Saisin enemmän lukijoita, jos lykkäisin julkaisemisen huomiseen, vaan mitäpä näitä pihtaamaan, kun on kerran saatu pää auki.

***

Kuvaamataito on mielipiteitä jakava kouluaine. Sana on korkeaprofiilinen äidinkielen tapaan. Ennen vanhaan luettiin suomea, nykyinen äidinkieli on jotain enemmän. Valitettavasti kuvaamataito on tyypillisesti joko piirustamista tai maalaamista. Jos ei osaa hallita vesivärejä, ei voi pärjätä.

Seiskaluokan pakollisen kuvaamataidonkurssin opettajamme oli jonkinlainen taiteilija. Tämä ilmeni muun muassa siten, että hänen luomansa abstrakti taideteos oli paraatipaikalla pikkukaupunkimme kulttuurikeskuksen aulassa. Sekä siten, ettei hän juuri vaivautunut meitä opettamaan, tuskinpa taisi nimiämmekään suotta opetella.

Kerran hän sentään sai aikaiseksi yhden oivalluksen.

Tehtäväksemme annettiin suunnitella uimarannasta informoiva liikennemerkki. Helppo juttu, ajattelin. Liikennemerkissä voi käyttää palkkiukkoja eikä perspektiivistä tai värittämisestäkään tarvitse murehtia.

Piirsin uimarannan ja lepotuolin ja auringonottajan ja drinkkilasin ja sateenvarjon ja feikkikirsikan. Tämä uimarannempaa liikennemerkkiä ei olekaan, hihkuin.

Opettaja tyrmäsin kuvani. Hänestä se oli aivan liian tavanomainen.

– Kaikki piirtävät aurinkotuolin ja drinkkilasin ja sateenvarjon ja feikkikirsikan. Mieti, mitä kaikkea uimarannalla voi tehdä.
– No, ottaa aurinkoa ja uida ja... no, ei kai oikein muuta.
– Kaikki ajattelevat vain uimista, yritä keksiä jotain omaa ja kerro se.
– No, öö, uimarannalla on vettä ja vedessä voi uida ja... tota, purjehtia.
– Juuri noin, tuolla tapaa.

Ja piirsin purjeveneen. Minä osaan piirtää aika hyviä purjeveneitä. Mitään muuta en osaakaan piirtää. Tyytyväisenä näytin kuvaani opettajalle.

– Piirsit sitten purjeveneen... kuinka tuo mielestäsi symboloi uimarantaa?
– Noku, sä sanoit, että toi on niinku ihan oikein. Ku vene liittyy veteen ja sillee.
– Sinun pitää saada kuvaan uimarannan idea. Mieti, mitä rannalla tehdään.
– No, otetaan aurinkoa ja uidaan.
– Niin, eli yleisemmin, mitä?
– Varmaan niinku levätään, otetaan rennosti.
– Niin, rennosti. Kuinka purjeveneessä otetaan rennosti.
– No, ehkä jos on niinku myötätuuli ja spinnu ylhäällä ja mennään vaan.
– Noin juuri.

Ja niin minä palasin tyytyväisenä sorvin ääreen. Ja piirsin kuvan pelkästä pallopurjeesta. Tein sen lopulta hieman hutaisten, enkä saanut purjetta näyttämään oikealla tavalla pullealta. Suunnilleen tuolta se näytti.



Toki minä ymmärsin, ettei kukaan spinaakkeriliikennemerkin näkijä ymmärtäisi, että se ilmoittaa läheisestä uimarannasta. Etenkään, kun oikeasti spinnun ajamiseen liittyy kaikkein pahin härdelli. Se vaatii jatkuvaa aktiivista ajamista ja manöveereineen koko miehistön valppauden. Sittenkin oivalsin, että symboleiden tehtävä on viestiä ajatusta, ei asiaa konkreettisesti. Ja ylämerkillä freudilaisesti väriloistoonsa laukeavat spinaakkerit viestivät suurta helpotusta, vuorenhuippua ja alamäen alkua. Samaan tapaan kuin Hauptbahnhof lyhennetään HBF eikä HBH, kuten olisi periaatteessa loogista ja oikein.

Ymmärsin, että on parempi keskittyä ja jättää drinkkilasin sateenvarjo piirtämättä, ymmärsin, että määrää syntyy kopioimalla, mutta laatua keksimällä. Ymmärsin monenlaista triviaalia.

Kuvaamataidon seiska oli ainokaiseni.

***

Sittenkään en ymmärrä, mitä tämän hiljattain tapaamani kyltin suunnittelijat ovat ajatelleet. Kuva on erään taidegallerian pyöröovesta [mitä PA tekee taidegalleria pyöröovissa?]. Auta Marjut, kenties olet pätevämpi hieroglyfien tulkitsija kuin minä [vaikket Maccejä ymmärräkään...].




***

Sovitaanko, että jos kirjoittaa kaksi juttua päivässä, saa julkaista jälkkäriksi yhden testituloksen. Minä kun onnistuin jälleen saamaan haluamani tuloksen.

GenreLiterature

3 on viitsinyt kommentoida:

Beam me up, Scotty!

10/21/2005 02:05:00 ip.  

Hmm, tässä on taidettu käyttää sellaista anglosaksisesti kulttuurisidonnaista symboliikkaa, ettei se keskiverrolle fennovegaanille ihan tuosta vain avaudu, semminkin kun internationalisointi on tylysti sivuutettu...

Ei vainen, jos pitäisi arvaamalla laittaa, niin veikkaisin, että heti oven toisella puolella odottaa jonkinlainen infokioski. Tai kenties jopa ilmainen nettiyhteys! Tai ehkä se on hienovarainen vihje: juokse jo ostamaan se mäkki.

Kun ei niistä saksalaisista tiedä.

10/21/2005 03:02:00 ip.  

Aloin miettiä, oliko kyseessä sittenkään pyöröovi. Taisi olla, että merkki näkyi vain ulospäin mentäessä.

Luultavasti tuo viimeisin vaihtoehtosi on siis lähinnä totuutta.

10/21/2005 03:06:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds