Rautakaupassa

Yksi koulukunta jakaa ihmiselämän päivät kahteen päätyyppiin: niihin, joina pesee vessanpöntön ja niihin, joina ei. Eilen minulla oli ensimmäisen lajin päivä, enkä kehtaa edes kertoa, kuinka pitkän tauon jälkeen. Täytyy nyt vain ihastellen todeta, että harvoin saa ihminen mitään yhtä näkyvää aikaan kuin wc-istuinta pestessään [paitsi tietenkin itse pöntöllä käydessään. siksi se varmaan onkin suositumpaa puuhaa kuin vessan peseminen].

Ei, wc-huumori ei ole minun lajini.

Tiäksä, miten sä voisit parantaa sun blogia? JCP kysäisi eilen yhtäkkiä aikansa ruutuaan tuijotettuaan.
No? minä vastasin haastavasti tietäen, ettei valonnopeus kasva vaikka siihen lisäisi mitä.
Alkaisit kirjottaa tollasia hauskoja kreisijuttuja niinku Sellisti etkä aina vaan noita tylsiä tositarinoitas.

Minä yritin vastata jotain nasevaa. Tyyliin, että voisin yhtä hyvin alkaa heilastella vaikka öö... äh no jonkun mallibeiben kanssa. Tai voittaa jostain arpajaisista vaikka öö.. äh no jonkun auton.

Surukseni huomasin, etten osannut keksiä yhtään yhtä överiksi vedettyä esimerkkiä. En yhtään naisen nimeä, joka kiinnostaisi minua ja olisi tuttu myös suurelle yleisölle. En ole koskaan oppinut ihastumaan julkkiksiin [vaikka se Fucking Åmålin pääosatyttö on aika ihku. ja fan – niin kuin me sanomme Hankenilla – lesbo sekin.][hahaa, jäit kiinni, oikeasti Hankenilla sanotaan vittu ihan niin kuin kaikkialla muuallakin]

Ääneen pohdiskelin tilanteen näyttävän minusta sittenkin varsin lupaavalta [olkookin, että kesäkuu oli ensimmäinen kuukausi blogin aloittamisen jälkeen, jolloin kuukauden kävijämäärä oli edellistä matalampi] Sellisti on kuitenkin minua melkein kymmenen vuotta vanhempi. Kyllä minäkin siihen mennessä olen ehtinyt sen verran pimahtaa, että osaan suoltaa hieman kreisimpää soopaa, laskeskelin pillerivarastojeni riittävyyttä.

Sitä paitsi sattuu sitä huonoja hetkiä kaikille. Eilisellä baarireissulla Sellisti luuli parodisoivansa kovinkin oivasti aitoa PA-sanaleikittelyä sanomalla piikin avattuaan, että nyt hänelläkin oli pää auki. Tajuuttekste, jätkät, pää auki. [hän tosiaan tuo ilmi aina humalassa puhuessaan, että hänen pilkkunsa ovat paikoillaan] Sitä hän sitten hoki koko illan, kunnes sammahti Mother Barin vessaan.

***

Minä kävin tänäänkin kääntymässä vaatekaupassa. Tarvitsisin sellaisia tällaiseen keliin sopivia vaatteita. Tosin sellaisia ei varsinaisesti ole, jos muistetaan, että pomoni kieltää miespuolisilta työntekijöiltä paljain säärin esiintymisen [kävisi nyt töissä, niin tuntuisi jotenkin mielekkäämmältä palvoa silmää].

Vaatteiden ostaminen vaatii hyvää fiilistä ja sellaista on vaikea taikoa raahustaessaan kauppaan nahkeana työpäivän jälkeen. Katsottuaan itseään sovituskopin peilistä äkkää muita tarpeita, jotka käy hoitamassa alta pois ja jättää vaatehankinnat hautumaan. Minäkin olen tässä muutaman yrityksen aikana hankkinut hammasharjan, deodorantin, hiustöhnää, shampoota, Pirkka-partahöylän [sen terät ovat puolet halvempia kuin Gilletteeni sopivat eikä halpiskoneeni yksin saa kaulaa kesäkuntoon], tiskiharjan ja kumikäsineet. Vaatekauppojen kannattaisi ottaa tuollaisia tavaroita myyntiin, niin saisivat edes osan rahoistani.

Vielä järkevämpää olisi toteuttaa ensimmäinen toimiva nettivaatekauppa, mutta se vaatisi kohtuuttomia vaatevalmistajilta. Ne joutuisivat mm. kehittämään jonkinlaisen järjestelmän, jolla vaatteiden kokoja voitaisiin verrata keskenään suhteellisen univeraalisti.

Jos vaatekauppaa vertaa vaikka rautakauppaan, huomaa, kuinka eri tavoin ne toimivat. Oletetaan, että haluan ostaa rosterisia viisimillisiä ristikantaisia pultteja muttereineen ja prikkoineen. Saavun liikkeeseen ja kysyn myyjältä.

Voi siis ristikanta ei, tiätsä, oikein oo sellanen kesäjuttu. Kyl tuolla perällä saattaa olla jotain, mutta kokoja on varmaan kauheen huonosti, mies sössöttää uskottavasti, ässä on soinnikas, hiukset otsalla. Farkut ovat hieman kuluneet: osa kulutuksen jäljestä on haalistunut pois ja housut näyttävät paikoitellen lähes uusilta.

Käyn tutkimassa ja totean, että jäljellä on ainoastaan tuumakokoja brittiläisin vastapäivään kiertyvin jengoin. Mutterit ovat viimevuotista ympyränmuotoista mallia, joka on nyttemmin väistynyt kolmikulmaisten tieltä. Aavistuksen liian avulias myyjä saattaa minut valtavalle muovilaatikolle, joka on täynnä sekalaista metallikrääsää: ruuveja, muttereita, prikkoja, purkinavaajia sekä bongorummun lyöntikalvon kiristysruuvien avaimia.

– Tosta voit ite yhdistellä ja mixailla. Nyt vain viis euroo setti, hän hihkaisee riemuissaan.

Puolen tunnin etsimisen jälkeen olen lopulta saanut koottua vartaani: olen keihästänyt pultteihini kaksi jousiprikkaa ja mutterin kuhunkin. Kysäisen myyjältä, olisiko heillä kenties tavallisia prikkoja, minulla kun ei välttämättä ole tällä kertaa tarvetta nimenomaan jousiselle.

Ei me, tiätsä, myydä tavallisia ollenkaan, kun ne on niin tylsän näkösiä. Jousiprikassa on sentään munaa, kun se on tavallaan rikottu, tollee niinku revitty auki. Varmemmaksi vakuudeksi hän kiskaisee paidanrintamuksen auki kuin Michael Jackson Dirty Diana -videon lopussa.

No, enköhän pärjää näilläkin, nyökyttelen ennen kuin hän ehtii pidemmälle galvanoiduista pulteista kertovan esitelmänsä koreografiassa.
Mutta onhan nää nyt varmasti ruostumatonta terästä, tarkistan.

Ruostumatonta. Kamoooooooooooooon, hän irvii. Vilkaisen tiskin yli ja huomaan hänen lukevan paraikaa Sellistin toiseksi uusinta postausta.

Kyllä kohta taas revitään vasarat käsistä, hän riemuitsee ja muistaa sitten, että oli puhumassa ruosteesta.

Ruoste on hei juttu. Nykyään kuuluu olla ruostetta. Se on niinku rentoa, et ei niinku niin väliks. Elää vaan ja antaa mennä. Hiukka niinku blogaamista, tietsä.

Nyökyttelen tietäväni ja hän miettii mielessään, ketä minä luulen huijaavani. Olen epäuskottava kuin hapannaamainen käpy, joka väittää jo ostaneensa vappulehden, vaikkei enää muista, koska on viimeksi nauranut [ei sillä, että vappulehdet ihmisiä naurattaisivat, mutta tarjoavat edes tekosyyn, ettei ihan hulluna pidetä].

Niine hyvineni poistun kaupasta. Punchlinet eivät ole koskaan kuuluneet rautakauppojen tyyliin.

***

Vuorossa viimein suoritettava katsaus tänne linkkaaviin blogeihin. Vuokratontin Uusia lauseita -blogi soi minulle linkin pienen kitinäni jälkeen, joten kiitetään tästä lainaamalla formaattia hetkeksi. Se lienee suotavaa, sillä Vuokratonttikaan ei taida olla idean ensimmäinen toteuttaja. Minusta sen tapa mainita lähteet on sittenkin Karri Kokon mallia hauskempi. Eläköön ruumismi.

Lainaan siis jollain tapaa edustavan lauseen jokaisesta blogista, jotka olen juhlallisesti siirtävä palkkipaikalle [en kyllä tältä istumalta, sillä olen menossa nukkumaan].

Saa nähdä, mihin tämän peruna-addiktion kanssa vielä joudutaan.

Eviiliä

Voihan tietysti olla että syyllisenä on joku angstinen kakara jonka kiipelypaikalle talot on rakennettu, mitään muuta syytä en voi ymmärtää...

Zetan päivyri

[hmm... tähän väliin olisi tullut yksi, joka on jo lopettanut. voiko joku lopettaa PA:n lukemisen. surullista.]

Mikseiköhän uimarannoista löydy mitään kattavaa sivustoa, jossa olisi tarkat kuvaukset ja ennenkaikkea veden lämpötila.

Sekamediasoppa
Matkapuhelin josta oli otettu turhat ominaisuudet -kuten puhe - pois.

Rahina

Kuumetta voi kuvailla puhelimessa, tai jälkeenpäin koulutuskeskuksessa lievästi liioitellen ja huolestuneita katseita keräten, mutta ei ole kovin rohkaistavaa ruveta kuvailemaan puolitoistaviikkoista ripuliasi, sitä miten vessa haisee yksinkertaisesti Pahuudelle ja kuinka pilasit kolme paria housuja.

Digitaaliklosetti

Katsotaan millainen hype niiden ympärille onnistutaan luomaan.

Pintaliitoblogi

Tähän voisi löpistä vielä puoli sivua joutavanpäivisyyksiä. Jos jollakulla oli ongelmia sulattaa liian pitkällisesti kirjoittavaa PA:ta, kannattaa kokeilla podcasteja. Niissä sitä vasta tavataankin lätistä.

[lisäys 14.7.] Unohdin eilen sanoa, että podcasteja voisi ilkeästi luonnehtia nauhoitetuiksi radio-ohjelmiksi, joissa on hienoa se, että toisin kuin tavallista radiota, niitä ei voi kuunnella livenä. Vrt. Apple markkinoi Shufflen näytöttömyyttä ominaisuutena.

Vaikka ymmärtäähän sen, ettei tavallinen radio enää tunnu miltään, kun siinä ei ole edes rss-syötteitä.

En ole koskaan nähnyt, mitä Nokian Visual Radio tarkoittaa käytännössä, mutta olen luullut sen olevan jotain samantapaista kuin iTunes 4.9:n tuoma podcast-formaatti. Sitä en ymmärrä, miksi Nokia puhuu hankalasti Visual Radiosta eikä suomalaiskansallisen tyylikkäästi Näköradiosta. [/lisäy]

Äiti kaipaili taannoin apua moisen julkaisun tekemiseen. Apple on näemmä julkaissut podcast-ohjeet, mutta uuden iTunesin tukeman formaatin [kappalejako, kuvitus, nettilinkit] tuottamiseen heillä on tarjota vasta rujo komentorivipohjainen työkalu. Paul Thurrotin [suuren maailman petterijärvinen] mukaan [sori, ikilinkit eivät toimi] Applen tarkoituksena ei ole auttaa kaiken maailman taviksia omien lähetysten luomisessa, vaan painopiste on kuuntelemisen tekemisessä mahdollisimman yksinkertaiseksi, sillä taviksilla nyt ei kuitenkaan ole juuri kiinnostavaa kerrottavaa eikä toisaalta taviksia itsiään juuri kiinnosta ryhtyä tuottamaan sisältöä. Kuuntelu on valtavirtaa, tuottaminen ei.

Hieman niin kuin blogeilla. Näitähän lukee aktiivisesti valtava määrä ulkopuolisia ja oma blogi on lukijoista vain pienellä murto-osalla.

Tuosta kiinnostamisesta tuli vielä mieleeni, miksi jotku idiootit sanovat näe ja tule nähdyksi sen sijaan että sanoisivat näe ja näy. Jos kerran varta vasten halutaan sanoa hankalasti, sanottaisiin sitten tule nähneeksi ja nähdyksi.

6 on viitsinyt kommentoida:

"Hei älä koskaan ikinä muutu
pysy aina tuollaisena kuin nyt oot.."

PA on PA as it is. Lähes aina ilona ja itsensä näköinen, ei plagiaatti kenestäkään;-) Nih!

7/14/2005 02:30:00 ap.  

Miten sinä olit onnistunut iteroimaan meitsin iän? Enhän ole kertaakaan maininnut sitä blogissani? Mutta totta se on: kun olin sinun iässäsi, minäkin olin vielä jossain määrin kiinni todellisuudessa. Ja minä ihan oikeasti kirjoitin sinun ikäisenä vielä esim. runoja. Ihan vakavia. Niissä ei ollut mitään yritystä olla hauska. Mutta sitten aloin kirjoittaa sinisistä hevosista, joita näin kaikkialla, ja tällä polulla olen yhä. Sinulla on aikaa.

Kumpaa FÅ-tähteä muuten tarkoitat? Kyllä se kauriinsilmäinen brunette oli erityisen ihq. Se toinen oli... en tiedä, olen kännissä... hiq!

Ha haa, se oli taas PA-mainen sanaleikki!

7/14/2005 03:29:00 ap.  

Tuotannon ehdoilla taas eletään (insinööri on päättänyt, että postaus koostuu kolmesta moduulista), vaikka markkinointi ymmärtäisi, että omana merkintänä hurmaava rautakauppajuttu olisi saanut suuremman huomioarvon.

Pitääkö minun ihan totta ruveta lukemaan jotain ohjeita siihen podcastaamiseen? Eiks kukaan konsultoisi? Ymmärrän nimittäin ajoittain huonosti Apple-kieltä. Esimerkiksi tänään koneeni kertoi ystävällisesti, että olen päivittänyt Airportin ja kysyi, haluanko nyt siirtää entiset asetukset. Vastausvaihtoehdoiksi olettaisi kyllä ja ei, mutta tämäpä tarjosi jotain sellaista kuin muista kaikki ja älä muista mitään (ehkei ne vaihtoehdot sittenkään ihan noin olleet. Nuohan tuntuvat liki ymmärrettäviltä, ne aidot eivät tuntuneet).

Äh, kunhan aamuangstailin! Kiitos hyvästä luettavasta ja oivista ohjeista, tutustun tuonnempana!

7/14/2005 08:34:00 ap.  

vaikka markkinointi ymmärtäisi, että omana merkintänä hurmaava rautakauppajuttu olisi saanut suuremman huomioarvon.

Nääh, kyllähän hyvä tuote aina itsensä myy, vai mitä Oopa.

7/14/2005 08:42:00 ap.  

nii, hyvä myy vain ja ainoastaan jos blogi tunnetaan ja tiedetään. Yksikin virheellinen bloggaus voi olla kohtalokas kuluttajanäkökulmasta katsottuna.

Kuluttajat vaativat myös entistä enemmän jatkuvasti. Enää ei riitä pelkkä kirjoitus, vaan pitää olla linkkejä, kuvia ja videoita. Perusbloggaajalle Podcast oli kuolemanisku.

Blogin sisällöllisen kehittämisen lisäksi blogin imagoa voidaan parantaa erinäisin keinoin. Paras on tietenkin se, että blogiin linkitetään mahdollisimman tehokkaasti (vrt huomiotalous). Tässä seikassa PA on onnistunut kohtalaisesti.

Parempien huomiarvo voidaan kuitenkin saavuttaa tehokkaamminkin. Erilaisilla markkinointitoimenpiteillä voidaan saavuttaa lyhyessä ajassa merkittäviä tuloksia. Mitä ne keinot sitten ovat? seminaarin hintaan tämä tieto ei sisälly.

7/14/2005 10:11:00 ap.  

iteroimaan meitsin iän? Enhän ole kertaakaan maininnut sitä blogissani?

*kröhöm*
12.7.: "Ottaen huomioon, että olen 7-vuotias koulutyttö..."

5.6.: "...silloin elettiin vuotta 1987 -- Minulle, 11-vuotiaalle pojalle..."

Vain muutamia kirjainten valepukuun sonnustautuneita ykkösiä ja nollia mainitakseni, kautta quoteteksen.

Voi tätä fanituksen määrää.

7/14/2005 11:13:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds