Musiikillisia tunnustuksia

Suuret musiikilliset paljastukset vellovat Blogistaniassa [hyi olkoon, kuinka vihaankaan tuota sanaa].

Kuinka usein te muut tapaatte miettiä hyi olkoon -fraasin mahtavuutta? Minusta on hitsisti voimaa tilanteessa, jossa joku suureellisesti määrää, että olkoon hyi. Kukahan senkin lie keksinyt.

Minä matkustin kerran autolla noin kymmenvuotiaana kohti Helsinkiä. En muista tähän hätään, mistä. Hyräilin pikkuveljelleni takapenkillä erästä säveltä ja kysyin, tiesikö hän, mitä kappaletta tarkoitin. Olin kuullut sen jostain, mutta tynnyrissä kasvatettuna [ikäisekseen hyvin säilynyt, säilynyt kuin etikkaan hukutettu kurkku, tavataan meidän suvussamme sanoa.] en tiennyt lainkaan, mistä kappaleesta oli kyse. Eipä tiennyt pikkuveljenikään:

Sika, se kohta paistetaan, hän ehdotti.

Myöhemmin sitten opin, että kappaleen nimi oli Go West. Myöhemmin sitten opin, että bändin nimi oli Pet Shop Boys. Myöhemmin sitten opin, että he olivat homoja. Aiemmin minulle oli sentään kerrottu, mitä homot ovat. [vielä myöhemmin mietin, että Go West End Girls olisi hyvä kannustuslaulu West End Girls -nimiselle vaikka käsipallojoukkueelle].

Ei minulla ole sen kummempaa suhdetta tuon yhtyeen musiikkiin, mutta piti nyt mainita. Minun suosikkihomoyhtyeeni on yhä ruotsalainen The Ark, josta syksyllä kirjoitettuani kirvoitin jälleen muutaman vihjailun. Kenties nyt Sellistin jalanjäljillä uskallan itsekin tunnustaa: minäkään en ole homo.

Vaikka joskus olen miettinyt, että kannattaisi. Olisi niin paljon helpompaa – kuin speksattua – selittää, että kaikki johtuu siitä. Siksi minä olen tällainen, siksi kiillotan kynsiäni, siksi naiset eivät ota minua vakavasti, siksi ahvenanmaalaiset homot yrittävät iskeä minua.

– Oltaisiinko vain ystäviä?
– Mitä, onko olemassa enemmänkin? Ethän sinä voi äitinikään olla.

Olisi niin helppoa, jos olisi valmiita kategorioita eikä tarvitsisi jatkuvasti keksiä ja toteuttaa kaikkea itse. Olisi niin helppoa, jos hyväksyisi ja näkisi kategoriat eikä luulisi, että niitä täytyy jatkuvasti keksiä ja toteuttaa itse.

Hiljattain olen löytänyt itseäni myös Käymälän Svenin kirjoituksesta.

kohde alkoi jakaantua ja siirtyi vähitellen useampiin variaatioihin, joista koostin mielikuvituksessani toteemimaisia palvonnan kohteita. En koskaan sanonut sanaakaan yhdellekään haaveitteni kohteelle. Olisi ollut aivan liian järkyttävää todeta tyttö toisenlaiseksi kuin olin kuvitellut, saatika ottaa vastaan jokin torjuva ele. En ollut kiinnostunut tytöistä. En halunnut tietää heitä mitään, sillä se kaikki olisi saattanut aiheutaa vaaraan vaivalla rakentamat kuvitelmani.

Sittenkään minun tilanteeni ei ollut aivan vastaava. Minä poikkeuksetta halusin tietää kaiken [ja on kannaltaan parempi, etteivät he koskaan saa tietää, mitä ongin selville]. Ja kyllä minä puhuinkin. Ja kirjoitin kaikki sanansa muistiini kuin suuremmatkin aarteet.

Minä en myöskään koskaan pyrkinyt pitämään itseäni etäällä valveunistani. Päinvastoin, tein kaikkeni hankkiakseni itseni tekemisiin heidän kanssaan. Tämän jälkeen ylitin itseni keksiessäni tekosyitä, joiden varjoon vetäytyä ja kuivuttaa tilanne kasaan.

Onnistuin lähes poikkeuksetta.

Jos minä olisin urheilija matkalla olympialaisiin tai muuhun tärkeään urheilukilpailuun [sic] ja tyhmä toimittaja kysyisi minulta, mikä on tavoitteeni, sanoisin hulppeasti lupaan ylittää parhaani.

Enkä minä ole itsestäni mihinkään päässyt. Eilen illalla tuntemattoman neidon kanssa jatsatessani huomasin helpottuvani hänen mainittuaan belgradilaisesta poikakaveristaan. Jälleen sain oikeutuksen antaa itselleni anteeksi.

***

Minun piti kirjoittaa musiikillisia tunnustuksia, mutta harhauduin ihmissuhdesoopaan. Kuten vihjasin ylempämä, elin nuoruuteni jonkinlaisessa populaarikulttuurillisessa tyhjiössä. Muuten niin mainiossa kodissamme ei koskaan puhuttu musiikista, elokuvista tai muista yleispätevistä keskustelunaiheista. Niinpä olen joutunut kartuttamaan noiden alojen yleissivistystäni kokolailla jälkijättöisesti.

Tässä on hyvänä puolena se, että löydän jatkuvasti uusia helmiä, joista en ole kuullut mitään silloin kun ne olivat oikeasti ajankohtaisia. Tuorein löytöni on saksalaisartisti Nena, jonka tuotantoon vihkiydyin hiljattain kaikkein triviaaleimmalla tavalla 99 Luftballons -kappaleen kautta.

99 luftballons

P2p-tarjonnan perusteella vaikutti kyseessä olevan varsinainen yhden hitin ihme. On hyvin surullista huomata pitävänsä jostain kappaleesta ja havaita sitten, että se on artistin ainoa onnistunut tekele. Hieman kuin ihastua kirjailijan teokseen ja lukea sitten arvioista, että se poikkeaa radikaalisti hänen normaalista tyylistään. Jos talviyönä matkamies on upea, Paronin puussa luin läpi väkisin, mutta sen, jossa oli muurahaisia, jätin jo suosiolla kesken.

Eräs Berliinin-matkalaisemme kehotti tutustumaan myös kappaleeseen Irgendwie, irgendwo, irgendwann, mutta se ei sykäyttänyt erityisemmin. Ennen kuin hain kappaleen sanat viime perjantaina ja hurahdin jälleen kerran. Minun on hyvin vaikeaa innostua kappaleista, ellen pääse lukemaan niiden sanoja. Vaikka kyseessä olisi suomenkielinenkin sanoitus ja saisin selvää kaikesta, en silti aisti kokonaisuutta samalla tavallan ennen kuin olen lukenut lyriikoita kappaletta kuunnellessani. En kai ole kauhean auditiivinen havainnoitsija.

Tuossa kappaleessa sanotaan niin hurmastuttavasti:

Gib mir die Hand,
ich bau dir ein Schloß aus Sand,
irgendwie, irgendwo, irgendwann.
Die Zeit ist reif für ein bißchen Zärtlichkeit,
irgendwie, irgendwo, irgendwann.

Aika on kypsä pienelle hellyydelle. Jotenkin niin viehkon saksalaista! Näen laulajan übertarkka kronometri kädessään katsovan, että nyt. Antaa mennä.

Allmusicguidea tutkiessani sain oppia, ettei kyseessä ollut mikään yhden hitin ihme, vaan levyjä on tehty useampia ja ne ovat saaneet poikkeuksetta varsin hyviä arvioita. Kevyen syntsikkapopin takana piileskelee omalaatuinen ote. Sitä paitsi solistin ääni on hurmastuttava. Bändihän hajosi jo 80-luvulla suosion kadottua yhtäkkiä mystisesti, mutta laulaja Nena jatkoi uraansa sittemmin soolona. Ilmeisesti nämäkään levyt eivät olleet huonoja. Minä en tiedä, sillä minut bännättiin AMG:sta:
Through traffic monitoring of our websites we have identified your IP address accessing allmusic.com at a rate and speed inconsistent with the noncommercial and personal use permitted by our site's Terms of Service. As a result, further access to allmusic.com has been denied.
Ja näemmä hän kepittää edelleen. Tänä vuonna on julkaistu uusi albumi Willst du mit mir gehn [sic], jonka ensimmäinen sinkku Liebe ist vaikuttaa perusmiellyttävältä popilta. Ilmeisesti minulla riittää kahlattavaa pidemmäksikin aikaa. Mainio tapa harjoittaa kuullunymmärtämistä hetkinä, joina Rammstein alkaa kyrsiä.

***

Innostuin perjantaina ostamaan iTMS:sta bändin esikoislevyn Nena. Päätin ihan testimielessä laittaa koneen nukkumaan kesken imurointioperaation ja katsoa, kuinka järjestelmä reagoi yhteyden katkeamiseen. Varsin hyväksyttävästi: se ilmoitti, että levy on maksettu, mutta lataaminen on kesken ja että voisin suorittaa sen loppuun silloin, kun minulle sattuisi sopimaan.

1 on viitsinyt kommentoida:

Nenan Nur Geträumt on kanssa oiva biisi. Ei siis yhden hitin ihme. Kahden.

6/06/2005 11.43.00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds