Koheesion kuoltua

Minä kävin Turussa, ja Vt:n kurkkukipu tarttui minuun. Olinkin varma, että hän oli se taksikuski.

Saavuimme reissultamme aamuyöstä ja turvauduimme yön viimeiseen Helsingin-bussiin. Sikäli kiinnostavaa, että se lähtee myöhemmin kuin viimeinen yöbussini Helsingissä; baarista pääsisi yöllä helpommin Turkuun kuin kotiinsa.

Junathan eivät enää moiseen aikaan liiku. Tämän olin onnistuneesti wapannut selville ennakkoon. VR ei tietenkään tarjoa aikataulutietoja wapin kautta, sillä moinen voisi syödä markkinoita heidän hienolta ja hinnakkaalta puhelinautomaatiltaan. Onneksi Deutsche Bahnin reittihaku osaa myös Suomen rataverkon [kuka olisi arvannut?] ja tarjoaa toimivan wap-liittymän. Jopa niinkin hienosti, että haluamansa välin aikataulut voi tallentaa käteväksi java-pohjaiseksi ohjelmaksi, jolloin tietoja voi selata offlinenä ja päivittää halutessaan. Ja tuo kaikki vieläpä toimi tuosta vain!

Kaikki te, jotka ette ole vielä liittyneet wapautusrintamaan, tutustukaa osoitteeseen 4mobile.net/wap ja huomatkaa, kuinka paljon ilmaisia ja hyödyllisiä palveluita onkaan saatavilla.

[Tuo ei yrittänyt olla sarkastinen sutkaus. Ymmärrän kyllä, että oikeasti wap kuuluu samaan surullisenkuuluisaan sarjaan kuin paavi ja Matti Nykänen.]

Kamppiin selvittyämme sitten huomasimme, että yhden miehistönjäsenemme laukku ei enää ollutkaan bussin ruumassa. Tiedä, oliko viety tahallaan vai vahingossa, mutta sen sentään, etteivät seiluutamineet aivan ilmaisia ole. [en ole kuullut, kuinka tuon jutun kanssa lopulta kävi.]

***

Tässä vaiheessa minua säälittävät hieman molemmat tähän asti jaksaneet lukijani. Ne raukat, jotka ensin kärvistelivät oltuani viikon hiljaa. Luulivat sitten minun päivittäneen perjantaina ja pettyivät karvaasti nähdessään, että ainoa muutos oli puutos, etten ollut postannut vaan vain poistanut viimeisimmän kirjoitukseni.

Minun piti kommentoida Oopan kommenttia, jossa hän kertoi minun omistavan läppärin ja että Espoosta nyt pääsee kätevästi minne vain [ai?]. PA:n tarkkaan koordinoitu PR-osasto nimittäin hälytti heti huomauttaen, etten ole konsanaan maininnut asuvani Espoossa. PowerBookista olen löpissyt aina aiheen tullen, mutta Espoo. Ei ikinä.

Ainoa tunnistettava seutu, josta PA:n tiedetään turinoineen on Liisankadun Pikkolon ympäristö. Mutta tämä on luonnollisesti vain peitetarina. Kuten koko blogi.

Jotain tuon tapaista höttöä hölmöilyä naputtelin suu kevyessä virneessä erään toisen ihmisen koneella. Tuolla toisella ihmisellä sattui olemaan myös oma Blogger-tunnus [te ette kaikki kenties vielä tunnekaan JCP:n blogia], mutta olin onneksi tarkka enkä mennyt tekemään radikaalia mokaa ja lähettänyt viestiä hänen nimissään.


Sen sijaan klikkasin nopsasti vaihtoehtoa Other ajatellen pääseväni sitä kautta kommentoimaan toisena Blogger-käyttäjänä.



Avautuviin kenttiin naputin tunnuksen ja salasanan ja painoin viestini menemään.





Sekuntia myöhemmin ymmärsin, mitä olin tehnyt. Tuo Other-vaihtoehto tarkoittaa tietenkin, että kommentteja on nykyään mahdollista antaa myös nimimerkillä, joka ei kuitenkaan ole ennalta rekisteröity Blogger-identiteetti. Eikä se alempi kenttä ollutkaan mikään salasanakenttä, vaan kotisivun osoite ja näin siis julkista tietoa.

Koska anonyybiteettini on mitä on, Blogger-palvelun käyttäjätunnukseni saattaisi tarkoittaa jossain piireissä merkittävää informaatiovuotoa. Oleellisesti merkittävämpää oli toki se, että käytän tuota samaa sinällään kovin oivaa salasanaa hieman liian monessa muussakin paikassa.

[Tiedättehän, kuinka miehekästä on tulla jollekin yleiselle päätteelle ja kirjoittaa vaikkapa webmail-palvelun pitkä ja kryptinen salasana tuulennopeasti oikein. Kaikki ympäröivät naiset tuijottavat syvä respekti katseessaan.]

Koska kommenttiani ei ollut varsinaisesti rekisteröity kellekään käyttäjälle, sitä ei voinut myöskään poistaa. Ylläpitäjä voi tietenkin poistaa minkä tahansa kommentin, mutta tossa paniikissa en löytänyt oikeaa linkkiä [enkä murehtinut puuttuvasta u-kirjaimesta], vaan säntäsin bloggeriin ja poistin viestin näkyvistä. Kaikkiaan salasanani ehti olla kaiken kansan ihmeteltävänä reilun puoli minuuttia, mutta kävijälaskurini mukaan kukaan ei sattunut tulemaan sivulle tuona aikana.

***

Huomaatteko, minä todella osaan olla tylsä. Luulisi tauon lataavan akkuja ja tuovan uutta vetreyttä ja innokkuutta teksteihini. Keksin kyllä öitä valvoessani lukuisia hyviä blogitekstiaiheita. Enimmäkseen hupaisia sattumuksia lapsuudestani. Vaivihkaisten lukijatutkimuksieni mukaan nuo tarinat ovat erityisen toivottuja.

Parasta niissä on, että niitä on helppoa luoda lisää. Väittämällä, että tein nykypäivän hölmöilyni pikkulapsena voin uskottavammin julkaista ne.

Vapausasteet hetkellisesti valjasköyden pituiseksi rajattuina [olkoonkin, että nuukailumielellä tarkoitukseen hankkimani Bilteman hinausköysi on kovin joustavaa] keksin idean uudesta listasta. Onnel-lista, mietin väsyneessä mielessäni. Listasin kaikkia mahdollisuuksia ja pieniä kutkuttavuuksia, joita hourin näkeväni edessäni.Minä huomasin odottavani jälleen innolla.

Minusta tästä voisi tehdä meemin. Laatikaa kaikki oma onnel-listanne ja olkaa tyytyväisiä. Älkää julkaisko sitä. Minun on hankala kuvitella mitään tylsempää luettavaa.

***

Minä olen tähän asti pitänyt Itämeren saastumisvouhotusta perusäijämäiseen tapaan silkkana hippeilynä ja tiitiäisten piipityksenä. Mutta tilannehan on oikeasti kaikkea muuta kuin huvittava. Satojen metrien levyiset ruskeat limalautat peittivät merenpintaa ja muuttivat veden viskositeettia siinä määrin, ettei se enää litissyt, vaan likimain porisi kuin smurffien taikapata. Pahimmillaan lieju oli niin yhtenäistä, ettei siitä tahtonut läpi nähdä. Haisikin mokoma.



Onneksi ei tuullut tuon enempää. Mietin, kuinka ällöttävää olisi, jos tauhkaa roiskuisi niskaan veden mukana. Kuivuvat vaatteet saisivat koko veneen löyhkäämään rämeeltä ja varmaan se vielä aiheuttaisi kutiavia paiseitakin ja vähintään ruttoa.

***

Koheesion kuoltua jo kauan sitten mainitsen muistaessani yhden irtohavainnon. Käytetty terminologia seksualisoituu jatkuvasti. Siinä missä ennen vanhaan asioita rukattiin kuntoon, nykyään puhutaan runkkaamisesta. Tosin väittäisin tähän liittyvän pienen nyanssieron: rukattaessa käytetään jonkin verran aivojakin ja hieman suunnitellaan, mitä ollaan tekemässä. Runkattaessa vain säädetään silmät sumeina sinne tänne ja toivotaan päästävän lopulta kelvolliseen tulokseen.

Vastaavasti aiemmin, kun jotain asiaa oli paljon, sanottiin sitä olevan ihan himona. Nykyään vastaava ilmaus on tietenkin ihan homona. Tiedä sitten, kumpi näistä oikeastaan onkaan seksuaalisempi ja saattaa kai sitä joskus jotakuta myös himottaa ihan homona. Tai päinvastoin.

Kun nyt tuli puheeksi, voisin samalla kertoa oman kantani yhteiskunnan seksualisoitumisen ahdistavuuteen. Muistan, kuinka kerran yhdeksänvuotiaana rakensin Technicseillä [minusta kaikki tekniikkaleegoista puhuneet olivat idiootteja] ja tungin mustaa akselia harmaaseen holkkiin, joita tapasin nimittää tynnyreiksi.

Ja mietin, että tässäpä sitä nyt tungetaan tankoa reikään. Mietin rakennuspalikoita, joissa oli lukemattomia reikiä, joihin kaikkiin voisi tunkea akselinsa. Mietin, että palikoiden normaali kiinnitysmetodiikka perustuu sekin asioiden painamiseen reikiin. Mietin, kuinka viimekädessä kaikki liitokset paalusolmusta kahvikupin korvan läpi pujotettavaan sormeen perustuvat asioihin, jotka läpäisevät reikiä. Tuossa vaiheessa ymmärsin, että seksuaalisten viitteiden kitkeminen maailmasta olisi loputon suo, että mieli näkisi halutessaan mitä tahansa missä vain.

Tästä tein myöhemmin radikaalin johtopäätöksen, että seksuaalisus olisi pohjimmiltaan tyystin luonnollista, mutta ymmärsin sittemmin, että tämän tyyppinen piruilu tuntuu enemmänkin Sellisti-pastissilta eikä niinkään soveltuvalta tähän blogiin.

3 on viitsinyt kommentoida:

Lopultakin! En nyt tiedä sitten tuon seksuaalisuuden luonnollisuudesta, mutta porno on ehdottomasti maailman luonnollisin asia. Sitä vain noista tekniikkalegoista piti sanomani, että niissä oli freudilaisesti hassua se, että ne pikku harmaat kartionmuotoiset palikat, joita työnnettiin niihin aukkoihin, tuppasivat jumittumaan niihin, niin että ne sai pois vain repimällä hampailla. Ihan niin kuin seksissä!

Ja sanoisin tuosta Espoosta sen, että minulle on ollut aina selvää, että PA asuu Espoossa. Se jotenkin huokuu läpi. Totta kai Liisankadun Pikkolo on pelkkää hämäystä. Ei siellä mitään Pikkoloa ole. Tai no, on, mutta se on pelkkää hämäystä.

Tämä on kännipostaus. Vai onko sittenkään? Olen koneella näin myöhään, koska olen tulossa dokaamasta Liisankadun Pikkolosta. Vai olenko sittenkään? Katsos nyt, Liisankadun Pikkolo on täydellinen savuverho.

7/10/2005 04:12:00 ap.  

Onnittelut Turussa vierailusta. Kiva homma ja elinikäiset traumat. hmm. Mutta kuules PA! Et osallistunut blogimiittiin aikoinaan, koska et halunnut paljastaa olevasi 42 vuotias nainen. Missä sellaiset naiset pk-seudulla asustaa? Lisäksi yhdyn sellistin kommenttiin. Olet hyvin espookas.

7/10/2005 11:21:00 ap.  

Salasanasössimisestä
Nyt seuraa pitkää sekavaa tajunnanvirtaa, jossa taustalla on oivalluksen tynkä jostain analogiasta, joka on tai sitten ei.

Joskus lehdessä raportoidaan onnettomuudesta jossa on menehtynyt vaikka lentäjä tai purjehtija. Loppukaneetissa sitten sanotaan, että XX oli erittäin kokenut lentäjä/purjehtija. Ja sitten lukija alitajuisesti miettii, että olipa tosi pahaa epäonnea, kun eihän kokeneelle helposti satu mokia.

Samalla tavalla jotkut aina hämmentyvät, kun kokeneelle netissäliikujalle sattuu fiboja.

Todellisuudessa juuri kokeneille sattuu virheitä kaiken aikaa, kun he rennon huolettomasti mennä loilottavat eteenpäin ja klikkailevat sitä sun tätä ennen kuin aivot ehtivät rekisteröidä tekstejä.

Esim. muutamille tuntemilleni keski-ikäisille naisille ei koskaan kävisi kuin PA:lle, koska he ovat niin tottumattomia netin käyttäjiä, että varmistavat sinikantiseen vihkoon kirjatusta muistilistastaan tarkat toimintaohjeet ennen kuin tekevät mitään.

Nuo naiset eivät liioin joutuisi miettimään, miten saa tyrehdytetyksi OkCupidon deitti-ilmoitukset Oskulle from Esbo. Minä kyllä, koska jossain vaiheessa jotain testiä tehdessäni olin ohimennen vahingossa lisännyt itseni myös postituslistalle. Ja laittanut salasanaksi rempseästi mitä hittoa. Kun sitten yritin kirjautua uudestaan poistaakseni tilin, niin eihän se palvelu tunnistanut äätä eikä poistanut tiliä!

Näin meitä kokeneita koetellaan!

7/10/2005 01:47:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds