Vaihdon vuoksi

Minä istun koulurakennuksen ulkoseinän ikkunalaudalla ja nojaan lasiin. Lähistöllä on pari kiinalaisen näköistä tyyppiä samalla asialla. Ensimmäistä kertaa kiroan koneeni taustapuolen vaaleana hohtavaa omenaa. Ilman sitä kaikki eivät näkisi sadan metrin päähän, että istun täällä läppäri sylissäni. Tiedä sitten, kuinka suuret riskit mahtavat olla.

Internetpalveluntarjoajien vähimmäissopimusaika on kaksi vuotta. Eikä nettiliittymiä kaupata prepaideina.

Avasin saksalaisen pankkitilin, mikä kuulostaa kovin päheältä. Tuo ei onnistunut odottaessa, vaan minua pyydettiin varaamaan erikseen aika. Kolme varttia siihen lopulta kuluikin. En muista, paljonko vastaava Suomessa kestää, mutta epäilisin, ettei yli kymmentä minuuttia.

Pankkivirkailijatar yritti kaupata minulle vakuutusta. Koskaan ei tiedä, mitä sattuu, ja suuren tuhon siemen saattaa olla vain pikkuriikkinen huolimattomuus ja huono tuuri. Ja sinä maksat – kenties lopun ikääsi.

Vakuutus korvaisi materiaalivahingot kolmeen miljoonaan euroon asti. Pankkivirkailijan mukaan moinen summa kertyy varsin nopeasti silloin, kun oikein alkaa tapahtua. Niin, jos vaikka yksi mersu maksaa 30 000 euroa, tuolla vakuutuksella saisi rutata sellaisia sata kappaletta. Kerrankos sitä vahingossa.

Lupasin harkita asiaa.

***

En tiedä, minne stipendini on jäänyt. Luultavasti paperi, jossa ilmoitin haluavani ottaa minulle myönnetyn rahan vastaan, on kadonnut matkan varrelle. Eivät ole vastanneet Suomesta tiedusteluihini.

En aivan täysin ymmärrä, miksi minun pitää erikseen hyväksyä avustuksen vastaanottaminen. Onko kyseessä vastaava viimeinen oljenkorsi kuin raaputusarvoissa, joisa on mahdollista epähuomiossa mennä sörkkimään mitätöinti-pintaa ja repiä rahansa.

Hoocee-äijät sanovat mitätöntää samaan tapaan kuin suurentaa tai pienentää.

Samaa tapaan minulle lähetettiin kesällä kotiin hyväksymiskirje, joka minun piti ottaa mukaan ja näyttää täällä koululle ilmoittautuessani. Ja mietin koko kesän, että mitä jos sittenkin hukkaan kirjeen. Tai posti: kirjehän oli lähetetty Suomen sijaan Ranskaan. Onneksi sieltä ei löytynyt Helsinkiä.

Jos kirje on kerran niin tärkeä, mikseivät säilöneet sitä kassakaappiinsa ja lähettäneet meiliä.

Sikseenkin ironisesti kannaltani stipendiä tärkeämpi on ollut kirje, jossa juhlallisesti ilmoitetaan, etttä minulle on myönnetty moinen apuraha. Tuon kirjeen turvin sain osoitettua, että minulla on kylliksi varallisuutta, jotta minut voidaan ottaa kaupunkiin kirjoille.

Eivät halua pummeja norkoilemaan. Ja mikä muu minä olen kuin pummi. Ja mitä muuta minä teen kuin norkoilen.

Kielikurssista saa kohtuuttomasti ECTS-pisteitä. Luultavasti sen verran, ettei Kelaa enää kiinnosta, suoritanko mitään sen jälkeen. Stipendin toista puoliskoa varten täytyy toki jonkin verran suorituksia saada kasaan. Nähtäisiin nyt ensin sen ensimmäinen puolisko.

Ja oikeasti minua polttelee. Haluaisin päästä aloittamaan. Olen löytänyt monta kiinnostavaa kurssia. Nyt vain toivon, että huolivat minut mukaan.

***

Minun saksani tuntuu sujuvan huonommin kuin tänne saapuessani. Olen oleskellut liikaa kieltä huonosti hallitsevien parissa ja taantunut itsekin. Sittenkin yllätin itseni viime yönä opastettuani taksikuskin varsin uskottavasti kotiovellemme. Olosuhteisiin nähden kelpo suoritus.

En minä muuten, mutta keli oli kauhea, satoi kaatamalla. Eikä se lopulta paljoa maksanut.

Puhuin taas liikaa englantia, käytännössä koko illan. He's from Finland, sanoi. But he's not like an ordinary Finn; he's got such a big mouth.

[kommentti kontemporääristä maailmasta: sormeni ovat kohmeessa]

You don't sound like Finnish. Have you been living in the UK? ihmetteli.

Minä olen tietenkin moisesta niin hyvilläni, että tulen elvistelemään blogiini. Anteeksi.

***

Ensi perjantaina pidän suullisen esityksen blogeista. Useimmat ovat kertoneet kotimaistaan. Ajattelin sitten kertoa omastani.

Huomenna leivon korvapuusteja. Ostin hienon kaulimen ruostumattomasta teräksestä. Kardemummaa ei löytynyt.

3 on viitsinyt kommentoida:

Minä liimauduin läppäreineni Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun kirjaston seinää vasten, kun lähettin harjoitustyötä itselleni sähköpostilla. Muulla konstilla en olisi saanut printatuksi työtäni (kun eihän mun maciltä pystynyt siellä tulostamaan eikä usb-tikkuja vielä ollut keksitty). Eli tuttu tilanne tuo wlanin metsästys.

Oho, enpäs ole ymmärtänyt kuin hyvin meillä Suomessa on asiat, kun netin saa tilattua just siksi ajaksi kuin haluaa! Oletko varmasti tsekannut kaikki operaattorit? Entäs kuuluisiko netti joihinkin opiskelija-asuntoihin vakiona, kuten meillä?

Aha ja stipendiäkään ei makseta!

Mut jos leikitään, että tämä on se tilanne, kun kaikki on kaaosta (vrt. kun kirjaston kirjat oli palauttamatta, kortti hakematta, kämppä sotkussa ja mitä niitä silloin viimeksi oli rempallaan), ja seuraavassa postauksessa kaikki on klaarattu. Leikitään niin!

Hyvä kun englannista edes tuli postiivisia stroukseja!

10/01/2005 10:43:00 ip.  

Ho-hum, ei korvapuusteihin tarvita kardemummaa. Kanelia sitäkin jyrkemmin.

10/01/2005 11:29:00 ip.  

Mihin tahansa pullataikinaan kuuluu kardemumma! Vaikka asia on aivan tuo ja sama, kun keksi-euroopasta sitä tavaraa ei löydy kuin oriental-liikkeistä koteloidussa muodossa. Murskaamis-operaatio ei ole aivan vaivan arvoinen, voin vakuuttaa.

10/03/2005 01:18:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds