Alkuun ruvetessa

Koska aloittaminen on meille kaikille niin kovin vaikeaa, kirjoitan tälle jutulle kolme vaihtoehtoista alkua.

Ensimmäisessä totean, että olin aikeissa aloittaa tämän jutun suoltamisen jo puoli tuntia sitten, mutta sitten tyttö mokoma sattui istumaan pöytääni ja piti muka jutella.

Äiti hei, kuinka naisille sanotaan kauniisti, että ei nyt, kun pitää huumoriblogata?

***

Toisessa vaihtoehdossa aloitan huippuunsa hiotulla lauseella.

Tämä kaupunki on kuulu kurjista keleistään; täällä satoi siihen saakka kunnes saavuin.

Siitä lähtien on paistanut aurinko. Hymähdin eilen ostaessani kahden euron varjon rihkamakaupasta, että mahdoin manata sateen huomiselle. Ja teinkin.

Bussissa naisia, hiukset märkinänsä. Mitä olen muuta kuin kävelevä klisee?

***

Kolmannessa vaihtoehdossa selittelen lässyttävään sävyyn eilisen tuntojani, kerron, miksen kirjoittanut.

Tänään on huono päivä. Olen kurkkuani myöten täynnä blogeja. Ei huvittaisi yhtään kirjoittaa päivän postausta.


Minun teki eilen mieli lopettaa tämä blogi. Tunsin myös palavaa halua aloittaa kaksi uutta, mutta järkeilin, että kaikki arvaisivat ne heti minun tekeleikseni, jos lopettaisin tämän samaan aikaan [sitä paitsi blogeille kaavailemasi nimetä Auki ja Pää olisivat nekin herättäneet vähintään epäilystä].

Onneksi tauko helpotti. Nyt ymmärrän, kuinka Mitvit tekee sen. Päätin hylätä toisen ajatuksen ja lykätä toista vuodella [kirjoittakaa tämä muistiin]. Kuljin koko päivän valtavan flow-tuntemuksen vallassa: pääni suorastaa säkenöi uusia ajatuksia, joista kirjoittaa. Ajatuksista kirjoittaminen on sikäli mainiota, että sellaisen selkään on helpompi implementoida typerä vitsi kuin typerän vitsin selkään ajatus.

***

Tuohon asti ehdin kirjoittaa. Ja lukea Piirikunnan uusimman. Sitten se tyttö palasi kahvikuppeineen. Sitten meille pidettiin tervetuliaispuhe. Sitten joimme kuohuviiniä. Sitten joimme lisää. Sitten lähdimme baarikierrokselle. Sitten saavuin tähän koulurakennuksen ulkoseinän ikkulaudalle, kantapaikalleni.

– Sä taidat, PA, sittenkin olla aika härski äijä, joku analysoi.
– Kauluspaita päällä ja niin herrasmiestä, mutta ku joku puhuu jotain – no, härskiä – niin sä oot aina ihan, että mitä mitä?.

Väitin olevani ihan mitä mitä koska tahansa, mutten kieltänytkään.

Painan return-näppäintä.

[nauran nyypille, jotka eivät ymmärrä returnin ja enterin eroa]

3 on viitsinyt kommentoida:

Äiti hei, kuinka naisille sanotaan kauniisti, että ei nyt, kun pitää huumoriblogata?

Ei mitenkään! Esimerkiksi juuri nyt sopisi vallan mainiosti pitää blogauspaussia, kun täällä olisi tarjolla muutakin puuhaa kuin lueskelu, olisipa hyvinkin. Ja noin yleisemminkin on kannatettavaa olla tekemisissä tyttöjen kanssa, jos ikinä milloinkaaan aikoo ottaa käyttöön ne taas kerran muuttamani autoratoja, kuvakirjoja ja laseraseita lastenlapisille -boxit.

10/20/2005 08:14:00 ap.  

Olen samaa mieltä Sun Äitis kanssa. Sitä paitsi huumoriblogeja on muutenkin liikaa nyt kun Sellisti on lopettanut.

10/20/2005 09:33:00 ap.  

Jottei kukaan suotta ilakoisi, kiirehdin korostamaan, ettei tuo niinku tarkoittanut mitään. En edes ymmärtänyt, mitä puhui. Kuka nyt jostain oulunmurteesta tolkkua ottaisi.

10/20/2005 10:55:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds