Kolmas kerta vasemmalle

Taas äsken tunsin itseni suureksi sampleriksi tai Garagebandin lisälooppilajitelmaksi, joka vain suoltaa samaa soopaa kerrasta ja kuulijasta toiseen. Minä tapaan onneksi muistaa aika hyvin, kelle olen mitäkin sanonut, mutten vastaavasti tiedä juuri tuskaisempaa näkyä kuin ilmeen toisen kasvoilla siinä vaiheessa, kun alan väkinäisesti kertoa huonoa juttua, jonka tämä on jo kuullut.

En pidä mielipideautomaateista, ja huomaan, ettei minua sellaisesta juuri mikään erota. Minä vain uskottelen itselleni, että minulla on oikeus mielipiteisiini, sillä olen ajatellut kaiken lävitse enkä vain oppinut näkemyksiäni ulkoa.

Ajatellaan vaikka vessojen lukkoja. Ne voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, kahvallisiin ja erinäköisiin hakavirityksiin. Myös kahvallisia on edelleen kahta tyyppiä. Toisessa oven ollessa lukittu, kahva liikkuu vapaasti, mutta kieli ei aukea. Toisessa kahva ei vastaavasti liiku eikä näin tietenkään myöskään kieli.

Minä luotan enemmän ensimmäiseen tyyppiin. Mietin, että jälkimmäisen voisi kenties sittenkin musertaa rankalla voimalla, brute forcella. Jos sen sijaan kahva liikkuu täysin vapaasti, voidaan olettaa, ettei sitä ole mitään mahdollista saada rynkyttäenkään avatuksi.

Erilaisiin hakavirityksiin on helppo luottaa siksi, että ne näkee edessään, vaikka ne tyypillisesti ovatkin rakenteeltaa heppoisampia kuin kahvalliset toteutukset. Ennen vanhaan kahdeksankymmenluvulla, kun minäkin olin vielä nuori, sovituskopeissakin oli kunnon ovet lukkoineen kaikkineen. Muistan kuinka olin jo lapsena yhtä raavaan maskuliininen kuin nykyään enkä ollut kestää äitini kyltymätöntä shoppailutarmoa ja paremman puuhan puutteessa ryömin sovituskoppiin sen oven ali. Lukitsin oven ja ryömin ulos.

Tiedä sitten, montako päivää koppi mahtoi olla poissa käytöstä. Olin minä aika pahansisuinen kakara.

Pari vuotta vanhempana olin hionut prosessini entistä tehokkaammaksi. Enää en ryöminyt koppiin sisään, vaan käytin ovea, niin kuin järkevää toki oli.

***

Perjantaina tarkastaessani Pasilaa [kielikorvani on seonnut ja arvon jatkuvasti, oliko se tarkistaa vai tarkastaa] minut ohitti pyöräilijä, jonka polkupyörässä oli jälkiasennettu seisontatuki. Polkupyörien jalkoja alettiin tunnetusti nimittää seisontatuiksi samalla kertaa, kun liikkenneympyröistä tuli kiertoliittymiä, vispilöistä kierrevatkaimia ja sirkkeleistä pyörösahoja. Lienen maininnut aiheesta aiemminkin; päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä mistään ulkoisesta merkistä olisi voinut päätellä, mitä tuleman piti.

Jälkiasennetuissa seisontatuissa on riskinsä silloin, kun ne sijaitsevat takakeskiön tuntumassa [sinulla on näemmä tämä polkupyöräilysanasto hallinnassa]. Tällöin ala-asentoon unohtunut tuki ei itsestään korjaannu luonnonvalinnan tai polkimenpyörähdyksen seurauksena, vaan vasta törmättyään maahan pyöräilijän kallistettua seuraavan kerran vasemmalle.

Mutta hän oli jo niin kaukana, etten minä voinut enää järkevästi huutaa. Ja olihan hänellä kypärä.

En tiedä, kaatuiko hän, sillä kiipesin bussiin. Äiti oli kiinnittänyt lastenvaunut pidikekoukkuun, mutta ei ollut raukka ymmärtänyt kiinnittää koukkua oikein päin. Istui sitten pokkana miehensä kanssa bussin takaosassa. Ei siinä mitään, mutta keskiovi oli auki. Kuljettaja ajatteli matkustajiensa mukavuutta ja yritti tarjota heille edes pienoisen löyhähdyksen raitista ilmaa.

Suositukset kehottavat istumaan vaunujen vieressä normaalisti. Minulla ei olisi pokkaa istuksia missä sattuu, jos ovi olisi auki, enkä edes osaisi kiinnittää koukkua oikein päin. Liki ironista, että vasemmalle kääntyminen oli riskinä tässäkin tapauksessa [ei tosin keskipakoisvoiman, vaan jatkavuuden lain vuoksi].

Kuskilla oli sentään jonkin verran kognitiota tallella helteen pehmentämässä päässään ja hän sulki oven saavuttuamme suuremmalle tielle. Hieman sen jälkeen vaunut irtosivat koukustaan ja törmäsivät päin ovea.

Sen paremmin kuin en koskaan saanut nähdä, kaatuiko pyöräilijä, en myöskään tiedä, oliko vaunuissa lopulta lasta.

***

En myöskään tiedä, mitä Seven Upin tienvarsimainoksessa lukee. Minun keinoni suojella rajallista havainnointikapasiteettiani infoähkyn hyö'yltä on olla koskaan lukematta mitään Comic sansilla kirjoitettua. Se kun ei voi olla mitään kovin tärkeää [20 vuotta myöhemmin hän ymmärsi, mitä niissä kaikissa naisilta tulleissa parfymoiduissa kirjeissä olisi kenties lukenut].

Laitoin sitten PepsiCon juomat boikottiin JCP:n kanssa, vaikka periaatteessa maun puolesta Seven up on parempaa kuin Sprite. [sitruunajuomista paras on toki Lidlin sitruuna-Freeway. sopivan kirpeää.]

***

Joo, ja huomatkaa nyt hei Huumorimieskin, kun hän mielistelee minua melkein yhtä säälittävästi kuin minä joskus Sellistiä. [mutta sinähän mielistelet edelleen Sellistiä!][ai niin.]

En sittenkään tiedä, onko täysin luvallista alkaa kutsua itseään huumorimieheksi ja omaa blogiaan huumoriblogiksi. Eikö se ole syntiä ja kaikkea. Ei kai mikään tunnu oikeasti miltään ennen kuin toinen tulee luoksesi ja sanoo, että kuule, minusta sinun blogisi on sellainen huumoriblogi ja sinä-passiivikin ajoin ihan hyväksyttävää vaihtelua.

Vaikka olihan hänellä sentään oikein virallinen lausunto asiasta.

2 on viitsinyt kommentoida:

Tarkastaminen viittaa jonkin oikeellisuuden ja virheettömyyden tutkailuun, tarkistaminen sisältää lisäksi löytyneiden virheiden korjaamisen. Käytännössä sanastossa on horjuntaa eikä niitä ei monikaan erottele. Lukijana en uskaltaisi tehdä johtopäätöksiä pelkästään kirjoittajan sanavalinnan perusteella.

7/19/2005 02:29:00 ip.  

Et sitten kiinnittänyt koukkua kunnolla?

Sukuni naiset, ainakin tuntemassani neljässä polvessa, ovat aina ansioituneet kiinnittelemällä suurieleisesti vieraiden ihmisten väärin kiinnittämiä koukkuja ja pitämällä äänekkäitä valistuspuheita takapenkin valinneille. Nämä toimet ovat poikkeuksetta nolostuttaneet ja hävettäneet heidän mukana seuranneita lapsiaan, jotka kuitenkin aikuistuttuaan ovat jatkaneet samoilla linjoilla!

Luulin aikoinaan, että huumoria on Pekka ja Pätkä, Pirkka-Pekka Petelius, Jope Ruonansuu yms. , joiden sanoma ei koskaan minulle isommalti auennut. Minusta tuli huumorintajuinen vasta, kun PA, Karuselli ja Vt luokiteltiin (virheellisesti?)huumoriksi.

7/19/2005 04:31:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds