Tylsä juttu

Arkistot ovat aarrearkkuja, kuten Mediablogikin jaksaa paasata. Minä luin viikonloppuna viiden vuoden ajalta, mitä olen puuhannut näinä aikoina aiempina vuosina ja olin kovin liikuttunut. Juttuni tuntuivat jopa minun mittapuullani herttaisen naiiveilta. Toivat paikoin mieleen Lordin kaikkien järkytykseksi lopettaman Tylsyyden multihuipennuksen, jota itsekin tunnustan salaa vilkuilleeni.

Tietenkin minulla on tarinoissani omat suosikkini, mutta yhtä riemastuttavaa on löytää jotain, jonka ei lainkaan muistanut olleen olemassa. Tämäkin minun raavailta raksakesiltäni:

Vaatteita vaihtaessani mietin, että voisin kirjoittaa Suosikkiin: Mä oon koht yheksäntoista wee kundi ja mul on semmonen aristava kyhmy kainalon lähellä. Onx mulla syäpä, delaanx mä?

Tohtori vastaisi: Ei ole syöpä, se on hauis. Kuolet kyllä, älä huoli.
Minä kirjoitin taannoin taksakseni viisikymmentä senttiä sanalta. Hölmöintä on, että olisin valmis maksamaan sen, jos voisin sillä pelastaa jonkin kadonnen aarteeni takaisin itselleni [ei minulta puutu oikeastaan kuin yksi tärkeä, yhdestä tärkeästä. ymmärrä, minne on kadonnut, kun spotlightkaan ei löydä]. Minä rakastun kaikkiin tuottamiini teksteihin ja yllätyn aina jälkeenpäin, kuinka ne olivat parempia kuin olisin muistanut. Joku voisi pitää tätä pessimistisenä, mutta minä oletan alati lähtökohtaisesti olevani joka päivä joka tavalla parempi kuin koskaan ennen.

Useimmilla saroilla tuo on totta. Minä olen sisäistänyt yhteiskunnan normit niin hyvin, että kokisin epäonnistuneeni, ellei näin olisi. Minulle ei esimerkiksi tuota mitään vaikeuksia muistaa sanaan congregation, vaikka vielä lukiossa tuskailin yrittäessäni mahduttaa sitä päähäni ennen koetta. Integrointikuntoni sitä vastoin on nyt taatusi heikompi kuin parhaina päivinäni – koskaan se ei ole leipälajini ollut.

Mieleeni muistuu, kuinka isäni sanoi joskus niin hienosti. Hän oli matkalla tenttiin tai tentistä – vaihtelee... – pää pyörryksissä integrointisäätöä, mutta toisaalta kaikkivaltiaan huippuosaamismentaliteetin läpikyllästämä. Ja hän katsoi koulurakennusta edessään ja mietti, että helvetti, mähän voisin integroida vaikka ton koko talon yli.

Kuinka vain, toivon, että Lordilla on arkistot kunnossa.

***

Minä kävin Biltemassa ja koin alkukantaisen modausvietin tutkiessani satulavalikoimia. Pyöräni istuin on täysin riekaleina, mutta toimii toki. Katselin metalliväristä soittokelloa. Sävy sävyyn olleita metallivärisiä maastokahvoja. Metalliväristä käsijarrun kahvaa. Juomapullon telinettä. Juomapulloa. Polkimia. Ketjuja. Seisontatukea. Pinnanpidikkeitä. Jarruvaijereita. Kaikki sävy sävyyn.

Hillitsin itseni ja ostin vain välttämättömän: hakasin varustetun joustavan kaksi tonnia kestävän hinausköyden, puutarhakykkimiseen tarkoitetut polvisuojat sekä parin pyöräilykäsineitä. Kaikkea, mitä kasvava nuorukainen tarvitsee. Ei sillä, en aio hinata autoa, en kykkiä puutarhassa enkä käyttää käsineitä pyöräillessäni.

Kasvavista nuorukaisista [ei minulla ole mitään hätää, se on vain lihasta, beibe] tuli mieleeni hiljan lukemani seuranhakuilmoitus. 20-kymppinen XL-naisen alku kertoi etsivänsä jotakin. Huvitti vain ajatella, kuinka paljon pitää olla massaa, jotta kehtaa kutsua itseään XL-naisen aluksi.

XL-termi on tietenkin siunaus koko alalle. Kaikki riittävän tökerösti yli vedetty viehättää aina jotakuta.

En ole aikaisemmin käynyt Biltemassa, kun en ole osannut päättää, onko se [biiltema] vai [biilteema]. Skrubun Pni voisi varmaan kertoa.

Sittenkin ihmiset olivat juuri sen näköisiä kuin voisi olettaa sieltä löyvänsä. Enkä ollut yhtään yllättynyt, että liikkeen naapurissa sijaitsivat Tarjoustalo, Jysk ja Lidl. Minä tosin pidän Lidlistä. Sellainen on työpaikkani lähistöllä, ja olen jo pari viikkoa kantanut lounasta sieltä. Sitä paitsi firmahan on hei avautunut. Toissakertaisessa Presso-lehdessä oli Suomen toimitusjohtajan ensimmäinen haastattelu ikinä. Kuvaa ei sentään näytetty.

Häneltä kysyttiin, onko mahdollista elää terveellisesti syömällä ainoastaan Lidlin tuotteita. Hän totesi kysymyksen olevan sikäli naurettava, että kieltäytyi vastaamasta siihen.

Olenpa nyt testannut pari päivää minäkin, ja hengissä ollaan.

***

Tuoreimmassa Markkinointi&Mainonta-lehdessä ruodittiin (H)äh-palstalla Kampin kampanjointia. Kampille on kuulemma keksitty ihan omakin imago ja slogan, mutta niitä ei viitsitä kertoa vielä tässä vaiheessa, sillä keskus ei ole vielä valmis. Jutussa mainittiin myös, että alkuperäisten sloganien haltijat ovat olleet poikkeuksetta tyytyväisiä siihen, että heidän mainoslauseitaan on menty lainaamaan. Toimittaja kyseli, olisiko Kamppi Connecting People ollut sovelias mainoslause. Haastateltu peehooäsläinen totesi, että toki, mutta sitä ei haluttu mennä rippaamaan haasteiden pelossa, siksi pysyttiin pienempien firmojen sloganeissa.

Kuten vaikka jo mainittu Just Do Kamppi?

Kertoi myös heidän pohtineen pitkään, onko Elämä kallis, Kamppi halpa sovelias, vai herättääkö se väärän mielikuvan [Kamppi kun ei ole millään muotoa halpa]. Päättivät kuitenkin ripata, sillä se on voimakkain slogani tällä hetkellä.

Helsingin bussiliikenne kertoo metromainoksissaan, että bussissa on hauska deittailla. Bussi on myös metron paras ystävä. Toisaalta bussilla on kuljettaja. Mitäköhän näillä yritetään sanoa. Kukaan metromatkustaja ei varmasti lisää bussinkäyttöä näiden iditoottimaisuuksien perusteella. Jos tarkoituksena on tehdä Helsingin bussiliikenne -nimi tutuksi, keskityisivät siihen.

Minä tosin veikkaan, että ihmiset puhuvat hookooällästä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Jossain luki jossain vaiheessa Helb. Tuo voisi jäädä mieliin, jos haluttaisiin, mutta ilmeisesti ei haluta.

Sinänsä on tietenkin kiinnostavaa, että busseja hoitaa nykyään eri yhtiö kuin ratikoita ja metroa. Voisi kuvitella tämän lisäävän joko positiivisesti kilpailua joillekin reiteille tai negatiivisesti koordinoidun suunnitelun puuttuessa turhaa hölmöilyä. Minä en tiedä, kuinka homma toimii. Veikkaan, että mikään ei muutu: minä syytän vastakin muita myöhästymisistäni.

***

Tällä kertaa en sentään aio myöhästyä. Naputan valmiiksi eilen kesken jäänyttä tekstiä hyvissä ajoin. Joskus mietin, pitäisikö väsätä ajastusskripti meiliohjelmaan. Sen sijaan, että lähettäisi viestinsä säälittävästi kahdelta yöllä kuin mikäkin nörtti, voisi laittaa sen matkaan vaikka aamukuudelta ja vaikuttaa kovinkin skarpilta.

***

Eikä Kallio-blogi näyttänyt yhtään relevantimmalta, vaikka sitä esiteltiin oikein telkkarissa. Sori nyt.

Virallinen huomautus: PA:n työnantaja ei liity Kallioblogiin millään tavalla. PA nyt sattuu leikkimään katkeraa muuten vain.

10 on viitsinyt kommentoida:

[biilteema]

Mutta miksi linkki Skrubun vie tänne?

6/21/2005 08:33:00 ap.  

No, hyvä, noin minäkin olisin kuvitellut. Mutta kun sanoivat joskus aikoinaan omassa telkkarimainoksessaan [biiltema].

Linkistä en tiedä muuta kuin että nyt se on korjattu.

6/21/2005 09:20:00 ap.  

Hän varmaan ehti sen jo korjata asiasta kummemmin ääntä pitämättä, sillä nyt Skrubu vie Skrubuun.

6/21/2005 09:22:00 ap.  

Taas nähtiin, että olisi pitänyt hallita useasormijärjestelmä, kaksi minuutti myöhästyin kommentteineni, kun näpyttelin vain kahta sormea käyttäen!

6/21/2005 09:23:00 ap.  

Luin, että ajatusskripti meiliohjelmaan. Se olisi hyvä.

Voitko väsätä? Maksan 10 senttiä sanalta.

6/21/2005 11:51:00 ap.  

Soopa, minä luin ihan samalla tavalla. Tuo voisi kyllä olla kätevä fiitsu [mitä ikinä tekisikään] ja sopisi hyvin linjaan älykkäiden postilaatikoiden kanssa.

6/21/2005 11:58:00 ap.  

Hmm... Näemmä bloggerini on väärässä ajassa. Kirjoitin tuota oikeasti puoli seitsemältä ja siksi viittasin ajankohdan aikaisuuteen.

6/21/2005 12:25:00 ip.  

Tuo Bilteman miehen selkäytimestä löytämä hermonpää on kyllä melkoisen jännä. Mulle riittää pelkkä kuvaston selailukin niin jo alkaa sormet syyhytä kaikkea kovaa, kiiltävää ja karvaista... öh...

No joka tapauksessa, mietin vain, että olisiko polkupyörän kustomointi modausta vai sittenkin tuunausta, vai ovatko nämä keskenään vaihtokelpoisia? Minä olen tottunut liittämään modauksen nimenomaan atk-vempeleisiin.

6/21/2005 02:36:00 ip.  

Polkupyörää viritetään. Modaus on nörteille ja tuunaus mopopojille. Näin olen kuullut sanottavan.

6/22/2005 12:06:00 ap.  

Taisin seota termeissä. Luullakseni tuunaus on oikea sana. Mopoja kai viritetään silloin, kun niitä oikeasti fiksataan kulkemaan kovempaa. Skobia tuunataan silloin, kun niihin askarrellaan basareita penkin alle.

Mutta ei, olen kyllä aivan varmasti JM-teamin [vai millä nimellä heitä kutsuinkaan, muista enää] puhuneen myös alavalon modaamisesta.

6/22/2005 12:11:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds