Pää aukeen linkkaamisen lopettaneessa [!!] marginaalissa jutellaan Leevien musiikista.

Minun tuntemukseni ovat kovasti vastaavia kuin Janilla. Pidän teksteistä, vaikka ymmärrän, että niiden maailmankuva poikkeaa omastani, ja tiedän Göstän suorastaan naureskelleen säälivästi kaltaisilleni ihmisparoille.

Sittenkin Rin-tin-tin sanoo monta asiaa paremmin kuin olen koskaan osannut.

***

Pikaisen välipalapostauksen aiheeksi kelpaa Janin merkinnnän kommenteista kummunnut ikuinen väittely siitä, voiko makuasioista kiistellä vai ei.

Makuasioista ei voi kiistellä opetettiin tarhassa jonkinlaisena aksioomana tai ainakin perustelut triviaaleina ohittaen.

Kiero ja näsäviisasteluun taipuvainen mieleni käänsi sen muotoon makuasioista ei voi kuin kiistellä. Ajatuksena kuka hullu nyt faktoista menisi tappelemaan?

Eräiden kotibileiden keittiökeskustelussa [keittössä on aina parhaat bileet -todistukseen palamme myöhemmin] viime kesänä pääsimme viimein lopulliseen totuuteen tästäkin asiasta [samalla päädyimme tulokseen, ettei kukaan oikeasti tykkää Eppujen musiikista].

Kuten yleensä, kaikki riippuu määritelmistä. Tarhantäti johti harhaan epämääräisellä, puutteellissa määrittelyllään. Jos oletetaan asioiden olevan joko faktoja tai makuasioita, oma väännökseni pätee. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä kaikkein käyttökelpoisin tai ainakaan luontevin jaottelu.

Toimivampaa on jaotella asiat faktoihin ja näkemyksiin. Näkemykset jaotellaan edelleen objektiivisiin ja subjektiivisiin näkemyksiin [= makuasia].

Siten objektiivinen näkemys voisi olla Eppu normaalin musiikki on ihan huonoa [huomatkaa, että vaikka tässä käytetään termiä objektiivinen, kyse on näkemyksestä, ei faktasta] Tämä tietenkin mahdollistaa vastaväitteet joiden mukaan eipäs oo. Näyttää siltä, että tämä on sellainen makuasia, josta ei voi kuin kiistellä. Sittenkin oleellista ymmärtää, että tämä ei ole makuasia.

Makuasia, subjektiivinen näkemys, olisi Minun mielestäni Eppu normaalin musiikki on ihan huonoa. Tähän kukaan muu ei voi sanoa vastaan, että eipäs oo. Sillä mitäpä he siitä tietäisivät.

Huomataan siis, että kumpikin sananlasku voi pitää paikkansa kunhan käsite makuasia määritellään yksiselitteiseksi.

***

Aiheeseen liittyvänä anekdoottina muistikuva lapsuuden Topi ja Tessu -tarinatehtäväkirjasta. Kirjassa kerrottiin ensin elokuvan tarina kuvien kera. Lopussa oli tehtäviä. Ensimmäinen tehtävä testasi luetunymmärtämistä. Se koostui kymmenestä tarinaan liittyvästä kysymyksestä.

Yhdessä kysyttiin millainen tarinan pahis [nimi unohtunut] on sinun mielestäsi. Vastauksissa kerrottiin, että hän on ilkeä, kieroileva ja vähämielinen paskiainen. Minä olin viisi ja protestoin äidille, että eiväthän nuo voi sanoa, mitä mieltä minä olen.

Äiti sanoi, että voivathan he aina yrittää, mutta älä alistu.

16 on viitsinyt kommentoida:

Minun mielestäni arvoisan ja kunnioitetun kansallisrunoilijamme nimen tulisi tuossa vääntyä muotoon "Göstan".

Lauantai selvinpäin, kipeenä.

11/12/2005 11:02:00 ip.  

Juuri niin, hänen nimensähän oli Gösta.

11/13/2005 08:55:00 ap.  

Kotimainen kielikorvasi on näköjään ulkosuomalaisuuden myötä rapautunut (tai sitten vikana on vento näppäimistö). Etuvokaali-takavokaali-kieltohan koskee vain suomen kieltä, ei toista kotimaista.

Joskus kauan sitten kirjoitit, että Ainailona oli ensimmäinen kuuluisuus, joka sinuun viittasi ja mietiskelit, kuka saa kunnian olla ensimmäinen, joka tilauksensa lopettaa. Nyt sitten on vuoro siirtää Marginaali otsikon Siitä huolimatta alle!

Hiukka haikeelta tuntuu, sillä minun lukutottumuksissani te kaksi olette aina kuuluneet jotenkin yhteen. Esimerkiksi silloin, kun Jani oli poissa Pinserin listalta, oli PA:n linkki vakireittini Marginaaliin.

11/13/2005 12:24:00 ip.  

Ennen kuin musta tuli urheiluhullu, oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon [Useimmat tunnistanevat vaikka eivät Eppuja diggailisikaan.]:

Makuasioista ei sovi kiistellä, se on moukkamaista. Pitämiset ja inhoamiset ovat yhtä arvokkaita subjektista riippumatta. (Hyvät käytöstavat olivat arvostettu hyve vielä silloin kun em. sanonnan merkitys oli enemmistölle selkeä, eikä sanontaa sotkettu tietämättömyydellä vaihtaen verbiä niin että opetettava nuoriso hämmentyy.) Faktoista sen sijaan ainakin itse päädyn joskus kiistelemään, lähinnä huonon valmistautumisen vuoksi. "Se nyt vaan on niin" ei ole koskaan toiminut, kun olen selittänyt innokkaana amatöörinä jotain fysiikan teoriaa keskustelutoverille. Vaikenemalla vaikuttaisi monesti fiksummalta.

Sitten eipäs oo-osio: Käsittääkseni "näkemys" on tosiasiallisesti sama kuin makuasia, eikä sitä voi jakaa subjektiiviseen ja objektiiviseen. Jo sana näkemys, näkökulma paljastaa havainnoitsijan l. subjektin olemassaolon, joten objektiivista l. kohteen ominaisuuksista lähtevää näkemystä ei ole olemassa. Keittiökeskustelussa enemmistön näkemys voi olla Eppujen musiikin suhteen kuvaamasi kaltainen, mutta kyseessä on "vain" monen subjektin näkemys l. maku. (Vain lainausmerkeissä, koska makuasiat ovat kuten tuli jo sanottua, arvokkaita itsessään, eivät vain-kamaa.) Itse asiassa objektiivisesti havainnoiden Eppujen musiikki toiminee hyvin, kokeneet soittajat tekevät kai teknisesti laadukasta musiikkia.

Äitisi opetus on mainio ja pätee edelleen. Tässä blogissa esitellään usein hienoja ajatuksia ja se tuottaa lukijalle oivaltamisen iloa.

11/13/2005 12:59:00 ip.  

Voi, kuinka taas tämän jälkeen harmittaa, ettei puheessa linkittäminen onnistu yhtä helposti kuin hypertekstissä (paitsi eräiden, meidän kaikkien hyvin tuntemien näppäinniekkojen teksteissä). Voisin nimittäin vastedes aina jonkun väittäessä, ettei makuasioista voi kiistellä, sanoa näin: "se riippuu makuasian määrittelystä".

Senkin uhalla, miten irvokkaalta se jonkun mielestä voi tämän merkinnän alkupää huomioonottaen vaikuttaa, viittaan tässä itseeni: kirjoitin laitapalkkilinkkieni valikoitumisperusteista.

Tämä kommentti oli nyt kyllä varmaan sisäsiittoisuuden huipentuma.

11/13/2005 02:47:00 ip.  

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

11/13/2005 03:14:00 ip.  

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

11/13/2005 03:30:00 ip.  

Aatu Remunen! Se sen sällin nimi oli. Vai oliko hän jonkun muun piirretyn pahis?

Luulen jotenkin aristavasti oivaltavani pointtisi noista eritasoisista makuasioista. Itseäni sanonnassa sittenkin häiritsee eniten sana kiistellä. Ihan kuin erilaisten näkemysten pompottelussa olisi aina kysymys kiistelyn kaltaisesta kielteissävytteisestä asiasta.

(Minä muuten suhtaudun myönteisesti Eppuihin. Musiikistaan en niinkään tiedä, kun musiikki ei ylipäätään ole vahva lajini!)

11/13/2005 05:46:00 ip.  

Tosiaan, tuo Göstan ää on vain typon kaltainen virhe. A ja ä kun sijaitsevat vastakkaisten pikkurillien alla, kaltaiseni kahden aivopuoliskon välillä tasapainoilijat sekaantuvat ajoittain.

On totta, että objektiivinen näkemys on käsitteenä jonkinlainen paradoksi [mikä taas olikaan oxymoronismin ja paradoksin ero?], mutta se ei tarkoita, ettei sitä olisi olemassa.

Se nimenomaan on olemassa aina, kun joku luulee voivansa sanoa jotain makuasioista. Ja kovin moni luulee kovin usein.

Ja ennen kuin loputkin lopettavat tilauksensa, minä tosiaan arvostan Syrjän tapaa luoda riimejä. Tahroja paperilla, vaikka, on nähdäkseni upea teksti.

Oikeasti minun äitini ei sanonut niin kuin väitin. Minä väänsin sen itse vähän dramaattisemmaksi. Tuolla tavalla äidit sanoisivat elokuvissa.

Ja Äiti, olet oikeassa. Aatu Remunen se nimi oli. Minä näin vain punaista ja ärrän.

11/13/2005 06:08:00 ip.  

En taida tajuta, ainakaan ihan heti. Tai sitten on kyse humanististen ja luonnontieteiden välisestä erosta termien määrittelyssä.

Mutta mikä dramatisointipaljastus! Ilmankos se olikin niin hyvin sanottu: mikään ei käy todellisuudessa niin kuin elokuvissa. :-)

11/13/2005 07:01:00 ip.  

Äh, blogger näyttää ryöstäneen identiteettini edeltävässä kommentissa.

-Pauliina

11/13/2005 07:18:00 ip.  

Ääh, sori, mua rupes pösilöityttämään nuo kommentit siinä määrin, että sensuurin karvainen käsi iski. Joskus näköjään näin, yleensä tuntuu että itsekritiikkini on vähän turhankin sallivainen.

11/13/2005 07:28:00 ip.  

Kaurasein,
minäpä ehdin ne lukea ja tutkiskelen niitä nyt sydämessäni! Ajatus linkittömästä palkista on houkutteleva, niin vaikeaa on miettiä, mitä linkkejä näyttäisi. Siksi omat linkkinikin laahaavat kuukausia jäjessä nykyisistä lukutottumuksistani.

PA,
oikein harmittaa, etten itse osannut aikoinaan omille lapsilleni antaa dramatisoimaasi oivaa ohjetta!

11/13/2005 10:04:00 ip.  

Ja nyt minua keljuttaa, kun en päässyt näkemään, että mitä sellaista Kaura on suustaan muka päästänyt, ettei tohtinutkaan sitä katsella!

11/14/2005 01:37:00 ip.  

Mainitaan nyt vielä, että kyse ei siis ollut minun ajatuskulustani, vaan kollektiivisesta kehitelmästä. Termit ovat tätä kirjoitusta varten keksimiäni, sillä en enää jostain syystä muista alkuperäisiä.

Jani, näyttää siltä, että mainintasi on tuonut blogiini suuremman kävijätulvan kuin voisi ikinä odottaa silkan sivupalkin seurauksena. Sinähän voisitkin jatkossa aina vaikka kuukauden parin välein mainita, mikset taas linkannutkaan tänne...

Lällätilää, minäpä se vain tiedän, mitä Kaura sanoi.

11/14/2005 01:54:00 ip.  

(Olen ajastani jäljessä ja kommentoin vanhoja juttuja.) Tilauksen lopettamisen sijasta olin juuri aikeissa aloittaa tilauksen, kunnes ruvettiin selittelemään, että Martti Syrjä on oikeesti ihan jees. Pyh, pih, pah!

11/16/2005 09:09:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds