Kesäpäivän sirpaleita

Sponsoroitu Linksysin toimesta. Liekö naapurin eläkeläisen nettipseudonyymi. Täällä parvekkeellani kuuluu tuon niminen verkko, eikä kysy edes salasanaa.

Kaikille epätietoisille. Ei se ADSL-boksini ollutkaan rikki. ISP vain ilmeisesti tuplasi taas nopeuden tai jotain ja yhteys oli pari päivää poikki.

***

Mietin, miksi en enää kävele. Minä liikun vain juosten ja bussilla. Kävellen kun en ehtisi kyytiin. Viime aikoina olen turvautunut yhä useammin myös polkupyörään yrittäessäni pinnistää ajoissa pysäkille.

Tänäänkin, vanhasta muistista. Olisin voinut kävellä Helsingin keskustan läpi. Nauttia auringosta. Nuuhkia Pohjoisrannan meri-ilmaa ja pidättää hengitystä Kauppatorin kalatiskeillä. Niin vain juoksin bussiin, kun kerran satuin tietämään, että se lähtee minuutin kuluttua. Milloin ajattelin ymmärtää, että nyt on kesä.

Eilinen blogimiitti jäi väliin minultakin. Olin urheilemassa. Pelasin ultimatea ja futista suorassa auringonpaahteessa ja kummastelin, kuinka lapsena jaksoin tehdä samaa koko päivän. Joka päivä.

Paitsi ettei siihen aikaan ultimatesta puhuttu.

Hiljaa mielessäni myhäilin huomatessani olevani taitavampi käsittelemään palloa kuin monet lapsena jengeissä pelanneet. Ei meillä koskaan. Äiti kieltäytyi juhlallisesti kuljettamasta minua ikinä mihinkään. Se oli periaatepäätös ja hän kertoi siitä aina ylpeänä kaikille kaikkialla.

Ja ottelun jälkeissaunassa läpätin kaikkea moneen kertaan sanomaani. Mitä nyt juttu vapaiden kanojen munista, joista saattaa löytää kananpoikia, oli uusi. Eikä sekään minun keksimäni.

Tiedätteko sen tunteen, kun kuunteluttaa vaikka lempibiisiään jollekulle toiselle ja seisoo itse vieressä. Kun on jotenkin niin äärettömän vaivautunut olo. Oma sielu ja minuus sittenkin jollain tapaa lautasella. Levylautasella, jos nokkeliksi ruvetaan.

Hieman samalta tuntuu siinä vaiheessa, kun oma deodoranttipurkki kiertää ringissä kaikkien nuuhkittavana. Minä kun olin demonnut täälläkin aiemmin mainitsemaani käytettävyysongelmien riivaamaa raikastinpakkausta ja joku hölmö halusi haistaa sitä. Ja kohta kaikki muutkin.

Annoin sitten olla. En kehdannut kertoa, mitä tapaan tehdä deodorantillani – paikalla oli sentään naisiakin.

Herkkää psyykeäni defensioidakseni korostin kuitenkin, että minulla ei ollut mitään tunnesiteitä kyseiseen tuoksuun. Että nappasin vain jonkin tuotteen, kun omaani ei enää ollut saatavilla.

Ja herkkää psyykeäni edelleen suojatakseni en vieläkään kertonut, mistä tuoksusta oli kyse.

***

Eilen arvostelemani Mr. & Mrs. Smithin lisäksi kävin hiljattain katsomassa The Yes Menin, josta saatan kirjoittaa vielä joskus jotain, jos suinkin saan puristettua mitään kyllin pseudoälykästä. Molempien alussa näytettiin sama kavalkadi, jonka viimeisenä pätkänä on raivostuttava Valio-jäätelöiden mainos.

Siniselle taustalle ilmestyvät yksi kerrallaan stillit heidän tämän kesän jäätelöuutuuksistaan riipivän musiikin raapiessa taustalla hermoja. Erittäin halvan näköistä. Saa suorastaan epäilemään, että kyseessä on jonkin sorttinen juksaus. Luulevatko he todella tekevänsä itsestään jotenkin hellyyttävää ja kotikutoista krääsäisellä halpismainoksellaan. Että tyylikkäällä fiilispätkällä kaikki vain ajattelisivat, että niin. Noin katosi sielu Nestlen myötä.

Loppusilauksena korni Voita loma SUOMESSA -kilpailu. Ei se varmaan oikeasti lukenut suuraakkosin, mutta jotenkin tuntuisi sopivan tuohon hiphei-meininkiin.

Ingmannin samalla mainoskatkolla esittämässä Kingis-pätkässä olin nähdäkseni jonkinlaista yritystä. Pidin teinitytön lainista, jossa manasi, kuinka mutsi ja faija tyhjentää puffan, pikkubroidi jumittaa pallomeressä ja meitsi vaan mättää jotain viinikumei. Toisen tytön korkealentoiseksi tarkoitettu kommentti ei sitä vastoin oikein toimi. Tai sitten vain olen ylikriittinen, kun satun jostain syystä vihaamaan Kingis-brändia kohtuuttoman voimakkaasti.

Valio-jäätelöt ovat vaihtaneet sloganinsakin [oliko sellaista aiemmin? Valio-jäätelöä, kiitos?]. Aina hyvää seuraa. sanovat. Kuulostaapa muuten lohduttoman kömpelöltä.

Onko ideana sanaleikki? Että aina seuraa hyvää. Siis, että seuraa on verbi. Kuinka vain, jättäisivät vaikka tuon lisäinformaatiota tuomattoman mutta rakennetta hämärtävän aina-sanan pois. Hyvää seuraa. Aukeaa sanaleikkikin paremmin.

Myös Sony taisi mainostaa jotain. Heilläkin on uusi slogan. Vasta hetki sittenhän sanoivat vielä, että You Make It a Sony.

Like. No. Other; minä olen sinun viihde-elektroniikkavalmistajasi, älä pidä muista valmistajista.

***


Oli minulla asiaakin, mutta jätetään huomiseen. Minä vetäydyn tästä lueskelemaan. Ei ole hirveästi tekemistä, kun kaikki kaverini lähtivät Provinssi-rockiin. Eivät enää edes kysyneet minulta. En ole koskaan ollut festareilla, enkä tiedä, haluaisinko. Jotenkin minä haluaisin digata artistia täysillä, en vain puolivillaisesti palloilla ympäriinsä.

Pitäisi tutustua 70-luvulta peräisin olevaan Suureen venekirjaan [kirjastot ovat täynnä ruotsinkielistä kirjallisuutta enkä jaksa nyt teeskennellä]. Jos vaikka kokeilisi vaihteeksi mullistavaa Learning by Reading -metodia ainaisen säheltämisen sijaan. Olin aikoinaan hyvä siinä.

Sain myös viimein käsiini Sengen Fifth Disciplinen. Sitten huomasin, että se onkin jokin ihmeen Field Book. No, sama kai se mitä lukee. Eivät kai kirjailijat koskaan kirjoita kuin yhden kirjan. Elleivät sitten petä itseään toisessa.

1 on viitsinyt kommentoida:

Marjapussissa tavattiin perheessäni sanoa, että tämä nyt on sellainen välilyönti, kun odotettiin seuraavaa, ratkaisevampaa kierrosta.

Päätin varhain, että minä en halua olla sellainen elämän välilyönti, jonka tehtävänä on pelkästään siirtää erinomaisia perintötekijöitä seuraavaan miespuoliseen sukupolveen. Että minulla on omakin elämä. Jota en halua kuluttaa kuljettelemalla lapsiani erilaisiin kehittäviin harrastuksiin. Ja seisoskelemalla musiikkiopistojen auloissa ja junnujalkapallokenttien puffeteissa. Mieluummin vietän sen ajan suoraan lapseni kanssa ja saan hommasta jotain itsellenikin.

Niinpä sanoin lapsilleni, että harrastaa saa sellaista, mihin omat jalat kantavat. (okei, taisin minä niitä jonnekin pingikseen, purjehdusleirille ja rakentelukerhoon kuljettaa, mutta aika kohtuudella).

PA, sun äidilläs taisi olla samat periaatteet kuin Sun äidilläs, jollei sinuakaan minnekään treeneihin kuskattu. Toivottavasti ratkaisusta ei koitunut korvaamatonta vahinkoa sen paremmin sinulle kuin minun lapsillenikaan.

6/18/2005 11:01:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds