Urpo olikin se tyttö

Ah tätä siunattua Linux-konetta, joka antaa säätää näppäinjärjestyksen suomalaiseksi. Käyttöliittymän kielenkin saa valita kuin Macissa konsanaan.

Käytin eilen erään nettikahvilan rotiskoa, jonka IE:ssä [muita selaimia ei tarjottu] ei jostain syystä saanut luoda uusia ikkunoita [välilehdistä nyt puhumattakaan]. Kohdevalikkoakaan ei voinut käyttää.

Huvittavasti koulullamme on kaksi web-pohjaista sähköpostiliityntää, joista kumpikaan ei ole hyvä [ei sillä, että Pinekään olisi, eikä kahvila edes antanut käyttää SSH:ta]. Toinen ei suostu näyttämään html-muotoisia viestejä, vaikka jotkut niitä valitettavasti lähettävät. Se, joka osaa, käyttää vastaavasti pop-up-ikkunoita.

Tämä kahvilan kone oli niinkin viisas, että osasi estää ponnahdusikkunat. Blocked a Pop-Up Window se hihkui voitonriemuisena yrittäessäni vastata viestiin. Minulla ei ollut oikeutta säätää ominaisuutta pois päältä.

Niin, yritin siis vastata html-muotoiseen viestiin. Avasin viestin yhteen ikkunaan html-viestejä tukevalla webmaililla. Kopioin sen [leikepöytä ihme kyllä toimi] ja suljin ikkunan. Avasin sitten toisen webmailin, sijoitin tekstin ja kirjoitin vastauksen. Näin se käy 2000-luvun malliin.

[Valitin aiemmin, että Blogger on hankala, kun tekstiä ei voi tallentaa ja jatkaa suoraan kirjoittamista, vaan tallennuksen myötä palautuu aiempaan valikkoon. Nykyään voidakseen tallentaa tekstinsä joutuu myös naputtamaan tuon spämmäyksenestokoodinsa. Tuntuu fiksulta. ]

[enkä käytä ulkoista ohjelmaa, kun haluan muotoilla tekstin sitä mukaa, kun kirjoitan, sillä muuten unohdan kuitenkin jotain.]

[Miksi kaikki kehuvat gmailia, vaikka siinä on reply-komento ihan kamalassa jemmassa ainoastaan viestin lopussa? Etsin sitä aina joka puolelta ennen kuin keksin hypätä usein näkymättömissä olevaan viestin loppuun sitä klikkaamaan.]

***

Päivänä eräänä olin mukana ryhmässä. Tehtävänämme oli tehdä jonkinlainen luetunymmärtämisharjoitus. Lukea teksti ja vastata porukalla kysymyksiin. Viimeisestä vastauksesta oli erimielisyyttä.

Oletetaan, että kysymykseen liittyvä tekstinpätkä kertoi koirista. Minä ehdotin, että valitsisimme vaihtoehdon, jonka mukaan tekstinpätkä kertoi koirista. Muu ryhmä ei ollut aivan varma, oliko tekstinpätkä sittenkään kertonut koirista ja halusi valita vastaukseksi, että siinä kerrottiin kissoista, sillä tekstinpätkässä ei ollut missään kohtaa sanottu, että siinä ei kerrottaisi kissoista.

Enkä minä edes ollut ryhmäni ainoa mies.

Kirjoitin ryhmistä aiemmin ja totesin, että on saavutus, jos ryhmän aikaansaama lopputulos on enemmän kuin mihin olisi pystynyt yksin.

Joskus sanotaan, että ryhmä on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. Minä sanoisin ennemmin, että ryhmä on yhtä heikko kuin sen enemmistö.

Ei sillä, ettei sama pätisi demokratiaankin.

Eikä sillä, että minä vieläkään olisin ylimielinen paskiainen.

***

Yksityiskohdat näyttävät usein hyviltä. Samaan perustuu tiettävästi pienten ihmisten yleinen söpöys. Kun komponentteja [nenä, korvat, varpaat tai rinnat tai yms.] on tietty määrä sijoiteltavaksi tietylle alalle, lopputulos on jotenkin miellyttävämpi kuin jos välissä olis paljon peruseimitään-tyyppistä täytemateriaalia.

[Pitkien lukijoiden ei silti kannata heittää toivoaan, sillä kuten Vt aikoinaan luonnosteli, huumoriblogaajat ovat pitkiä ja huiskeita ja PA vieläpä vannoutunut funktionalisti.]

[Vähän joka toinen blogi nykyään julkaisemassa seuranhakuilmoituksia. Mikä herättää toki kysymyksen: onko blogeilla jotain muutakin virkaa?]

Yritin tällä johdannolla tarkoittaa, että minunkin elämäni voisi näyttää varsin hyvältä, jos vain poimisi kyllin lyhyitä otoksia.

Istun luokassa ja odotan tunnin alkua. Viimeksi vieressäni ollut tyttö ei ollut tällä kertaa paikalla luokkaan saapuessani. En voinut istua pokkana hänen viereensä. Hän ei sitä tekisi, tiedän.

Joku urpo istuu viereeni. Mielessäni katsahdan häneen tuimasti. Tavallaan olen tyytyväinen, eipähän tarvitse jossitella; mitään ei ollut tehtävissä. Eikä minun nyt tarvitsisi nähdä, kuinka tyttö istuisi jonnekin muualle, vaikka vieressäni olisi ollut tilaa.

Käännän katseeni ja huomaan, että urpo olikin se tyttö.

Tunnin jälkeen kävelen pois. Törmään toiseen tyttöön. Juttelen hänen kanssaan neljäsataa metriä. Eroamme koulurakennuksen kulmalla.

Sillä olen sopinut tekeväni kolmannen kanssa koulutyötäni.

Ja mietin, että jollei paremmin tietäisi, tätä voisi kuvitella kovinkin yyteeämmämäiseksi elämäksi. Kun katsoo kyllin läheltä. Ja kapeasti. [dvs. älkää nyt vain luulko mitään.]

***

Ämmämäinen on kyllä yksi suomen omalaatuisimmista sanoista. Yksi suosikeistani on nenineni.

3 on viitsinyt kommentoida:

Tässä mitään luulla! Mutta toisaalta: kolmekymmentä vuotta sitten ne opettivat työturvallisuuden luennoilla, että mitä useammin vaaraantuu, sitä useammin kans sattuu tapaturma. Ja markkinoinnissa se meni jotenkin niin, että kun sata tarjousta lähettää, niin voi olla että yksi tärppää. Samalla periaatteella: jokin satunnainen kohtaaminen voi johtaa johonkin, mutta jos ei ole lainkaan kohtaamisia, niin homma on jo astetta vaikeampi. Onnea vastaisiin kohtaamisiin!

11/15/2005 08:15:00 ip.  

gmaililla tulee käytettyä näppäimiä. En edes muista koska viimeksi olisin vastannut viestiin muulla tavalla kuin r-kirjainta painamalla.

11/16/2005 04:33:00 ip.  

hyvä sana on myös Lämpi-Mämpi.

11/18/2005 01:50:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds