Bat out of Man

Viime kesänä kaikkialla sanottiin Hämähäkkimiehen olevan kiinnostavin supersankareista, sillä hän on niin inhimillinen. Tänä kesänä samaa sanotaan Batmanista.

[En muista, mitä Hulkista sanottiin.]

Ja mietin, miksi Spidermania kutsutaan meillä yleisesti Hämähäkkimieheksi, mutta Batmanin nimittäminen Lepakkomieheksi on selvästi harvinaisempaa.

Tässä vaiheessa haluaisin esittää muutaman moittivan sanasen muuten niin erinomaista äitiäni kohtaan. Sen lisäksi, että hän laiminlöi musiikillisen kasvatukseni ja jätti kertomatta asiat, joihin lupasi palata sitten, kun olen vähän isompi [odotan edelleen selitystä siitä, kuinka pyramidit rakennettiin], hän onnistui kylvämään minuun asenteen, että uudet Batmanit vuoden 1989 elokuvasta alkaen ovat huonoja, jopa vääräoppisia.

Minut kasvatettiin uskomaan, että kirkasvärinen ja -otsainen Batman-sarja on ainoa oikea Batman ja elokuvat silkkaa nykypäivän humpuukia. Hieman samaan tapaan, kun julistin äitini opettamana luokkakavereilleni ala-asteella, että he ovat idiootteeja, kun eivät ymmärrä, että Muumi-kirjat ovat ainoita oikeita muumeja ja että Muumi-piirrettyjen hahmot ovat ihan eri näköisiäkin kuin kirjoissa.

[Minä toisaalta yritin opettaa luokkakareilleni myös, että tulee sanoa parempi paras eikä hyvempi hyvin. Turhaan. He eivät ikinä oppineet sitä eikä minulle lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uudet kaverit.]

Supersankarielokuvat puhuttelevat meitä, jotka elämme yhä illuusiossa, että pystyisimme olemaan enemmän kuin todellisuudessa olemme tai uskallamme olla. Niin kuin kirjoitin vuosi sitten nähtyäni elämäni ensimmäisen supersankarielokuvan, Hämis kakkosen.


Olen tullut katsomasta Hämähäkkimies kakkosta ja tietenkin jälleen löytänyt itseäni joka paikasta. Onko opetus muka, että unelmistaan tulisi luopua tarpeen tullen? Paras hyvän vihollisena ja kill your darlings. Enkä varmana.

Jokainen meistä on olevinaan hieman supersankaria. Kaikilla meistä on julkisivu, joka ei miellytä meitä, sen takana suuria salaisuuksia, jotka tekisi mieli paljastaa ja huutaa maailmalle, mutta velvollisuudet kutsuvat ja riskit ovat liian suuria. Täytyy jättää tyttö ja jatkaa epäoleellista puuhastelua. Kaikki me olemme samanlaisia idiootteja.

Supersankarit blogaaja-allegoriana, siinäpä aihetta väitöskirjalle. On niin kovin ahdistavaa elää tätä miljonääriperijän arkea, kun ei voi kerto kenellekään, että minä olen PA. Kun käsketään, että kerro nyt jotain itsestäsi. Ja tekisi mieli heittää urli, että käykää lukemassa tuolta. Olen jo kirjoittanut sen paljon paremmin kuin kuunaan saatan sanoa. Leffassa sanottiin mahtipontisesti, ettei sillä ole väliä, mitä ajattelee ja tuntee – vain teot merkitsevät.

Ja myönnän olevani samaa mieltä Jannen kanssa [PA:n Skitso-hännystely alkaa käydä epäilyttäväksi]: minustakin olisi hienoa, jos ihmisiä arvotettaisiin ulkoisten ominaisuuksien sijaan sen mukaan, millaista sisältöä he tuottavat. Tuo nyt vain on valitettavasti tietenkin yhtä kaukana todellisuudesta kuin taannoinen vertaukseni alkaa kirjoittaa yhtäkkiä samanlaisia kreisejä juttuja kuin Sellisti.

Minun on hieman vaikea kirjoittaa elokuvasta, sillä sen jälkeen olin vaikuttunut ja innoissani. Valmis marssimaan makuuniin hankkimaan alkuperäisen Batmanin käsiini. Seuraavana päivänä muistin vain älyttömät epäloogisuudet [miksei ihmisissä oleva vesi höyrysty, jos kerran vesijohdotkin?] ja kornit typeryydet [Katie Holmesin roolihahmo esimerkiksi ja yodamainen opettaja: Confront your fears you must]. Eikö se ollutkaan kuin kännipoka ja hetken huuma.

Jos siihen Hämikseen on pakko verrata, Mary Jane on paljon kiinnostavampi hahmo kuin Holmesin esittämä kliseinen Rachel. Hieman samaan tapaan kuin Holmes on vain söpis [ja nöpis], mutta Kirsten Dunstissa on selittämätöntä hehkua.



holmes


dunst

Holmesin puolesta voidaan kyllä sanoa, että silkkipaidat ovat siitä kivoja.

Siitä edestä.

Kesken elokuvan mieleeni juontui tällä tapaa yhtäkkiä vanhan kansan retorinen kysymys, kuka tappaisi pahan. Muistin, kuinka nokkelaksi tunsin itseni viimein oivallettuani, mitä tuolla tarkoitetaan. Että jos maailmassa olisi kaksi osapuolta, hyvä ja paha, ja hyvä olisi määritelmällisesti sellainen, joka ei tapa. Niin pahan ainoa mahdollisuus olisi kuolla oman käden kautta.

No, Batman on tietenkin hyvä, mikä aiheuttaa ongelmia.

Taitavasti se oli rakennettu ja hyvin se jätti pään auki [sanal. yritett.] jatko-osaa varten. Ei se lopulta mitään uutta tuonut. Kunhan tomutti vanhoja mietteitä. Kaikkiin kysymyksiin ei vain ole olemassa kokonaisia ratkaisuja.


pyramidit

10 on viitsinyt kommentoida:

Wulffmorgenthaler Rules OK!

7/17/2005 01:27:00 ip.  

Päälogo palaa vielä, mutta en nyt tähän hätään löytänyt sitä mistään.

7/17/2005 01:44:00 ip.  

Nyt vasta tajusin ton "mikäs pahan tappas" sanonnan.. Joka päivä viisastuu. Tänks.

7/17/2005 02:45:00 ip.  

I love you. Mary Jane.

7/17/2005 02:45:00 ip.  

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

7/17/2005 06:42:00 ip.  

Bat out of man vrt. Bat out of hell

Olinks vähän näppärä, kun bongasin?

7/17/2005 07:47:00 ip.  

Näistä pyramideista piti myös puhua. Kun olin pikku tyttö näin elokuvan, jossa ilkeä faaraon leski meni hautajaiskulkueen mukana pyramidin sisälle saattamaan miestään tuonpuoleiseen.

Sisällä hautakammiossa hän antoi suurieleisesti sovitun merkin (jonka merkitystä ei tuntenut). Seurauksena oli, että hiekka alkoi valua jossain ja siitä seurasi jotain, joka sai aikaan jotain muuta ja lopputulos oli, että pyramidin puuttuva kivi kulkeutui paikalleen ja sulki ulosmenokäytävän. Ilkeä faaraonleski oli itse antanut käskyn, jonka seurauksena hän hautautui elävältä pyramidin uumeniin!

Se oli hyytävän hirveä ja tehokas kohtaus, josta en koskaan ole toipunut. Saattaa olla, että sun äitis on nähnyt saman elokuvan kuin Sun äitis, ja halusi siksi suojella lastaan pyramidin rakentamisen traumaattisilta yksityiskohdilta.

Olisihan ollut hyvin mahdollista, ettei pikku-insinööri pikku-PA:n sisällä olisi tyytynyt pelkästään tietoon siitä, miten niistä kivistä saatiin sopivan kokoisia, miten ne liikutettiin läpi autiomaan ja miten ne nostettiin toistensa päälle. Hän olisi saattanut kysyä ihan viattomasti:"Äiti, miten ne sai paikalleen sen viimeisen kiven?" Tässä pelossa äitisi ehkä lyykäsi koko asian käsittelyä.

7/17/2005 08:05:00 ip.  

Osasivatko uudet kaverisi paremman ja parhaan oikean taivutuksen jo ennaltaan vai oliko maaperä opetuksen vastaanottamisen kannalta suotuisampaa?

7/18/2005 09:00:00 ap.  

Monimutkaista, Karlos. Osansa saattoi olla yleisellä kypsymisellä, toisella murrealueella ja silkalla liioittelulla.

7/18/2005 09:12:00 ap.  

Tuo elokuva saattoi olla

Saban kuningatar. Taikka sheba. Tai joku tuommoinen. Muistan itsekkin tuon.

7/19/2005 10:32:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds