tuota tilata jossain?

10/12/2005 08:41:00 ip.  

Varmaankin Sveitsistä. Bernin röstiä tehdään näin: Zutaten (für 4 Personen)
1 kg geschwellte Kartoffeln, 1 Teelöffel Salz, 2 Esslöffel eingesottene Butter, 2 Esslöffel Schweineschmalz, 50 g Speckwürfelchen, 1-2 Esslöffel Milch
Die geschwellten Kartoffeln schälen, mit Hilfe der Röstiraffel in Stäbchen raffeln und mit dem Salz vermischen. In einer Bratpfanne Butter und Schmalz erhitzen. Die Speckwürfelchen sowie die Kartoffeln hinzugeben und unter mehrmaligem Wenden rundum leicht anbraten. Dann zu einem Kuchen zusammenschieben und mit einem umgekehrten Teller zudecken. Auf kleinem Feuer während 20 min braten. Die Milch über die Rästi giessen und zugedeckt während etwa weiteren 10 min fertig braten. Auf den Teller stürzen und heiss servieren.

10/12/2005 11:22:00 ip.  

Speckwürfelchenistä en tiedä mitään, mutta sen tiedän, ettei Sveitsissä kannata tilata ruokaa nimeltä Schweinkopfel. Tuttu kerran tilasi ja luuli saavansa jonkin sortin possunkotletteja. Ei saanut, sai aivomöhjöä!

10/13/2005 01:10:00 ip.  

Kun olet nyt pikkuhiljaa saksalaistumassa...oletko jo huomannut, että täällä on kovin vaikea löytää oikeaa pekonia. Siis niitä siivuja, ohuita ja rapeita. Joka ruokaan tungetaan aina pekoninpalaisia, pieniä neliöitä siis. Vaikka niitä paistaisi kuinka kauan, niin syödessä kuuluu ikävä narsk narsk ääni, rapeita niistä ei tule millään keinolla. Niitää myydään valmiiksi kuutioituneena (neliöityneenä?) ruokakaupoissa ympäri Saksanmaata. Myös ravintoloissa esim. tilatessa schnitzel mit bratkartoffeln, joutuu noita rasvawürfelcheneitä nyppimään lautasen reunalle. Minua kiinnostaisi kuulla mielipiteesi asiasta? Uskollisena lukijanasi pyydän postausta aiheesta saksan speckwürfel. Odotan innolla.

Sun äitis, Schweinekopf on erittäin hyvää pateessa, siis pasteijassa... nyt hävisi suomen kie

10/13/2005 01:56:00 ip.  

Juustohöy..? Aaai, se vekotin, jolla käännetään paistamisen alla oleva kananmuna!

10/13/2005 10:29:00 ip.  

Onko oikeasti olemassa äidinkielenopettajia, jotka eivät osaa vastata kysymykseesi? Johan moisesta jokainen itseäänkunnioittava pilkunviilaaja kauhistuu!! Vastaushan on aivan helppo ja ilmeinen!!

10/14/2005 02:36:00 ip.  

Niin, no, tuo nyt oli tuollainen älykäs aasinsilta. En ole tainnut ikinä kysyä tuota keltään.

Monia asioita olen kysynyt ja saanyt yllätyksekseni kuvan, että valtaosa äidinkielenopettajista ei jostain syystä suhtaudu kieleen lainkaan sen ansaitsemalla intohimolla eikä aina välttämättä jaksa ymmärtää oppilasta, joka näin tekee, vaan suhtautuu asiallisiin – olkoonkin ehkä epäoleellisiin – kysymyksiin kuin itsetarkoitukselliseen viisasteluun, jota toki sitäkin myönnän harrastaneeni.

10/14/2005 02:42:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds