apupapin piipata

minun oikea shiftini on rikki, ja ajattelin, että olisi hassu pieni yksityiskohta, jos antaisin sen näkyä tässä postauksessa. [m-kirjaimeen kuuluisi käyttää vasenta shiftiä, mutta minä nyt olen tällainen]

Pyydettiin kirjoittamaan lyhyemmin, sillä 2ei tällaisia jaksa lukea2. minä väitin joskus, että kirjoittaminen olisi vielä lukemistakin työläämpää puuhaa, mutta ilmeisesti kesä on kangistanut minut tönkömmäksi kuin olin kuvitellut. tekstini ovat viime kuukausina kyllä saavuttaneet varsin yhtenäisen vakioformaatin, jossa yksi viesti koostuu keskimäärin kolmesta suuremmasta osiosta, jotka yleensä käsittelevät kolmea eri aihetta. minulla vain ei riitä tarmoa julkaista jokaista omina teksteinään, kuten vaikka skitso-Jannella. kaikkea ei onneksi ole pakko syödä kerralla, mitä ei ole itse ottanut.

tällä kertaa armahdan ja kirjoitan pikaisesti vain yhdestä aiheesta. menkää santsaamaan vaikka sellistin luokse, jos siltä tuntuu. se on aivan pitelemättömässä vireessä.

'''
verbi piipata on kovin onomatopoeettinen kaikilla tuntemillani kielillä. tämä vihjaa, että sana on luultavasti syntynyt suoraan tarpeeseen piakkoin maailmanhistorian ensimmäisen piippauksen jälkeen [toisen teorian mukaan se on syntynyt yhdistämällä aikoinaan Piilakso-ilmiön myötä cooliksi kohonnut pii-sana satunnaiseen vastaan tulleeseen sanaan, vrt. nylon Beat]. Olisiko tässä sijaa teknologiselle determinismille, oliko piippauksia ennen insinöörejä+ Nykyään toki myös lapset ja koirat piippaavat, mutta luultavasti vain koska niiden päästämä ääni muistuttaa elektronisten laitteiden luomaa luonnollista piip-ääntä.

minä en ole erityisen auditiivinen henkilö enkä ole koskaan nähnyt piippauksen spektriesitystä, mutta kovin monimutkaisesta äänestä ei liene kyse. Olen myös onnistunut pakoilemaan digitaalista signaalinkäsittelyä sen verran, etten tiedä, kuinka peruspiippi varsinaisesti luodaan. sittenkin lienee järkevää olettaa, että piippauksen toteuttaminen on teknisesti yksinkertaista ja helpoin tapa toteuttaa keinotekoista ääntä.

ainakin näin olisi syytä olla, sillä ihmiset eivät pidä piipeistä. nykyisenä ihmislähtöisyyden aikakautena piippejä ollaan perkaamassa elinympäristöstämme laajalla rintamalla. siinä missä vielä kahdeksankymmentäluvulla piippaavaa digitaalikello kävi statussymbolista ja elektronisella ovikellolla sai joissain piireissä enemmän arvostusta kuin aidolla pronssikolkuttimella, nykymaailman lelut eivät enää piipitä. kännykät saivat melodiset soittoäänensä [kukahan tuonkin termin keksi+] ja näppäimienkin piipitys on korvattu rauhoittavalla naksunalla. Liikennevalojen piipitystä korvataan vaivihkaa luonnollisemmalla sirityksellä, suurelta osin juuri ärsyttävyyden vähentämiseksi. autojen vilkut nyt eivät koskaan varsinaisesti piipittäneet, mutta niin vain niidenkin nakutusta on säädetty miellyttävämmäksi.

Piipittävätkö sadan vuoden kuluttua enää muut kuin silvan gPs-laitteet+ Onko piipitys vain äänenmurroksen mittainen välivaihe ihmiskunnan historiassa+ Onko koko termi enää käytössä sadan vuoden kuluttua+ tässä kysymyksiä, joita en koskaa muista esittää oikeassa tilanteessa.

'''

Pakko kai minun on yrittää rustata limerikkiä [sori, santeri], kun kerran menin sellistille snobbailemaan säännöistäkin. conan sitä paitsi naureskeli äsken, kuinka Jenkeissä on uusimpana villityksenä lisätä limeä joka paikkaan, miksei siis rikkiinkin [oikeasti se on suomeksi tietenkin limetti, jos halutaan puhua limestä, äännettäköön se laim][ei kannata kuunnella tuota, sillä on vain jotain selittämätönsä caipiroscan hörppijöitä vastaan].

toimikoon tämä nyt kannannottona suureen kotipaikkakeskusteluun.

Jos PA asuis Stadissa
ja takapyörä sladissa
se metsästäisi naisia
ja joskus jonkun saisi ja,
niin milloin pää ois vadissa?

Vai liekö majapaikka Vantaa
paljain varpain pitkin santaa
kulkee läpi lähiöiden,
on ilma kuuma lähi öiden;
kai ne nyt sielläkin antaa.

Vai oisko kotipaikka Espoo –
kuin homo, joka tahtoo lesboo.
Ajatus on pähkähullu
mistä lienee mieleen tullu.
Olet jäljillä... Et ees oo!


Kauniainen se nyt ei ainakaan ole, sillä sille ei tunneta ainuttakaan riimiä.

bonuksena vielä yksi viaton lapsuudenkertomus [mitä, viaton limerikki] jota saattaa olla vaikea ymmärtää. eipä sillä, että viivikään olisi aikoinaan ihan tajunnut. ei pitäisi odottaa liikoja esikoululaisilta.

Oli paikkakunta kerran Rauma
silloin melkein oli sauma
"mulla oisi yksi juttu
ihan vaan toi päivän puttu"
vaan voi, siitä jäikin trauma.

5 on viitsinyt kommentoida:

Ja sellainenkin mahdollisuus on, että piipittäminen loppuu, mutta sana jää ja sen merkitys muuntuu. Joku sitten tulevina vuosina väittelee tohtoriksi piipata-sanan etymologiasta.

Olen sillä tavalla rajoitunut ihminen, etten yleensä pidä limerikeistä, vaikka muuten runoja diggaan (huom! kuulun ikäni puolesta partitiivikoulukuntaan). En liioin ymmärrä klovnihuumorin päälle (miten se muka tähän liittyy?)

Nämä limerikit olivat sentään aika oivia (johtuneeko siitä, että homman huvitavuus avautuu paremmin, kun paikkakuntana on esim. Vantaa, kuin silloin, jos paikkakunta on joku Newchestershire?)

7/13/2005 01:00:00 ip.  

Newchestershire

Kappas, tuohan melkein rimmaa Kauniaisten kanssa!

Minusta klovnit ovat tunnetusti pelottavia, mutta oletettavasti niidne kuuluukin olla [en nyt ehdi selata Raamattua tähän hätään].

7/13/2005 02:04:00 ip.  

Täh? Onko sinun näppäimistössäsi kaksi shiftiä?

Nyt olen melkein kateellinen!

7/14/2005 10:26:00 ap.  

Jossain merkinnässä mainitsit asuneesi pikkukaupungissa, jossa ei ollut liukuportaita - tarkoititko Raumaa? Feressähän on liukuportaat.

Luen blogiasi nyt viimeisimmästä merkinnästä alkuun, kun kerran vihjaisit minun jo tekevän niin, vaikka en vielä tuolloin niin ollut tekemässä.

Saako vanhoja kommentoida vai tuleeko tikusta silmään?

6/14/2006 08:20:00 ip.  

Sankaritar, olet jaljilla. Tuollakin olen asunut. Mutta en tarkoittanut talla kertaa.

Ei tule tikusta silmaan. Jatka toki.

6/15/2006 01:04:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds