Minä matkustin taannoin linja-autolla pelaamaan pesäpalloa ja katselin uusinta uututta, BusScreen-nimistä päätettä, uutiskalvoshow'ta pyörittävää näyttöä, joka oli pultattu kuljettajankopin selkäpuolelle. Mietin, kuinka hienolta nimi Linja-autoRuutu olisikaan tuntunut ja yritin tihrustaa selvää pikkuriikkisistä teksteistä. Pesäpallo yhä suositump, siinä luki.

He eivät sittenkään harrastaneet trendikästä sanojenkatkomishuumoria, bussin tolppa vain sattui eteeni niin, etten nähnyt enempää.

Ja jälleen saimme havaita, ettei poppoomme ollut kentän ainoa perinnelajin harjoittaja. Myös toinen joukkue oli pesänrakennuspuuhissa saapuessamme. Sen verran avuttomasti pelasivat, ettei sentään tarvinnut pesiskateudesta kärsiÄH.

[aika hauskaa, että samassa lajissa yhtyvät (winkwink) termit pesis ja pesä, vai mitä PA -Sellisti]

Tässä taisi taas käydä vahingossa niin, että olen jälleen mielettömän trendikäs. Katsokaa vain, kuinka vuoden kuluttua kaikki pelaavat pesäpalloa. Teekkaritkin perustavat joukkueen nimeltä Hutin keittäjät.

Jotkut tapaavat naureskella, ettei pesäpallossa tule liikuttua juuri lainkaan, mutta he eivät ole ilmeisesti kokeilleet lajia vajaalla miehityksellä. Jos kentän pyrkii pitämään hallussa neljällä pelaajalla, joista muutama vielä pyrkii lähtökohtaisesti väistämään palloa, läpilyöntejä sattuu tuon tuostakin. Ja suurella kentällä pallo vierii pitkälle.

Perinteisesti ala-asteella pesille sijoitettiin ne harvat, jotka saivat kiinni. Minä pelasin aina kunniakkaalla ykkösvahdin paikalla. Pelasimme ihan oikeilla säännöillä vapaataipaleineen kaikkineen. Jopa syöttölupa piti kysyä heittämällä pallo ykköselle aina ennen jokaista lyöjää. Tämä siksi, että minä ja lukkarina toiminut kaverini pääsimme toteuttamaan salakavalia taktiikoitamme. Meillä oli jopa vihko niitä varten. Jos kutsumme kaveria vaikka Valtsuksi, vihkon kannessa olisi saattanut lukea Valtsun ja PA:n taktiikkavihko.

Hei, miksi sä kirjoitit tohon PA? ihmettelin triviaalisti.
Noku sun blo.. eiku siis mä aattelin, että sulla ei koskaan oo rahaa oikein mihinkään.
Onhan minulla toki rahaa, mutta vanhempani ovat kieltäneet minua käyttämästä sitä ilman lupaa, jotten tuhlaisi turhuuksiin, enkä minä koskaan saa lupaa, vaikka kysyisin, minä puhuin tuohon aikaan vielä lähes kirjakieltä.
Siksi jouduin varastamaan tämän vihkonkin, selitin.

Vihkoon emme koskaan tulleet kirjoittaneeksi mitään.

[tähän asti blogger oli armollisesti säästänyt tekstiäni, muun kirjoitin sitten uusiksi. aika pian vaihdan systeemiä, lupaan.]

Sittemmin ymmärsin, että paljon pesää kiinnostavampi pelipaikka on olla keskellä kenttää, suunnilleen kakkos- ja kolmospesän välissä. Tuolloin voi tähdätä kaikkea mikä liikkuu. Yrittää ottaa kiinni jokaisen pallon ja onnistuessaan säästää kullanarvoista aikaa. Toisaalta jos palloa ei joskus satukaan saamaan kiinni, takakentällä on porukkaa, joka hoitaa. Vastuuttomuuttako minä jälleen haikailen.

[ihan rauhassa, kyllä niitä tylppiä esineitä alkaa vielä tippua]

Huonommin kuin kertaakaan tänä kesänä sujuneen pelin jälkeen suuntasin kauppaan ostamaan juotavaa. Yllätyksekseni huomasin, että kaksi 0,33 dl:n lasipulloa vissyä maksoi vähemmän kuin yksi puolilitrainen muovinen aikuisille tarkoitettu. Valinta oli helppo tehdä, minä eettisenä kuluttaja kun en osta tuotteita, joiden mainokset ärsyttävät minua.

Sitä paitsi minä pidän Hartwallin kierteisistä lasipulloista.

Minä pidän myös Cociksen lasipulloista ja olen jo ennakkoon huolissani, että niiden myynti lopetetaan pian. Juuri ikinä en ole kenenkään nähnyt moista ostavan.

Joillakin ystävilläni on erilaisia tulevaisuuden tavoitetiloja. Jotkut toivovat omistavansa isoina tai asap hopeisen sporttisen Audin. Minun haaveeni on, että minulla olisi joskus varaa ostaa sumeilematta pieniä lasisia Cocis-pulloja. Säilyttäisin niitä jäärouheessa ja siemailisin sitten kultivoituneesti.

***

Eräänä aamuna tavanomaista tarvekartoitusta tehdessäni ymmärsin, että minulta puuttui kannellinen kahvimuki. Sellainen, joka kourassa stereotyyppiset amerikkalaiset urapöhlöt juoksevat aamulla autoonsa aikaa säästääkseen. Töppäävät sitten äkkijarrutuksen kanssa, roiskauttavat kahvit paidalleen ja myöhästyvät palaverista.

Minäkin olin aina halunnut myöhästyä palaverista, joten päättelin, että kannellinen kahvimuki sen on oltava. Jotkut hömelöt tykkäävät ulista Suomen olevan maailman amerikkalaisin valtio itse pääpahan jälkeen. Oikeasti, oletteko koskaan käyneet esimerkiksi Puolassa.

Jos vaikka Yhdysvaltain kanssa yhteistä olisikin, että molemmissa maissa hampurilaismarkkinoita hallitsee kotimainen yhtiö, kannellisten kahvimukien tarjonnan suhteen tilanne on kokolailla surkeampi.

Aloitin etsintäni Kellopelistä. [yritin äsken etsiä firman nettisivuja, mutta ensimmäisenä google löysi vain oman vanhan tekstini][olipas mainio juttu, muuten, kyllä ennen Kampin keskusta oli kaikki niin hienosti] Eivät myyneet mukeja. Eikä Sokos eikä Anttilakaan. Vaan Tiimaripa myi.

Muovinen kippo oli maksanut alunperin kai kaksi euroa ja nyt sen sai 75 %:n alennuksella. Väri oli rumahko sinivalkoinen, mutta ajattelin, että olen käyttänyt 50 senttiä huonomminkin. Hukannut esimerkiksi sohvanrakoon. Vieläkin harmittaa.

Lopulta päädyin Stockmannille kuin viimeiseen oljenkorteen, ja heilläpä olikin. Tasan yksi malli, tuokin sitten varaava ja teräksinen. En olisi välttämättä tarvinnut aivan noin suureellista, mutta kun olin jo kerran päättänyt. Olen kai minä kaksikymmentä euroa huonomminkin käyttänyt. Hukannut esimerkiksi sohvanrakoon. Ei harmita enää.

Niin, teräs on kivaa, mutta pikkuhiljaa kovin tylsää. Nykyään kaikki tekniikka on tunnetusti metallin väristä. Puolet autoista myydään hopeisina. 80 % sporttisista audeista myydään hopeisina. Ensin oli iMac, tuli 90-luvun lopun monenkirjava karkkivärikausi. Sitä kesti pari vuotta [Tiimarin muki oli tainnut jäädä varaston pohjalle juuri tuolloin].

Tuli PowerBook G4 ja valkoinen iBook. Kohta kaikki oli harmaata tai valkoista ja pelkistettyä. Kaikki katsovat Appleen, kaikki odottavat, mikä on seuraava juttu. Mutta Apple ei varmasti tuo yhtään uutta koteloa markkinoille ennen Intel-koneitaan. Siinähän odotatte.

***

Apple, joka 90-luvulla sanoi Think different. Mainos niille, jotka eivät ole nähneet. Runo niille, jotka ovat nähneet mainoksen, mutteivät lukeneet koko tekstiä. Tuota voisi pitää kornina, mutta minusta se on hieno. Vastaavaa matskua, jota Saarinen saattaisi käyttää seminaarillaan, toki.

Applen sivuilla oli vielä vuosi sitten oma apple.com/thinkdifferent-sivunsa, joka sisälsi tuon runon [kuvaavasti sen olin singeerannut Steve Jobs, samoin kuin kaikki firman patenttihakemukset], mutta nyttemmin se on poistettu. Nykyään kun Applekin haluaa miellyttää kaikkia ja vaihtoi samassa rytäkässä kirjasimensa Apple Garamondista Myriadiksi.

Minä lupaan, että tämän blogin fontti ei ikimaailmassa vaihdu Myriadiksi. Ei vaikka Myriad on kaiken järjen vastaisesti valittu iPod photon fontiksi Mac OS X:ssä käytössä olevan Lucida Granden sijaan. Applen lopetettua värinäytöttömien iPodien myynnin perinteikäs Chicago-fontti poistui samalla käytöstä. Harmaasävynäytöllinen iPod mini kun käyttää Newtonista tuttua Espy Sans -kirjasinta. [minä käytän kirjasin- ja fontti-sanoja synonyymeinä. jotkut tekevät niiden välille eron. pahoitteluni.]

Aikoinaanhan herätti keskustelua, miksi Apple sanoi Think different eikä differently. Jotkut urpot menivät sitten kääntämään tuon suomeksi Ajattele toisin, vaikka sehän on tietenkin tyystin eri asia. Olisivat kääntäneet vaikka, että Mieti muuta.

Kuinka vain, Camparin Tallinnan-laivalta ostettavan kaksipakkauksen mukana tulee nykyään mukana hieno shakeri, ja laatikossa lukee Drink different. Ei differently. Sain tuollaisen tuliaisiksi.

Tosiaan tämä on päivän kolmas esine ja niin hieno, että luulisi Skitso-Jannenkin katsovan kateellisena.

Kyllä nyt taas kelpaa puuhata omaehtoisia Campari Mixxejä.

***

Vielä merkintä historiankirjoihin: jälleen yksi aikuistumisriitti on saavutettu. Sain elämäni ensimmäiset plussapisteet. Olin jo heittää kuoren roskiin avaamatta, sillä yleensä siellä kerrotaan vain, että matka on edelleen lohduttoman pitkä, mutta niin vain oli tällä kertaa raja viimein ylittynyt. Minä voisin kyllä vaihtaa pisteet Pirkka-lehteen niin, että pääsisin piruilemaan nikseille, mutta minkäs teet.

[blurrasin nuo kriittiset numerot, jotta yksityisyyteni säilyisi]

11 on viitsinyt kommentoida:

Täytynee mennä sinne Amerikkaan, jos mielii jotain oikein koleeta kannellista kahvipänikkää. Mullakin uramimminä on teräksinen viritys, mutta se ei tunnu suuhun eikä käteen miellyttävältä. Mallissani kansi myös ruuvataan pois, mikä on toisaalta epäkäytännöllistä, toisaalta hyvä, koska avonaisesta mukista tulee tuoksu nenään. Kahvi on nautintoaine, joten nämä ovat tärkeitä pointteja.

Se on muuten suurellinen. Suureellinen tarkoittaa jotain, jolla on suure. (Eikös sun kommenteissa saa näitä kielijuttuja sanoa eikä purra heti nenää poikki?)

7/31/2005 09:16:00 ap.  

Kaura, tuskin PA suuttuu. Uskon, että hän mieluusti tulisi varoitetuksi, että vetskari on auki sen sijaan, että marssisi koko päivän sepalus leväällään. Olisihan vastaavalla tavalla noloa kulkea kaikkialla suureellisesti, vaika tarkoikus olisi olla suurellinen. (Onneksi minä typotan niin paljon, ettei kukaan vastaavassa tilanteessa tietäisi, kummasta on kysymys.)

PA, kiitos mukivinkistä! Työmatkani on kohtsillään pitenemässä liki tuntiin per sivu, joten joitain panostuksia infrastruktuuriin on tehtävä, jos mielii aamuisin olla ajoissa paikalla. Kahvittelun lisäksi olen aikonut ulkoistaa myös blogien lukemisen bussissa tapahtuvaksi. Mikä merkitsee sitä, että joudun ostamaan uuden akun kolme vuotta vanhaan iBookini. Auts! Vaan kaipa sitä tulee turhenpaankin satasen työntäneeksi, vaikkapa sohvan väliin.

Älä nyt sitten totu ajatukseen jatkuvasta plussaseteleiden virrasta. Niillä oli jokin kesäkampanja, ja pisteitä ropisi monikertaisesti normaaliin verrattuna. Tiedoksi, elokuun ajan Plussa-seteleillä pääsee Finnkinon leffoihin joka päivä. Muulloin vain keskiviikkoisin.

7/31/2005 11:38:00 ap.  

Onpas hieno teräsesine! Tuollaiseen täytyy minunkin investoida, autonratti on paikka jossa uni usein meinaa yllättää ja tähän asti käytössä ollut termari korkkikuppeineen on vaarallinen vehje.

Plussasetelit on kivoja! Meillekin tuli Pirkkalehden mukana yksi! Mihinköhän tuon tuhlaisi?

7/31/2005 02:23:00 ip.  

Vaihtaisit pisteet... Pirkka-lehteen? Eikös ne tule molemmat jos plussa-asiakas on?

Vai enkö tajunnut? (Taaskaan?)

Mulle taisi viimeksi tulla pelkkä Pirkka-lehti eikä plussatiedotetta ollenkaan. Ehkä kaikkien meidän, mitättömiä pisteitä keräävien plussat oli tässä kuussa ynnätty PA:n tilille, jotta jokukaan saisi joskus setelin.

7/31/2005 07:12:00 ip.  

Kiitos, Kaura, tiedosta. Huolestuttavaa, että palkittu koulujärjestelmämme on mahdollista läpäistä ylistävin arvosanoin ilman, että koko asia olisi kertaakaan noussut puheeksi.

Olen, Jani, tainnut joskus aiemminkin surkutella, etten ole saanut Pirkka-lehtiä viime vuonna kommentoimani jälkeen. Luullakseni siinä on jokin raja, paljonko pisteitä tulee kerryttää, ennen kuin jaksavat lehteä jakaa.

7/31/2005 07:19:00 ip.  

Piti muuten mainita, että pyyhekumityökalulla saa tällaiseen käyttöön varsin kelvollista jälkeä, jos ei huvita alkaa syvätä kuvia oikeasti [tai JCP ei ole paikalla].

7/31/2005 07:21:00 ip.  

Juttusi innoittamana ostin kauppareissulla Prismasta lasisen cokispullon. Parkkipaikan läpi kävellessäni huomasin, että käteni kastui. Pullon suu oli haljennut ja juoma pihisi ulos. Kävin vaihtamassa kaupassa, mutta katsoin kyllä tarkkaan kun avasin, ettei sirpaleita irtoa.

Valitessani toista kappaletta katsoin mikä olisi ehjän näköinen, ja kaikkien hyllyssä olleiden pullojen uloimmat kulmat olivat kuluneet aivan valkoisiksi. Se viittaisi, että lasipulloilla ei ole kauheasti kiertoa ja pullojen keski-ikä alkaa olla korkeanpuoleinen.

Menneisyys viehättää mutta taitaa olla omat hyvät syynsä miksi uudet asiat syrjäyttävät vanhat.

7/31/2005 07:23:00 ip.  

Kukaan, joka ostaa lasisia kolapulloja ei voi olla läpeensä alemman tason ihminen.

7/31/2005 07:32:00 ip.  

Taas unohtui pilkku. Sori, Kaura!

7/31/2005 07:33:00 ip.  

PA, vaihda tölkkeihin. Niissä asuu jokaisessa pieni jumala.

Terveisin tuttavapiirisi taatusti eniten Coca-colaa kuluttava henkilö joka siis tietää mistä puhuu.

7/31/2005 10:13:00 ip.  

Pilkkujen poisjättö on hauska harrastus ja antaa mielikuvan vapaasta taiteilijasta. Ainakin yrittää.

8/01/2005 12:05:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds