Kirjoittaminen tökkii jo toista päivää. Onneksi tällaisissa tilanteissa voi aina turvautua hassujen kuvien julkaisemiseen.

Ties vaikka listasijoituskin kohoaisi.

Düsseldorfissa hiihdettäisiin tässä viikonvaihteessa, muutama norjalainen hehkutti minulle. Enkä minä oikein tajunnut, mitä selittivät, mutta lähdin mukaan, kun en parempaakaan käyttöä lauantailleni keksinyt.

En täysin ymmärrä Deutsche Bahnia Scheissse Bahniksi kutsuvia. Minusta pelaavat vallan mainiosti. Firman nimi taitaa tosiaan olla nykyään vain lyhyesti Die Bahn. Onneksi vanhoja DB-kylttejä ei tarvitse uusia. Säästöä.

Kaupungissa satoi vettä, ja arvuuttelin, olivatko tarkoittaneet rullasuksihiihtoa. Matkasimme u-bahnilla, jonka nahkapenkit olivat parhaimmat koskaan metrossa tapaamani.


Asemalla näin elämäni lyhimmät liukuportaat.


Kyllä se lunta oli. Karnevaalimeininki oli huipussaan, ja sain nähdä aivan uuden kertaluokan turhakkeita.




Löysimme hiihtoalueen räikänrääkynää seuraamalla. Ihmiset olivat pakkautuneet sohjoisen ladun reunamille ja pitivät hirveää meteliä aina hiihtäjien saapuessa paikalle.

Otin muutaman kuvan.



Siistiä, oli se tosiaan lunta, totesin norjalaisille. No niin, mitäs sitten tehdään? Olisiko lounas jotain, kun aamiainenkin on syömättä? kysyin.

He katsoivat minua hölmistyneenä. Miten niin sitten? Kisahan on vielä kesken. Ensin naisten pikkufinaali, sitten varsinainen. Sitten miesten pikkufinaali ja lopulta: miesten finaali, he hehkuttivat.

Muistin jälleen kerran, miksi minusta tuli kansalaisjournalisti eikä urheilutoimittajaa.

Ihailin Reinin ylittävää riippusiltaparia. Epäsymmetriset yksitolppaiset sillat, ne ovat parhaita.



Mietin, elivätkö virtahevot ennen vanhaan Reinissä.

Mietin, tarvitsisiko tuo selityksiä. Niinku rhino [rainou] ja Rhein [rain].

Mietin, ettei tuo ole edes minun keksimäni juttu.

Lopulta joku voitti molemmat kilpailut. Norjalaisia harmitti: naisten voittaja oli kyllä norjalainen, mutta miehissä olivat jääneet toiseksi. Suomalaisnainen pääsi hopealle. Huonommin pärjänneen nimi kuulosti tutulta. Varmaan jäänyt joskus kiinni dopingista, päättelin.

Houkuttelin joukkomme Burger Kingiin. Omasta kaupungistamme en ole vielä moista löytänyt, vaikka joku väitti nähneensä maassa sen jätöksiä.

Parturiliikkeen kyltti herätti kysymyksiä.


Seksi – Luksus & kiimainen hiustenleikkuu.

Ei ollut iPod nanoja myynnissä missään täälläkään. Isot tavaratalot myivät ihan pokkana vanhaa miniä täyteen hintaan.

Toisaalta, ehkä se nainen halusi juuri vaaleanpunaisen soittimen.

Ja olisihan hän voinut yhtä hyvin hassata rahansa 385 euroa maksavaan kynään.



Tämän kuvan tarkoituksena on olla kyyneleitä kirvottava [?] sisäpiirivitsi.


Sade yltyi hirmuiseksi. Varjoni hajosi. Päätin ostaa seuraavaksi tyylikkään kokoonmenemättömän herrasmiesvarjon. Sellainen kädessä, sanomalehti kainalossa, vihellellen käydessänsä.

Muistelin, kuinka kasiluokalla saksaa aloitellessani olisin tarvinnut sade-sanan sukua ja kirjan sanastosta löytyi vain sateenvarjokeppi. En vieläkään tiedä, mikä hitto moinen on, mutta olisiko liikaa, että oppikirjojen tekijät laittaisivat myös yleisimpiä perussanoja sanastoihin eivätkä vain kappaleiden kummajaisia. Tai kertoisivat, että jos sanastossa lukee pallon kohdalla Kugel, että se tarkoittaa juuri jäätelöpalloa eikä vaikka jalka-.

Sama juttu ruotsinkirjan riimukivien ja hurmurinkiharoiden kanssa.

Kohtasin ihmeen: keltaisen jalankulkijavalon. Tuollaista olin aina tahtonut. Saksassahan on tapana – ilmeisesti säästösyistä – käyttää autoille tarkoitettuja liikennevaloelementtejä kolmine valoineen myös jalankulkijoille. Tavallisesti niissä on kaksi punaista ja yksi vihreä. Nyt keskellä oli keltainen viiva kuin raitiovaunuilla Helsingissä.

Katso video keltaisesta jalankulkijavalosta (80 kt)

Saksassahan on tapana – ilmeisesti säästösyistä – – on hyvä alku mille tahansa lauseelle.

Saksassahan on tapana – ilmeisesti säästösyistä – lukita koulun pistorasiat niin, että kannettavan käyttäjät saavat toivoa, että akkumittari olisi näyttänyt oikein edellisessä siivuleessa. Luultavasti vain siivoojilla on avaimet noihin luukkuihin.


Ironisesti lukitsemattomiakin pistorasioita näkyy siellä täällä, mutta ne ovat niin kaukana pöytätuoliyhdistelmistä, jotka – ilmeisesti säästösyistä – ovat liikuttelemattomissa, että sähköä tarvitessaan on syystä istua lattialla.

Ostin lajitelman eksoottisia pilkottuja hedelmiä muovilaatikossa. 80 senttiä sadalta grammalta ei tuntunut pahalta sen jälkeen, kun olin huomannut, että pyytävät irtokarkeista yli euron. Huippuna jellybeansit, jotka maksoivat peräti kaksi. Tämä tuntuu kummalta, sillä perus pussikarkki maksaa tyypillisesti noin 4 euroa kilo.

Minä en tiedä, mitä maitolitra maksaa, mutta karkin hinnassa olen asiantuntija.

Vielä muistaessani otin kuvan Deutsche Telekomin yleisöpuhelimesta. Niillä kun on oma hurmaava tyylinsä.



Illalla onnistuin särkemään lopullisesti onnettoman uunimme kahvan. Tähän asti muovista on ollut jäljellä pieni nokare, jota tiukkaan puristamalla uunin luukku on ollut madollista avata ja sulkea. Nyt potkaisin epähuomiossa polvellani muovinkappaleen mureniksi.

Ei sillä, sietää olla tyytyväinen. Monella ei – ilmeisesti säästösyistä – ole uunia laisinkaan.

Normanin The Design of Everyday Things -klassikon [aka t Psychology oet] ovenkahvaopit muistaen innovoin uuninluukullemme uuden kädensijan Tequila-pullon korkkihatusta. Sen muoto viestii käyttäjälle, että avaaminen tapahtuu vetämällä, ja ergonominen muotoilu mahdollistaa mukavan otteen. Peukalon voi tunkea miellyttävästi hatun sisälle ja kiertää muut sormet hatun ympäri.



Punainen väri symboloi saksalaisissa ovissa yleisesti vetämistä sekä toisaalta yleisemmin kuumaa, mikä varoittaa käyttäjää koskemasta uunin luukkuun. Suunnittelin ratkaisun näennäisesti palvelemaan enemmistön etua: käyttäjistä kolme neljästä on oikeakätisiä.

[Se, joka muistuttaa, että samaa kahvaa käytetään myös luukun sulkemiseen, joka tapahtuu työntämällä, on hankala ihminen, emmekä me täällä Pää auessa tykkää ulkopuolisista hankalista ihmisistä.]

Oikeasti ajattelin häikäilemättä itseäni. Jos avaan luukun oikealla kädelläni vasen käteni jää vapaaksi tavaran uuniin laittamista varten. Kaikki olivat tyytyväisiä – tulin samalla demonstroineeksi onnistuneen markkinoinnin merkitystä.

10 on viitsinyt kommentoida:

Tämän kuvan tarkoituksena on olla kyyneleitä kirvottava [?] sisäpiirivitsi.

Minua hellästi hymyilytti, enkö olekan sisäpiiriä?

10/24/2005 04:14:00 ip.  

Minusta oli niin hauskaa väittää vitsin tarkoituksen olevan kirvoittaa kyyneleitä, joten otin hieman taiteellisia vapauksia. Hienoa, että joku kommentoi.

Ajattelin jo lopettaa blogaamisen tyystin.

10/24/2005 04:17:00 ip.  

"Ajattelin jo lopettaa blogaamisen tyystin." Saksa on kyllä masentava paikka (Suomeen verrattuna!), mutta ei se noin masentava ole.

Bloggaaminen kirjoitetaan kahdella geellä ja aalla, yhdellä ällällä ja beellä sekä muilla tarpeellisilla kirjaimilla.

10/24/2005 04:32:00 ip.  

Bloggaaminen kirjoitetaan kahdella geellä ja aalla, yhdellä ällällä ja beellä sekä muilla tarpeellisilla kirjaimilla.

Referenssit esiin!

10/24/2005 04:47:00 ip.  

Tässä vielä suora linkki taivutusmuotoihin kaikille, joita ei kiinnosta interaktiivinen näpräys.

10/24/2005 04:49:00 ip.  

Kampin keskuksessa on muuten about tuon pituiset liukuportaat, eikö olekin?

10/24/2005 10:16:00 ip.  

Siis rhinohan on sarvikuono. Hämmentävä tuo verbitaivutin. Minä olisin sanonut ”bloggaaminen” ja ”bloggasit” geen kahdentaen.

10/26/2005 11:41:00 ip.  

Aargh. Kommenttisysteemi on särki. Siis rhino on sarvikuono.

10/26/2005 11:42:00 ip.  

Kappas, terve Henri.

Rhino on toden totta sarvikuono. Tuli tunti sitten sattumalta puheeksi.

Onneksi juttu ei ollut minun... Tarvitsin vain tilkettä tuohon väliin, joten lainasin kaveria sen kummempaa miettimättä.

Tuo blogata-verbin taivutuksen g-kirjainten määrä juontaa tammikuulle asti. Tiettävästi aloitin laajemmassa mittakaavassa yhden geen blogauksen Suomessa. Tai sitten en.

10/27/2005 03:19:00 ap.  

Tampereen henkkamaukassa on myös yhtä lyhyet liukuportaat, muistelisin.

Kiesus miten pitkiä postauksia sulla.

10/31/2005 02:23:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds